Sunday, December 30, 2018

Salkun Q4: Huonoin kvartaali ikinä - varallisuudesta katosi 10.000 euroa

Käyn tässä postauksessa läpi vain viimeisen kvartaalin kaupat ja kehityksen. Julkaisen lähipäivinä toisen kirjoituksen, jossa teen yhteenvedon koko vuodesta.

Loka-joulukuussa osakemarkkinoilla koettiin raju pudotus eikä oma salkku selviytynyt siitä ilman vahinkoja. Kirjoitin jo lokakuun alussa, kuinka vähensin merkittävästi osakepainoa ja myin erityisesti syklisiä ja kasvuyhtiöitä. Jatkoin myyntejä sen jälkeenkin, koska omistamiltani yhtiöiltä ja taloudesta yleisesti alkoi tulla koko ajan enemmän huonoja uutisia. Joulukuussa myin tappiolle valuneita osakkeita myyntivoittoverojen pienentämiseksi.

Lopputuloksena salkku kutistui 103.107 eurosta 87.837 euroon. Tästä reilu kymppitonni oli arvonlaskua ja viisituhatta nettomyyntejä Nordean salkusta. On oikeastaan väärin puhua 87 tuhannen euron osakesalkusta, sillä se sisältää Nordnetin arvo-osuustileillä lojuvan käteisen, jota on peräti 36 tuhatta euroa. Olen tehnyt salkkukirjanpitoani alusta asti Nordnetin kokonaissaldon mukaan, joten siksi käteinen on sisällä laskelmissa. Näin tilille maksettavia osinkotuottoja ei tarvitse laskea erikseen.

Myin Q4:n aikana osakkeita seuraavista syistä:

Tulosvaroittajat:
  Siili, Martela
Odotuksia heikompi Q3, jonka odotin johtavan kurssilaskuun:
  Webstep, Tokmanni
Kireästi arvostetut kasvuyhtiöt:
  Gofore, Alphabet, Microsoft
Sykliset tai raaka-aineiden hinnoista riippuvaiset yhtiöt:
  UPM, Metsä Board, Cargotec, Marine Harvest
Yhtiöt, joiden tilanteessa oli jotain muuta huolestuttavaa
  Facebook, Blackrock, Titanium, Ovaro
Veromyynnit:
  Global X Nigeria etf, Enersense, Nordea, Intrum

Samalla tuli siivottua salkku kaikesta ylimääräisestä moskasta. Eri yhtiöiden osakkeita oli kertynyt nousukauden aikana aivan liikaa, enkä ehtinyt mitenkään seuraamaan jokaista omistusta.

Muutamia ostojakin tein. Lisäsin Superrahasto Suomea, Sampoa, Nordeaa, VMP:tä ja Intrumia. Lisäksi ostoihin pääsevät mukaan lyhyet veivaukset Tokmannilla, Cargotecilla ja Ovarolla. Uusina yhtiöinä otin salkkuuni rajusti halventunutta peliyhtiö Activision Blizzardia ja tamperelaista it-konsultti Vincitiä (liian aikaisin tosin, sillä molemmat valuivat ostohetkestä reippaasti alaspäin).

Osinkoja tuli kvartaalin aikana 34 euroa. Korkotuloja sain 108 euroa, mikä on huomattava pudotus Q3:een verrattuna. Tähän oli syynä Bank Norwegianin koronlasku ja se, että siirsin 30.000 euroa pääomaa pois Norskin tililtä.

Q4/2018

Ostot:

Activision Blizzard
Cargotec
Intrum
Nordea
Nordnet Superrahasto Suomi
Ovaro
Sampo
Tokmanni
Vincit
VMP


Myynnit:

Alphabet
Blackrock
Cargotec
Enersense
Facebook
Global X Nigeria etf
Gofore
Intrum
Marine Harvest
Martela
Microsoft
Metsä Board
Nordea
Ovaro
Siili
Titanium
Tokmanni
UPM
Webstep


Osingot:
34e

Korkotulot:
108e

Friday, December 21, 2018

Vuosi 2018 oli vaikea osakeguruille - indeksirahasto pesi osakepoimijat

Tasan vuosi sitten kokosin listan parhaista osakepoiminnoista vuodelle 2018. Lista oli koostettu talouslehtien ja nettisivustojen sijoitusvinkeistä ja mukana oli niin pitkän linjan ammattilaisia kuin tuoreempia amatöörisijoittajia. Osallistuin itsekin kisaan gurun tittelistä ja lisäsin mukaan vielä "sokean apinan" eli satunnaisesti valitun osakesalkun.

Nyt, vuosi myöhemmin, on aika palata ennustuksiin ja katsoa miten kävi. Seuraavassa taulukossa on jokaisen kisasalkun tuotto vuoden aikana. Arvopaperin ja Sijoitustiedon kohdalla olen luottanut heidän laskelmiinsa ja loput laskin itse. Osingot on huomioitu tuotoissa.


Ylivoimainen ykkönen on kirjailija-toimittaja Karo Hämäläinen, joka luotti pelkästään Nokiaan. Hopealle tuli Inderesin analyytikko Sauli Vilen, jolla oli Nokian kaverina Orava eli nykyinen Ovaro. Pronssille nousi blogisti-kirjailija-toimittaja Henri Elo. Hän valitsi kisasalkkuunsa Panostajan.

Kisan jumboksi jäi Tom Lindström. Hänen kohtaloksi koitui kriisiin vajonnut Stockmann. Toiseksi huonoin oli Sijoitustiedon kolumnisti Daytrader, jonka uhkapeli Martelan kanssa meni pahasti pieleen.

Oma kilpailusuoritukseni oli säälittävä. Neljästä poiminnasta vain Gofore oli voitollinen, muut tuottivat karmeat tappiot. Valitsin ison tuoton toivossa rajusti laskeneet pienyhtiöt Martelan, Innofactorin ja Robitin. Yksinään näistä ei saanut liiketoiminnassaan muutosta aikaan ja syöksy vain syveni. Onneksi oikeassa salkussa näistä oli vain Martela ja sekin on jo myyty. 

Sokea apina eli arvottu salkku sijoittui puoliväliin. 

Kisan huonoin yksittäinen poiminta oli Next Games, joka löytyi Dansken salkunhoitaja Juha Variksen salkusta. Next Games romahti vuodessa täydellisesti: -89%.

Vaikka ennustuskilpailut ovat harmitonta viihdettä, tulos pistää ajattelemaan. Suurin osa kisaan osallistuneista oli kokeneita sijoittajia, jotka seuraavat markkinoita aktiivisesti ja ovat perillä yritysten arvonmäärityksestä. Silti useimmat epäonnistuivat osakepoiminnoissaan ja päätyivät rumasti tappiolle. Passiivinen indeksirahasto (esim. Nordnet Superrahasto Suomi) olisi tuottanut paljon paremmin, vaikka sekin jäi vuoden aikana niukasti miinukselle. Jos indeksirahastoihin sijoittanut Lea Jääskeläinen jätetään pois taulukosta, vain neljä sijoittajaa pystyi osakepoiminnalla voittamaan indeksin. Heistä ainoastaan kolme heistä selvin numeroin.

Uusia kilpailuja ensi vuodelle aloitellaan taas. Taidan nöyrtyä markkinoiden arvaamattomuuden edessä ja valitsen vuoden 2019 voittajayhdistelmäksi Superrahasto Suomen ja ison tukun käteistä lisäostoja varten.


Saturday, December 15, 2018

Ovaron tase on ilmapallo, joka odottaa puhkeamistaan

Olen seuraillut pidempään Orava Asuntorahaston eli nykyisen Ovaro Kiinteistösijoituksen taivalta pörssissä. Vanha Orava oli lähinnä vedätykseksi luokiteltava tapaus, jossa rahavirta kulki sijoittajilta kohti johtohenkilöiden taskuja. Oravan bisnes toimi tiivistettynä niin, että yhtiö osti rakennusliikkeiltä asuntoja "tukkualennuksella" ja kirjasi niistä välittömästi voitot tuloslaskelmaan. Tämän excel-voiton perusteella maksettiin muhkeaa osinkoa, johon Oravalla tosiasiassa ei ollut varaa. Vuokraustoiminnan ja asuntomyyntien kassavirta ei ollut riittävä osingonmaksuun, joten Orava joutui tekemään suunnattuja osakeanteja ja ottamaan korkeakorkoista lainaa. Samaan aikaan Oravan johtohenkilöt rahastivat muhkeita palkkioita erillisen hallinnointiyhtiön kautta. Hallintopalkkio ei ollut sidottu yhtiön tulokseen vaan hallinnoitavan omaisuuden kokoon, joten johdon intressi oli kasvattaa portfoliota mahdollisimman suureksi.

Lopulta kestämätön osingonmaksu oli pakko lopettaa ja osake romahti neljään euroon, vaikka yhtiön osakekohtainen nettovarallisuus oli taseen mukaan lähes 10 euroa.

Oravan kriisi houkutteli paikalle Investors Housen, joka syksyllä 2017 osti itsensä Oravan suurimmaksi omistajaksi. Investors House päätti saneerata Oravan normaaliksi kiinteistösijoitusyhtiöksi ja sen kunniaksi vaihtoi nimen Ovaroksi. Ovaron uuden strategian mukaan uudet hankalasti vuokrattavat perheasunnot myydään pois ja pienet asunnot jätetään vuokrauskäyttöön.

Tässä vaiheessa kiinnostuin yhtiöstä, koska näytti että toiminta muuttuisi järkeväksi ja rahavirta kulkisi vihdoin vuokralaisilta kohti sijoittajia, kuten kiinteistösijoittamisessa on tapana. Ostin osaketta pariin otteeseen lokakuussa, viimeksi Ovaron vakuuttavan pääomamarkkinapäivän jälkeen. Pidin selvänä, että osakekurssi tulee saneerauksen jälkeen nousemaan kohti nettovarallisuutta. Lisää uskottavuutta taseen kuranttiudesta antoi ulkopuolinen arvonmäärittäjä Jones Lang LaSalle Finland, joka totesi Q3-raportissa, että Ovaron kiinteistökannan käypä arvo on vain 3% alle Ovaron oman arvonmäärityksen.

Sitten päätin uteliaisuuttani tehdä hieman raakaa työtä (joka olisi pitänyt tehdä ennen ensimmäistäkään ostoa) ja selvitin, miten hyvin Ovaron tase vastaa todellisuutta. Etsin Oikotieltä asuntojen myyntihintoja Ovaron omistamista taloyhtiöistä ja vertasin niitä taseessa ilmoitettuihin käypiin arvoihin.

Tulos oli pettymys.

Otetaan esimerkiksi kotikaupunkini Tampere, jonka asuntomarkkinat tunnen parhaiten. Tampereella Ovaro omistaa viidessä kohteessa 25 asuntoa, joiden keskineliöhinta on yhtiön ilmoituksen mukaan 3786 e/m2. Nämä kohteet on listattu Ovaron Q3-raportissa:


Oikotieltä löytyi marras-joulukuun aikana samoista yhtiöistä 6 kpl myytäviä asuntoja. (Näistä osa on jo kadonnut myynnistä, mutta otin tiedot talteen ilmoituksista.) Nämä eivät ole välttämättä Ovaron asuntoja, mutta jos samoissa taloyhtiöissä myydään samankokoisia asuntoja, kyseiset myyntihinnat antavat kohtuullisen luotettavan kuvan myös Ovaron omistamien asuntojen arvosta.

Seuraavassa taulukossa on myyntihintoja taloyhtiöissä, joissa Ovaro omistaa asuntoja. Hinnat on kerätty Oikotieltä marras-joulukuun vaihteessa.


Arvokkain kohde Tampereella on Tieteenkatu 6:ssa sijaitseva Tampereen Solaris, jossa yhdessä asunnossa pyyntihinta on sentään lähes sama kuin taseessa ilmoitettu keskineliöhinta. Asunto ei ole käynyt kaupaksi eikä uusia näyttöjä ole tiedossa. Koska Ovaron Tampereen portfolion arvokkaimpia asuntoja yritetään myydä taseen keskineliöhinnalla (huonolla menestyksellä), on täysin selvää, että taseen käypä arvo ei voi pitää paikkaansa.

Näiden myynnissä olevien/olleiden asuntojen keskineliöhinta on 3256,48 euroa eli 14% alle taseeseen ilmoitetun käyvän arvon. Hinnat ovat sitä paitsi pyyntejä, eivät toteutuneita kauppahintoja. Lisäksi pitää muistaa, että kohteissa on yleensä iso yhtiövelka, jopa 70% velattomasta hinnasta. Jos toteutunut kauppahinta on 20% alle tasearvon ja yhtiövelkaa on puolet, oma pääoma sulaa 40%.

Tämän järkyttävän havainnon jälkeen oli pakko tutkia onko tilanne sama muissa kaupungeissa. Kävin läpi Helsingin ja Turun asunnot samalla periaatteella. Ovaro omistaa näissä kaupungeissa vain uusia isohkoja asuntoja, jotka on strategian mukaan tarkoitus myydä. Muiden kaupunkien arviointi on vaikeampaa, koska Ovaro omistaa niissä sekä vanhoja että uusia asuntoja, mikä tekee myyntihintojen vertailun taseen käypiin arvoihin hankalaksi.

Turussa Ovaro omistaa 19 asuntoa viidessä kohteessa, keskineliöhinta 5562 e/m2. Taulukossa on velattomia myyntihintoja turkulaisissa taloyhtiöissä, joissa Ovaro omistaa asuntoja.


Myynnissä olevien asuntojen keskineliöhinta on 5134,31 euroa eli 8% alle tasearvon.


Helsingissä Ovaro omistaa 29 asuntoa kuudessa kohteessa, keskineliöhinta 4928 e/m2. Taulukossa on velattomia myyntihintoja helsinkiläisissä taloyhtiöissä, joissa Ovaro omistaa asuntoja.


Helsingissä myynnissä olevien asuntojen keskineliöhinta on 4905,82 euroa eli 0,5% alle tasearvon.


Turun ja Helsingin hinnat eivät ole yhtä kaukana tasearvoista kuin Tampereella, mutta silti matalampia. Toteutuneet kauppahinnat ovat asuntomarkkinoilla yleensäkin alhaisempia kuin hintapyynnöt ja lisäksi Ovaron maksettavaksi lankeavat välityspalkkiot. Sivistynyt arvaukseni on, että asuntomyynneistä saadaan parhaimmillaan -5% ja huonoimmillaan -25% tasearvosta. Kun yhtiölainan osuus asunnoissa saattaa olla jopa 70% velattomasta myyntihinnasta, oma pääoma voisi laskea vaikeimmissa tapauksissa lähes nollaan.

Ovaro on saneerauksen kanssa liikkeellä huonoon aikaan, sillä Suomen talouskasvu alkaa hyytyä ja asuntojen hinnat ovat kääntyneet paikoin laskuun. Myynnit on kuitenkin pakko tehdä suhteellisen rivakasti, jotta yhtiö selviytyy veloistaan.

Mikä sitten olisi käypä hinta Ovaron osakkeelle? Jos asuntoja saadaan myytyä keskimäärin -15% alennuksella tasearvoon (kulut mukaanlukien) ja yhtiölainaa on näissä kohteissa keskimäärin puolet, nettovarallisuus sulaa myyntiportfolion osalta 30%. Vuokraportfolion tasearvoihin ei tarvitse puuttua, jos mitään ei myydä, mutta epäilen ettei sekään menisi kaupaksi Jones Lang LaSalle Finlandin määrittämällä käyvällä arvolla. Vanhoissa 70-luvun kohteissa odottanee mittava korjausvelka, jonka suuruutta voi vain arvailla.

Oletetaan siis, että Ovaron taseessa on ilmaa 30 %. Se tarkoittaa, että todellinen osakekohtainen nettovarallisuus olisi noin 6,6 euroa. (Q3 raportoitu epra nav = 9,48 euroa/osake)

Tästä vielä -20% sijoitusyhtiöalennus (sama kuin Kojamolle), joten saadaan osakkeen arvoksi 5,3 euroa. Tämä olisi houkutteleva taso normaalitilanteessa, jossa Ovarolla olisi järkevä asuntoportfolio ja se maksaisi osinkoa vuokrakassavirrasta. Valitettavasti Ovaron saneerauksen jälkeinen asuntoportfolio on melko heikkotasoinen ja hajanainen. Lisäksi normaalitilanne on vielä kaukana eikä siihen pääseminen ole riskitöntä.

Osakkeen nykyinen noin 5 euron hinta ei mielestäni tarjoa riittävää nousupotentiaalia riskeihin nähden, joten tunnustin virheeni ja myin Ovarot tällä viikolla pois. Rahallinen tappio jäi pieneksi, mutta enemmän harmittaa se, että lähdin taas liian kevytmielisesti halvalta näyttävän osakkeen kyytiin. Luotin sijoitusguruihin, Inderesiin ja Ovaron uuteen johtoon, mutta samalla jätin kotiläksyt tekemättä.

Thursday, November 22, 2018

Orkla ostaa Kotipizzan, tuottoa tuli 129%

Viimeiset kaksi kuukautta on ollut ankeaa aikaa pörssissä eikä oma osakesalkku ole välttynyt syysmasennukselta. Lähes kaikki mahdollinen on laskenut yhtiöstä riippumatta. Niinpä tänään oli pitkästä aikaa syytä hymyyn, kun luin aamulla uutisen, että norjalainen Orkla on tehnyt ostotarjouksen Kotipizzasta. Tarjouksen mukainen ostohinta on 23,00 euroa / osake. Kotipizzan hallitus suosittelee tarjouksen hyväksymistä ja suurimmat omistajat ovat sitoutuneet myyntiin, joten kaupan pitäisi mennä maaliin ilman yllätyksiä.

Ostin Kotipizzaa tammikuussa 2017 ja kirjoitin siitä lyhyen blogitekstin. Vaikka Kotipizza tuntui jo silloin järkevältä ostokselta, en olisi ikinä arvannut, että osake nousee yli 100 prosenttia alle kahdessa vuodessa! Luulin ostavani tylsää ja defensiivistä liiketoimintaa, en rakettikasvua. Tällä hetkellä Kotipizza-omistukseni on tuottanut 129 %. Lisäksi olen saanut kahden vuoden osingot siihen päälle. Valitettavasti blogitekstissä pohtimani lisäostot jäivät tekemättä, kun kurssi lähti nousuun melko pian ensimmäisen oston jälkeen.

Tänään olisin voinut myydä Kotipizzan osakkeet tarjoushinnalla, mutta en vielä tehnyt mitään. Olen nimittäin myynyt tämän vuoden aikana niin paljon voitollisia omistuksia, etten haluaisi enää lisätä luovutusvoittoverojen määrää. Kotipizzan osakkeiden lunastus tapahtuisi vasta tammikuussa 2019, joten mikäli odottaisin sinne asti, voisin siirtää verotusta vuodella eteenpäin.

Helsingin pörssistä on viime vuosina ostettu pois melkoinen määrä yhtiöitä. Nopeasti tulee mieleen ainakin Comptel, Affecto, Sponda, Technopolis ja nyt Kotipizza. Ostohuhujen kohteena ovat tällä hetkellä Amer Sports ja Basware. Ehkä tilanne kertoo siitä, että Helsingin pörssin arvostustasot ovatkin monen yhtiön kohdalla melko matalat, vaikka talousmediaa ja analyytikkoja seuraamalla voisi luulla, että osakkeet ovat kireästi arvostettuja eikä nousuvaraa enää ole.

Sunday, November 11, 2018

Tietovisa: tunnistatko nämä pörssin nousijat ja romahtajat?

Osakesijoittaminen ei ole tylsää. Moni pörssiyhtiö on tarjonnut omistajilleen vauhtia ja vaarallisia tilanteita viime vuosina. Tasaisen loivan nousun sijaan kurssi on saattanut moninkertaistua lyhyessä ajassa vain tippuakseen myöhemmin takaisin lähtötasolleen.

Helsingin pörssistä löytyy useita yhtiöitä, joiden kurssikehitys muistuttaa enemmän Alpeilla sijaitsevan Matterhorn-vuoren siluettia kuin suomalaista vaaramaisemaa. Kuvioita katsellessa on hämmentävää ajatella, että joku sijoittaja osti pohjalta ja myi huipulla, kun jollekin toiselle kävi juuri päinvastoin.

Tunnistatko kurssikäyristä mitkä yhtiöt ovat kyseessä? Vastaa kommentteihin.

1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.

Saturday, November 3, 2018

Blogilla yli 100 000 kävijää

Kirjoitin syyskuun lopussa, kuinka osakesalkun koko nousi yli 100.000 euron. Nyt, reilu kuukausi myöhemmin, blogin kävijämäärä rikkoi saman rajan. Osakesalkku sukelsi lokakuun korjausliikkeessä takaisin alle sadantuhannen, mutta onneksi blogin kävijätilasto ei voi enää mennä taaksepäin. :D

Kävijämäärät ovat nousseet tasaisesti ja tällä hetkellä Rahamiäs-blogia käy lukemassa joka kuukausi noin 7000 vierailijaa. Olen lukuun tyytyväinen, sillä julkaisen uusia kirjoituksia melko harvoin (keskimäärin 2-3 tekstiä / kuukausi). Kovin paljon tiheämpään tahtiin en pystyisikään, koska ns. oikea elämä vie suurimman osan ajasta. En saa kirjoittamisesta tuloja, joten lukijoiden määrän maksimointiin ei ole tarvetta samalla tavalla kuin kaupallisissa blogeissa.

Blogin kirjoittaminen on ollut valtavan hyödyllistä. Omat ajatukset jäsentyvät paremmin kirjoittaessa ja blogi toimii samalla päiväkirjana/muistikirjana siitä, millaisia sijoituspäätöksiä missäkin tilanteessa on tullut tehtyä. Olen useita kertoja palannut vanhoihin teksteihin kertaaman, miksi ostin tai myin jotain osaketta, miksi en osallistunut listautumiseen jne.

Kiitos tässä yhteydessä kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille! Rahamiähen seikkailut osakkeiden maailmassa jatkuvat.

Saturday, October 27, 2018

Monen pörssiyhtiön alamäki alkoi jo tammikuussa

Viime viikkoina maailman pörsseissä on koettu voimakkainta laskua vuosikausiin. Jotkut näkevät lokakuun pudotuksen väliaikaisena korjausliikkeenä, jotkut ennustavat tapahtumien olevan alkusoittoa pidemmälle alamäelle. Epätietoisuuden vallitessa volatiliteetti joka tapauksessa nousee, mikä on historiallisesti tarkoittanut kurssien laskua tai sivuttaisliikettä siihen asti, kunnes luottamus tulevaisuuteen on palautunut.

Helsingin pörssi seurailee muuta maailmaa ja OMXH-hintaindeksi on valunut tämän vuoden osalta miinuksen puolelle. Osingot sisältävä OMXH-tuottoindeksi on hädin tuskin plussalla.

Useimpien Helsingin pörssin suuryhtiöiden alamäki ei kuitenkaan alkanut lokakuussa, vaan jo paljon aiemmin. Monien yhtiöiden kohdalla kurssihuiput nähtiin vuoden alussa ja siitä lähtien on vajottu hitaasti ja huomaamattomasti alaspäin. Vasta lokakuun alun raju tiputus on herättänyt suomalaiset puhumaan laskumarkkinasta.

Kokosin muutamien suurimpien yhtiöiden laskuprosentteja verrattuna vuoden huippuhetkeen sekä ajankohdan, jolloin huippu saavutettiin. Listasta voi todeta, että useimpien teollisuusyhtiöiden ja konepajojen kurssit olivat korkeimmillaan alkuvuodesta. Samoin oli rakennusyhtiöiden laita. Metsäteollisuus saavutti lakipisteensä kesällä. Helsingin pörssi yleisindeksi OMXH PI saavutti huippunsa toukokuussa. Sen jälkeen indeksi on laskenut 12 %. (Prosentit on laskettu perjantain 27.10. päätöskursseista.)

yhtiö            lasku kurssihuipusta (huipun ajankohta)

Teollisuus ja -palvelut:
Outotec        -64% (toukokuu)
Outokumpu  -56% (tammikuu)
Uponor         -48% (tammikuu)
Huhtamäki   -35% (maaliskuu)

Konepajat:
Konecranes  -32% (tammikuu)
Cargotec       -29% (tammikuu)
Wärtsilä        -26% (helmikuu)

Metsäyhtiöt:
Metsä Board B  -29% (kesäkuu)
Stora Enso R     -27% (kesäkuu)
UPM                 -20% (syyskuu)

Kulutustavarat ja -palvelut:
Finnair            -49% (maaliskuu)
Fiskars            -36% (tammikuu)
Nokian Tyres  -25 % (helmikuu)

Rahoitus:
Nordea            -29% (tammikuu)
Citycon           -28% (tammikuu)

Teknologia:
F-Secure         -48 % (tammikuu)
Nokia              -10 % (toukokuu)

Rakentaminen:
Lehto              -68 % (helmikuu)
SRV                -47 % (tammikuu)
YIT                 -37 % (maaliskuu)

Tietenkin Helsingin pörssissä on yhtiöitä, jotka ovat nousseet pitkin vuotta. Eihän yleisindeksin kohtuullisen hyvä tuotto syyskuun loppuun asti olisi muuten mahdollinen. Indeksitason nousu on peittänyt alleen sen, että viisaammat sijoittajat ovat määrätietoisesti hankkiutuneet eroon syklisistä yhtiöistä ajat sitten.

Saturday, October 20, 2018

Siili antoi negarin, myin osakkeet

Pörssissä koettiin loppuviikosta negatiivisten tulosvaroitusten suma. Näkymiään alensivat kolmen päivän sisään Consti, F-Secure, Lehto ja omastakin salkusta löytynyt Siili Solutions. Tulosvaroituksessa Siili lähes puolitti käyttökate-ennusteensa. Syyksi kerrottiin sisäiset tuottavuushaasteet, palkkainflaatio ja kansainvälisen liiketoiminnan kasvun takkuaminen.

Satuin onnekkaasti olemaan koneella, kun negari tuli julki, joten pystyin reagoimaan melko nopeasti. Laskin pikaisesti, että päivitetyllä ohjeistuksella osakkeen käypä arvo voisi olla korkeintaan 8 euron tasolla. Otin mukaan reilummin turvamarginaalia, koska kannattavuuden palautumiseen, ennustettuun kasvuun ja yleiseen markkinatilanteeseen liittyy epävarmuutta. Tiedotteessa käytetyt sanamuodot viittasivat mielestäni siihen, että ongelmat saattavat jatkua ensi vuoden puolelle. Koska osakkeella käytiin kauppaa tulosvaroituksen jälkeen edelleen 10 euron hinnassa, päätin myydä kaikki heti pois. Päätös oli oikea, sillä kurssi romahti myöhemmin 8,50:een asti.

Maksuanalyyseja tehtaileva Inderes antoi tulosvaroituksen jälkeen Siilille uudeksi tavoitehinnaksi 9,80 euroa, mutta kuten edellämainittujen Constin, Lehdon ja F-Securen tapauksista voi oppia, analyytikkojen tavoitehinnat sopivat lähinnä lottonumeroiksi. Luotan enemmän omiin laskelmiin ja havaintoihin, vaikka en analyytikko olekaan. (Sivuhuomio: Inderesin viime aikojen epäonnistumisten jälkeen on havaittavissa, etteivät piensijoittajat enää juokse sopuleina noudattamaan suosituksia. Inderes-efekti on vaarassa kadota.)

Siili oli yksi salkkuni suurimpia ja pitkäaikaisimpia omistuksia. Tulin mukaan vuoden 2016 osakeannissa, kun yhtiö siirtyi pörssin päälistalle. Tähän asti Siili on ollut luotettavan ja vakaan suorittajan maineessa, mutta yllättävä ja raju tulosvaroitus heikensi luottamusta. Jos yhtiö pääsee takaisin kannattavan kasvun tielle, voin hypätä uudelleen kyytiin. Siihen asti seuraan Siiliä mieluummin sivusta.

Siilin omistaminen tuotti parissa vuodessa 26%, sisältäen osingot. Myynnin jälkeen käteisen osuus lisääntyi jälleen, mutta katselen rauhassa mihin yleinen markkinahermoilu johtaa.

Sunday, October 14, 2018

Ikävä lokakuu - salkku suli 6000 euroa kahdessa viikossa

Tasan kaksi viikkoa sitten juhlin 100.000 euron rajan rikkoutumista osakesalkussa. Tällä viikolla maaginen raja meni taas rikki, mutta suunta oli vastakkainen. Salkku kutistui viime päivien pulkkamäen ansiosta noin 6000 euroa, joten nyt ollaan vaihteeksi hieman alle sadassa tuhannessa.

Pienimuotoiseen paniikkiin huipentuneen laskuputken syyksi on epäilty ainakin USA:n korkojen nousua, Kiinan kasvun hyytymistä, kauppasotaa, Italian velkaongelmia, IMF:n alhaisempaa kasvuennustetta maailmantaloudelle ja trendejä haistelevaa algoritmikauppaa. Luultavasti nämä kaikki asiat yhdessä saivat aikaan sen, että osakemarkkinoilla koettiin laaja korjausliike.

Monet näkivät laskun ostopaikkana, mutta itse päädyin vähentämään osakeriskiä. Yritän selittää miksi tein näin.

Osakemarkkinoiden suunnan määrää Yhdysvallat ja siellä korot ovat nousussa. USA:ssa valtion velkakirjojen tuotto eli riskitön korko on kohonnut jo kolmeen prosenttiin. Yhden vuoden velkakirjasta saa 2,6% ja 10 vuoden bondista noin 3,2% nimellisen tuoton. Fed aikoo edelleen jatkaa koronnostojen tiellä, mikä nostaa myös USA:n uusien valtionlainojen korkoja.

Korkojen nousu vaikuttaa osakkeisiin kolmella tavalla. Ensinnäkin tuottoa etsivä pääoma ohjautuu yhä enemmän korkoihin osakkeiden asemesta. Toiseksi, jos riskitön korko nousee, yrityksen tulevien kassavirtojen nykyarvo alenee. Kolmanneksi korkojen nousu nostaa yritysten rahoituskustannuksia, mikä vähentää investointeja ja pienentää tuloksia varsinkin velkarahalla toimivissa yrityksissä. Jos muut tekijät pysyvät samana, korkojen nousu tekee osakkeista samanaikaisesti vähemmän mielenkiintoisia sijoituskohteita ja alentaa niiden laskennallista arvoa.

Kun tähän lisätään vielä maailmantalouden kasvun hidastuminen, varsinkin kasvuosakkeiden arvostukset alkavat olla todella haastavia. USA:ssa talous pyörii täydellä teholla, työttömyys on ennätyksellisen alhainen ja veroale on parantanut yritysten tuloksia. On vaikea kuvitella, miten taloudessa voisi mennä enää paremmmin. Sen sijaan on helppo keksiä syitä, miksi taloudessa voisi mennä huonommin. Tähän asti monet kasvuosakkeet on hinnoiteltu ikuisesti jatkuvan kasvun mukaisesti. Nyt alkaa olla viitteitä siitä, että sijoittajat eivät enää hyväksy epärealistisen korkeita arvostuskertoimia.

Tietysti tämä kaikki on jo markkinoiden tiedossa ja sen pitäisi olla hinnoiteltuna osakkeisiin. Epävarmassa markkinatilanteessa sijoitan mieluummin sellaisiin osakkeisiin, joiden hinnoittelussa näen enemmän nousuvaraa kuin laskuvaraa. Jos osakkeeseen on hinnoiteltu pelkästään hyviä asioita, on pettymyksen vaara suuri (tämä realisoitui hiljattain mm. Restamaxin kohdalla). Jos osakkeeseen ei ole hinnoiteltu juuri mitään positiivista, pienikin hyvä uutinen voi nostaa osaketta reilusti. Tässä kategoriassa näen vaikkapa Nordean houkuttelevana 8,4 euron hinnalla ja 8% osinkotuotolla. Lisäksi korkojen maltillinen nousu tukee pankkeja.

Painotan nyt omassa osakesalkussa mieluummin tylsiä ja edullisia arvo-osakkeita, jotka tarjoavat vakaata osinkotuottoa. Päädyin laskupäivinä ostamaan lisää Sampoa ja otin uutena tulokkaana salkkuun Tokmannia. Myyntiin menivät Gofore (kallis 10 euron hinnalla), Facebook (stop-loss laukesi) ja sykliset metsäyhtiöt UPM ja Metsä Board (en ymmärrä metsäteollisuudesta mitään). Lisäksi myin verosuunnittelun nimissä kaksi emämunausta eli Global X Nigeria -etf:n ja perjantaina tulosvaroittaneen Martelan. Näistä realisoin reippaat tappiot. Käteisen osuus salkussa kasvoi, sillä myyntejä oli enemmän kuin ostoja.

Voi olla, että olen näkemykseni kanssa täysin väärässä ja kohta mennään taas kohti uusia huippuja. Sekään ei harmita, sillä osakkeissa on edelleen merkittävä määrä varallisuuttani. Nukun kuitenkin yöni paremmin defensiivisen osakesalkkuni ja reilun käteiskassan kanssa.

Sunday, September 30, 2018

Salkun Q3: nousu jatkuu, 100.000 euron rajapyykki ohitettu

Heinä-syyskuu meni sijoitusrintamalla hyvin. Osakesalkun arvo nousi kesäkuun lopusta 6 %, mikä tarkoittaa, että 100.000 euron raja ylittyi vihdoin. Salkun koko on tätä kirjoittaessa 103.107 euroa. Lisäsin kvartaalin aikana uutta pääomaa salkkuun vain 197 euroa. Puhdasta arvonnousua tuli huimat 6023 euroa. Vuoden alusta salkku on tuottanut hienosti 14 %.

Muokkasin salkkua rankalla kädellä kolmannella kvartaalilla. Myin pois useita paikallaan polkeneita ja heikosti tuottavia osakkeita ja ostin tilalle uutta. Nordean salkusta kenkää saivat Realty Income ja iShares Core High Dividend Etf, joista jälkimmäinen ei nimestään huolimatta maksanut korkeaa osinkoa eikä arvonnousuakaan tullut juuri yhtään. Lisäksi kyseistä USA:ssa listattua etf:ää ei enää saa ostaa lisää suomalaisten välittäjien kautta.

Nordnetissä lähtöpassit tulivat verotehottomalle Tanskan superrahastolle ja Koneelle, jota pidän turhan kalliina kasvupotentiaaliin nähden. Kone oli ensimmäinen osakesijoitukseni ja ehti olla salkussa melkein viisi vuotta (tuotto 40% + osingot). Enersensestä myin puolet pois surkean puolivuotiskatsauksen jälkeen. Loput laput saavat jäädä odottelemaan seuraavaa katsausta ja tytäryhtiö TPU-Maalauksen muuttumista voitolliseksi. Citycon-sekoilusta kirjoitin jo aiemmin.

Ostopuolella teemana oli digitalisaatio. Lisäsin omistusta älykästä lastinkäsittelyä kehittävässä Cargotecissä, norjalaisessa it-konsultti Webstepissä sekä jenkkien teknojäteissä Alphabetissä ja Microsoftissa. Uutena salkkuun tulivat kiinalaiset verkkokauppajätit Alibaba ja JD.com. Kiina-osakkeet ovat erittäin volatiileja, joten ostin molempia aluksi pikkusummalla, jotta yöunet eivät mene rajussakaan kyydissä. Ostojen jälkeen JD.com romahti toimitusjohtajan seksiseikkailujen takia ja on nyt mukavat 20% miinuksella. Otin myös pienen seurantaposition vuokratyöyhtiö VMP:ssä.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana vain 126 euroa, mikä on normaalia tähän aikaan vuodesta. Bank Norwegianin talletustili on jauhanut vuoden alusta 1017 euroa korkotuottoja, mutta se ilo valitettavasti loppuu huomisesta alkaen, kun korko laskee.

Tein kokeilu- ja hajautusmielessä 1000 euron sijoituksen listaamattoman Blue Financen etuoikeusosakkeisiin, joiden pitäisi antaa 7% vuotuinen osinkotuotto. Kyseessä on siis turkulainen pikavippifirma, joka toimii Osinkotuottoa.fi-palvelun takana. Yhtiön julkistettujen taloustietojen valossa bisnes pyörii hyvin, mutta alaan liittyy monenlaisia riskejä. Katsotaan, miten palvelu toimii ja mitä poliitikot vielä keksivät kulutusluottojen rajoittamiseksi.


Q3/2018
Ostot:

Alibaba
Alphabet
Cargotec
Citycon
JD.com
Microsoft
VMP
Webstep


Myynnit:

Citycon
Enersense
iShares Core High Dividend Etf
Kone
Realty Income
Superfonden Danmark


Osingot:
126e

Korkotulot:
355e


Saturday, September 15, 2018

First world problems: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Bank Norwegian ilmoitti taannoin laskevansa säästötilin korkoa 1,75 prosentista 0,75:een. Muutos tulee voimaan lokakuun alusta alkaen. Tämä ei yllättänyt minua, sillä Ruotsissa ja Tanskassa pankilla on ollut alempi talletuskorko jo vuosia. Nollakorkojen aikana talletussuojattu 1,75% on ollut niin hyvä tarjous, että olen pistänyt kaiken ylimääräisen käteisen Norwegianin tilille. 0,75% ei enää innosta samalla tavalla, joten nyt edessä on uusi ongelma: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Olen tähän mennessä kasvattanut osakesalkkua noin 10.000-20.000 euron vuosivauhtia. Mielestäni se on ollut hyvä summa ajallisen hajauttamisen saavuttamiseksi, koska noususykli on kestänyt poikkeuksellisen monta vuotta. Vaikka osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, en laittaisi juuri nyt kerralla koko omaisuutta pörssiin. Nykytahdilla menisi kuitenkin vähintään neljä vuotta, että saisin 80.000 euroa sijoitettua. Lisäksi työnteosta tulee koko ajan lisää rahaa sijoitettavaksi, joten ongelma vain pahenee.

Inflaatio on Suomessa noin 1,3 % luokkaa, joten rahoja ei kannata jättää pankkitilille makaamaan.

Mitä vaihtoehtoja suuren käteissumman sijoittamiseksi olisi tarjolla, jos vaatimuksena on inflaation ylittävä tuotto, mutta mahdollisimman matala riski?

  • Defensiiviset osinko-osakkeet. Voisin kasvattaa huomattavasti positioita esimerkiksi Sammossa tai Suomen Hoivatiloissa. Tai ostaa uutena salkkuun vaikkapa Teliaa. Näiden yhtiöiden osingonmaksukyvyn luulisi olevan turvattu, vaikka talouskasvu hieman notkahtaisi.

  • Korkorahastot. Kaikki enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja, koska Euroopassa korot voivat vain nousta nykytasolta (=vanhojen korkopapereiden arvo laskee). Yrityslainoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, mutta onko muutaman prosentin tuotto suhteessa riskiin enää järkevä? Saman tien voisi ostaa suoraan yritysten osakkeita. USA:ssa lyhyiden valtionlainojen korot ovat yli 2% tasolla, mutta eurosijoittajalle mukana tulee valuuttariski.

  • Pääomarahastot. Useat varainhoitajat tarjoavat reaaliomaisuuteen sijoittavia pääomarahastoja. Tarjolla on ainakin liike- ja hoivakiinteistöjä, tallikiinteistöjä, tonttirahastoja, datakeskuksia, laivanvarustusta, geoenergiaa ja metsää. Näiden hyvä puoli on vähäinen korrelaatio osakemarkkinan kanssa. Huonona puolena hallinnointipalkkiot ovat korkeat ja eikä sijoituksista pääse eroon kovin helposti. Lisäksi osa rahastoista, esimerkiksi geoenergia- ja datakeskusrahastot, sisältävät kohtuullisen isoja liiketoimintaan liittyviä riskejä. Talouden taantumassa listaamattomat yritykset ovat samalla tavalla pulassa kuin pörssilistatut.
    Minimisijoitus pääomarahastoissa voi olla 10.000 euroa ja rahastot yleensä suljetaan kun pääomat on kerätty. Sijoitusajat ovat pitkiä, tyypillisesti 5-10 vuotta. Pääomarahastoista voisi periaatteessa löytyä houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole avoinna yhtään itseäni kiinnostavaa rahastoa. 

  • Suora asuntosijoittaminen. Tämä on osa-alue, jota en hallitse kovin hyvin. En myöskään jaksaisi säätää vuokralaisten ja remonttien kanssa. Jos jostain tulisi eteen hyvä ja edullinen kohde, varmasti tarttuisin tilaisuuteen, mutta asuntosijoitusbuumin myötä tuottavien kohteiden löytäminen alkaa olla vaikeaa ammattilaisillekin. Seuraan asuntomarkkinoita, mutta en usko että päädyn tässä markkinatilanteessa ostamaan sijoitusasuntoa.

Muut vaihtoehdot kuten listaamattomat yhtiöt, vertaislainat, kryptovaluutat tai raaka-aineet ovat liian suuren riskin sijoituksia sietokykyyni nähden. Pieniä summia näihin voisi hajauttaa, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa.

Järkevimmältä tuntuu osakesijoituksien kasvattaminen jatkossakin. Vaikka seuraavasta romahduksesta varoitellaan talousmediassa vähän väliä, en usko että koemme hetkeen samanlaista kriisia kuin vuonna 2008. Globaali kasvun hidastuminen on edessä jossain vaiheessa, mutta sen pelossa ei kannata jättäytyä pois osakkeista. Uskon, että järkevällä osakepoiminnalla voi saada edelleen kohtuullisen riskikorjatun tuoton. Jos ja kun markkinoilla tulee turbulenssia, voisi ostaa rohkeammin laadukkaita ja vähävelkaisia yhtiöitä, joiden uskon pärjäävän syklien yli. Vaikka nostaisin vuosittaisen ostosumman 30.000 euroon, jäisi mustan joutsenen ilmestymistä varten silti riittävä sotakassa.

Loppuun eräs ajaton sjoitusviisaus:
“Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.” – Peter Lynch

Friday, September 7, 2018

Kannattaako Inderesin suosituksia seurata? Vihdoinkin luotettavaa dataa tarjolla

Edellinen blogikirjoitukseni, jossa epäilin tavoitehintojen soveltuvan paremmin lottonumeroiksi, aiheutti runsaasti kritiikkiä. Analyytikoiden ennustetarkkuutta ei kuulemma saisi tarkastella vuoden aikajänteellä, koska analyytikot saattavat kääntää pikkutakkiaan useampaan kertaan vuoden aikana. Kun suosituksia ja tavoitehintoja veivataan jopa parin viikon välein, jokaisen suosituksen osumatarkkuutta pitäisi tutkia erikseen.

Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautanen vastasi kritiikkiin julkaisemalla Twitterissä koosteen kymmenen kokeneimman analyytikkonsa track recordeista kahden vuoden ajalta. Twiitissä hän iloitsi, että 8/10 analyytikosta oli saanut osumatarkkuudessa täydet viisi tähteä. Toisessa twiitissä tuli ohjeet osumatarkkuuden oikeaoppiseen laskentaan. (Alla olevissa kuvissa näkyvät tuotot ja ohjeet. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.)







Inderes hehkuttaa jatkuvasti kuinka heidän analyytikkonsa keräävät palkintoja alan kilpailuissa, joten luulisi piensijoittajankin pääsevän Inderesiä peesaamalla erinomaisiin tuottoihin. Valitettavasti Mikael Rautasella ei ollut tarjota dataa siitä, miten hyvin heidän analyytikot ryhmänä menestyvät passiivista indeksisijoittamista vastaan. Rautasen julkaisemien tilastojen perusteella sen voi kuitenkin laskea suuntaa-antavasti.

Finanssipiireissä analyytikoiden suorituskykyä mitataan Thomson Reutersin myymässä Starmine-palvelussa. Kyseessä on tietokanta, johon kootaan kaikki analyytikon suositukset ja verrataan niitä toteutuneisiin pörssikursseihin. Kuten ylläolevista kuvista käy ilmi, käytössä on kaksi mittaustapaa: Absolute return ja Recommendation weighted return. Analyytikon saama tuotto lasketaan seuraavasti:

Absolute return
   Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella 
  • sijoitetaan 1 rahayksikkö lisää-suosituksella
  • pysytään käteisessä pidä-suosituksella 
  • myydään osaketta lyhyeksi 1 rahayksikkö vähennä-suosituksella
  • myydään osaketta lyhyeksi 2 rahayksikköä myy-suosituksella

Recommendation weighted return
  Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella
  • sijoitetaan 1,5 rahayksikköä lisää-suosituksella
  • sijoitetaan 1 rahayksikköä pidä-suosituksella
  • sijoitetaan 0,5 rahayksikköä vähennä-suosituksella
  • sijoitetaan 0 rahayksikköä myy-suosituksella


Jos analyytikko vaihtaa suositusta, positiosta lasketaan aina siihen mennessä saatu tuotto. Positiot eri yhtiöissä normalisoidaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia toistensa kansssa.

Kun vertailee metodeja, huomaa heti, että absoluuttisen tuoton laskentatapa on armoton analyytikolle. Epäonnistunut vähennä- tai myy-suositus johtaa lyhyeksimyynnin takia negatiiviseen tuottoon. Jälkimmäisessä laskentakaavassa analyytikko voi saada puolet osakkeen tuotosta, vaikka vähennä-suosituksen saanut osake nousisi.

Tilastoissa esiintyy myös termi Coverage return, joka kertoo miten paljon analyytikon seuraamista yhtiöistä koottu portfolio on tuottanut samassa ajassa ilman kaupankäyntiä tai painotuksia. Tämä on se tuotto, johon analyytikon suosituksillaan tekemää tuottoa verrataan. Jos analyytikon absoluuttinen tai suosituksilla painotettu tuotto ylittää coverage returnin, hän on tehnyt ylituottoa.

Miten Inderesin parhaat analyytikot ovat pärjänneet, kun mittaukset on tehty alan virallisten käytäntöjen mukaan? Tilastoja silmäilemällä voi havaita, että muutama yksittäinen analyytikko on menestynyt erinomaisesti, muutama huonosti ja loput siltä väliltä. Jokaisen analyytikon portfoliosta löytyy mokia ja onnistumisia. Mutta kuinka mitata analyytikkojen onnistumista yleisellä tasolla?

Niputetaan kaikki portfoliot yhteen ja katsotaan miten ne ovat keskimäärin tuottaneet.

Tämä vastaa tilannetta, jossa Inderesin kymmenen analyytikkoa toimii salkunhoitajana sijoittaen vain analysoimiinsa yhtiöihin. Jokaiselle salkunhoitajalle annetaan sama summa rahaa ja kahden vuoden päästä lasketaan paljonko jäi käteen.

Pienen excel-harjoituksen jälkeen tulokset ovat seuraavat:

  • Salkuista muodostuneen jättiportfolion coverage return kahdessa vuodessa on 26,4%. Samalla ajanjaksolla Helsingin pörssin hintaindeksi tuotti 23%. Inderesin seurannassa olevat yhtiöt kokonaisuutena seuraavat melko tarkasti indeksiä, vaikka tässä vertailussa pienyhtiöt saavat suhteettoman suuren painon.
  • Jos käytetään absoluuttisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 18,4% eli he hävisivät vertailuportfolioille 8 %-yksikköä.
  • Jos käytetään suosituspainotteisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 37,4% eli he voittivat vertailuportfolionsa 11 %-yksiköllä.
  • Vuosituottoina nämä olisivat joko -3,6 prosenttiyksikköä alituottoa tai +4,8 prosenttiyksikköä ylituottoa verrattuna siihen, että sijoittajat olisivat ostaneet ja unohteet osakkeensa.

Analyytikkojen tuottojen laskeminen toimii valitettavasti vain teorian tasolla. Tosielämässä mukaan tulee kustannuksia: jatkuva ostaminen ja myyminen tuhoaa välityspalkkioiden muodossa helposti 1-2 prosenttiyksikköä tuotosta. Inderes-efekti, eli suositusmuutoksen aiheuttama kurssireaktio pienyhtiössä sataa täysimääräisesti analyytikon laariin, mutta perässä hiihtävä piensijoittaja ei pääse hyötymään siitä juuri ollenkaan (hinta on jo muuttunut, kun kaupankäynti alkaa). Lisäksi aktiiviseen salkunhoitoon kuluu paljon aikaa, jonka voisi ehkä käyttää hyödyllisemmin kuin istumalla joka aamu kello 10 tietokoneella valmiina syöttämään toimeksiantoja.

Tuskin kukaan seuraa analyytikkoja täysin sokeasti. Mutta kuten edellisessä blogikirjoituksessa totesin, analyytikoilla on paljon mielipidevaltaa ja siksi on hyvä pohtia, kuinka relevantteja heidän antamat suositukset ja tavoitehinnat ovat. Nyt käytössä olevan virallisen ja luotettavan datan perusteella näyttää siltä, että Inderesin kokeneimpien analyytikoiden neuvoja noudattamalla sijoittajat ovat keskimäärin tehneet muutaman prosenttiyksikön vuotuisen ylituoton 2016-2018.

Yksilötasolla tilanne saattaa kuitenkin olla mitä tahansa jättivoittojen ja jättitappioden välissä. Mikael Rautanen totesi tuoreessa podcastissa, että vaikka 75% suosituksista menisi nappiin, aina löytyy sijoittajia, jotka kokoavat salkkunsa niistä yhtiöistä, joissa Inderes epäonnistuu. Loudspringiä, Verkkokauppa.comia, Innofactoria, Pihlajalinnaa ja Martelaa ostaneelle on laiha lohtu, jos Inderesin suositukset osuvat keskimäärin hyvin ja analyytikot saavat palkintoja.

Minäkin olen seurannut Inderesin suosituksia. Olen ostanut analyysien perusteella mm. Comptelia, Restamaxia, Martelaa, Enersenseä, Cargotecia ja Admicomia. Inderesin valikoiva seuraaminen on ollut omalla kohdalla toistaiseksi kannattavaa muutamasta epäonnistumisesta huolimatta.

Mutta vielä enemmän olisin voitolla, jos sijoitusurani alusta lähtien olisin keskittynyt pelkästään indeksisijoittamiseen ja unohtanut yhtiöpoiminnat kokonaan.


Sunday, August 26, 2018

Näin analyytikot ennustivat tasan vuosi sitten - yli puolet ennusteista meni pieleen

Löysin taannoin tietokoneen kiintolevyä siivotessa Nordean ja Inderesin aamukatsaukset viime vuoden elokuulta. Olin kai tallentanut ne myöhempää offline-lukemista varten, mutta unohtanut heittää ne roskakoriin. Aamukatsauksia olikin viihdyttävää lueskella - vuotta myöhemmin. Analyytikot mm. suosittelivat myymään Nesteen osakkeet ja ostamaan Cityconia ja Verkkokauppa.comia. Näitä ohjeita noudattamalla olisi vuoden aikana tehnyt isot tappiot ja menettänyt muhkeat tuotot. Mukana oli tietysti useita onnistuneita suosituksia, mm. Talenomin osta- ja Orionin myy-suositukset.

Vanhojen suositusten ja tavoitehintojen tutkimisesta jäi hämmentynyt olo. Tuntui siltä, että lähes joka toinen analyytikoiden ennustuksista oli mennyt pieleen. Vuosi on suuryrityksen liiketoiminnan näkökulmasta melko lyhyt aika, eikä reaalitaloudessa ole tapahtunut mitään dramaattista käännettä, joten luulisi ammattianalyytikon pääsevän kolikonheittoa parempaan lopputulokseen.

Jotta osumatarkkuutta ei tarvitse arvailla, päätin tutkia matemaattisen tarkasti, miten hyvin tavoitehinnat osuivat kohdalleen. Vertasin suomalaisten pörssiyhtiöiden perjantain 24.8.2018 päätöskursseja Inderesin ja Nordean tavoitehintoihin 24.8.2017. Aineistossa on mukana lähes sata yritystä, joita ovat analysoineet useat analyytikot, joten yksittäiset mokat tai onnistumiset eivät korostu tuloksissa.

Sekä Inderesillä että Nordealla tavoitehinnat tarkoittavat osakkeen potentiaalia yhden vuoden aikana. Siksi tavoitehintoja on järkevää tarkastella nimenomaan 12 kuukauden ajanjaksolla.
"Tavoitehinta on se hinta osakkeelle, jonka analyytikko analyysin perusteella uskoo olevan osakkeelle realistinen taso 12 kuukauden sisällä." -Inderes 
 "Osakesuosituksen tavoitehinta viittaa osakkeen tuottopotentiaaliin 12 kuukauden aikajänteellä." -Nordea
Vertasin vuoden vanhaa tavoitehintaa tämän hetken päätöskurssiin ja laskin siitä poikkeaman, joka on ilmoitettu prosenteissa. Esimerkki: Nordea antoi vuosi sitten Cityconin tavoitehinnaksi 2,65 euroa ja suosituksen osta. Osake on nyt 1,827 euroa, joten poikkeama on -31 prosenttia.

Järjestin nämä poikkeamat janalle, jonka nollakohdassa nykykurssi on täysin sama kuin vuoden takainen tavoitehinta (eli poikkeama: 0 %).  Negatiiviset poikkeamat tarkoittavat, että nykyinen osakekurssi on alempi kuin tavoitehinta. Positiiviset poikkeamat tarkoittavat, että kurssi on korkeampi kuin tavoitehinta. Janan vasemmassa päässä -1,00 tarkoittaa siis 100% kurssilaskua ja oikealla puolella 1,00 tarkoittaa 100% kurssinousua verrattuna tavoitehintaan. Edellä mainittu Citycon olisi janalla kohdassa -0,31. Osakesplitit on huomioitu laskuissa.

Mitä enemmän havainnot poikkeavat nollasta, sitä pahemmin analyytikoiden ennustukset ovat menneet metsään.

Ensin Nordean tulokset. Nordea antoi vuosi sitten tavoitehinnan 28 suomalaisyhtiölle. Näistä 23 sai osta-suosituksen ja 5 myy-suosituksen. Nordea oli siis hyvin optimistinen suomalaisosakkeiden kehityksestä. Pidä-suosituksen saaneille ei annettu tavoitehintaa, joten jätin nämä pois aineistosta.

Kuten kuvasta näkyy (klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana), poikkeamat ovat painottuneet negatiiviselle puolelle eli Nordean tavoitehinnat olivat liian korkeita. Tämän vahvistaa myös poikkeamien mediaani, joka oli -0,149 sekä aritmeettinen keskiarvo, joka oli -0,05. Yksittäinen piste janan oikeassa reunassa on Neste, joka nousi vuodessa 166 % Nordean tavoitehintaa korkeammalle.

Poikkeamien itseisarvojen keskiarvo oli 0,281 eli keskimäärin toteutuneet hinnat poikkesivat tavoitehinnoista 28 prosenttia johonkin suuntaan.

Osta-suosituksista 52 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi laski vuoden aikana.
Myy-suosituksista 40 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi nousi vuoden aikana.

***

Inderesillä on tavoitehinnat lähes sadalle yhtiölle, joten aineisto on yli kolme kertaa suurempi kuin Nordealla. Inderes oli selvästi kriittisempi tavoitehintojensa kanssa. 43 yhtiötä sai positiivisen suosituksen (osta tai lisää), 49 negatiivisen (myy tai vähennä).

Inderesin pessimismi, vai pitäisikö sanoa realismi, näkyy tuloksissa. Poikkeamat ovat jakautuneet selvästi tasaisemmin nollan molemmille puolille kuin Nordealla. Poikkeamien mediaani oli -0,032 ja aritmeettinen keskiarvo oli -0,04.

Osumatarkkuus oli hieman Nordeaa parempi, mutta ei vielä anna aihetta juhlimiseen. Poikkeamien itseisarvojen keskiarvo oli 0,21 eli keskimäärin toteutuneet hinnat poikkesivat tavoitehinnoista 21 prosenttia johonkin suuntaan.

Osta- tai lisää-suosituksista 58 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi laski vuoden aikana.
Myy- tai vähennä-suosituksista 49 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi nousi vuoden aikana.

***

Mitä tuloksista voi päätellä?

Nordean ja Inderesin vuosi sitten annetut tavoitehinnat poikkesivat keskimäärin 21-28 prosenttia siitä, miten osakkeet todellisuudessa kehittyivät. Onko se paljon vai vähän? Omasta mielestäni yli 20%:n poikkeama on niin suuri, että tavoitehinta menettää merkityksensä yhtiön kehityksen ennustajana. Nordealla vain 39 % tavoitehinnoista pysyi tämän haarukan sisällä, Inderesillä sentään 61%.

Alle 10% heittoa tavoitehinnan ja toteutuneen hinnan välillä voisi pitää hyvänä suorituksena. Nordean tavoitehinnoista vain 21% pääsi tämän haarukan sisään, Inderesin tavoitehinnoista näin hyvin osui 30%. Toisaalta saman verran oli pahasti pieleen menneitä ennustuksia.

Parempaan tulokseen pääsisi, kun ennustaisi, että jokaisen osakkeen kurssi nousee 5% vuodessa yhtiöstä riippumatta. Tämä on lähellä osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa ilman osinkoja ja inflaatiokorjausta. Näin syntyneet "tavoitehinnat" olisivat osuneet tässä aineistossa aggregaattitasolla tarkemmin kohdalleen kuin Inderesin tai Nordean analyytikoiden tavoitehinnat.

Analyytikoiden osta- ja myy -suositukset olisi voinut arpoa ja tulos olisi ollut yhtä hyvä, jopa parempi. Sanallisista suosituksista (osta/lisää/vähennä/myy) 48% osui, 52% meni pieleen.

Useimmat sijoittajat ymmärtävät, että tavoitehinnoilla ja suosituksilla on lähinnä viihdearvoa, koska analyytikot eivät oikeasti osaa ennustaa tulevaisuutta. Silti suosituksen tai tavoitehinnan muutokset aiheuttavat usein selkeän kurssireaktion osakkeeseen. Yrityksen markkina-arvo saattaa laskea tai nousta miljoonia euroja, kun analyytikko päivittää excel-taulukkoaan. Analyytikoilla on kiistatta taloudellista mielipidevaltaa. Koska tavoitehinnat heiluttavat kursseja tai ankkuroivat ne tietylle tasolle, on aiheellista miettiä, kuinka hyvin tavoitehinnat lopulta ennustavat osakkeen kehitystä.

Tämän pienen ja epätieteellisen tutkielman perusteella tavoitehinnat sopivat paremmin lottonumeroiksi kuin sijoituspäätösten tueksi.

Minäkin luen analyyseja, mutta suhtaudun erittäin kriittisesti tarkkoihin tulevaisuutta koskeviin ennustuksiin. Analyytikoiden käyttämät arvonmääritysmallit ovat hyvin herkkiä lähtöoletuksille. Pienikin muutos parametreissä, kuten tulevissa kassavirroissa, kasvunopeudessa tai korkotasossa saattaa muuttaa rajusti mallin antamaa lopputulosta. Se taas antaa analyytikolle syyn muuttaa tavoitehintaa.

Tavoitehinnat ja suositukset ovat syntymekanisminsa takia niin epävarmalla pohjalla, että suosittelen suhtautumaan niihin enemmän viihteenä kuin vakavasti otettavana ennustuksina. Mielestäni analyytikoiden hyödyllisin anti sijoittajalle on muu ajantasainen informaatio yrityksen liiketoiminnasta ja kilpailutilanteesta.


Sunday, August 19, 2018

Tuplasin omistukseni Webstepissä

Norjalainen Webstep lienee tuntematon nimi useimmille blogin lukijoille. Kyseessä on vuonna 2000 perustettu ja 2017 Oslon pörssiin listautunut it-konsulttifirma, joka muistuttaa monella tavalla suomalaisia Goforea ja Vincitia. Webstep auttaa asiakkaitaan digitaalisessa transformaatiossa tarjoamalla konsultointia, palvelumuotoilua, järjestelmäintegraatiota, pilvipalveluja, analytiikka ja koneoppimista.

Eivätkä yhtäläisyydet lopu tähän. Webstep on voittanut Great Place to Work -palkintoja Norjassa, aivan kuten Gofore ja Vincit Suomessa. Yhtiö palkkaa vain kokeneita konsultteja, jotka pystyvät alusta lähtien tekemään tulosta ja toimimaan itsenäisesti. Tällä hetkellä Webstepissä on 410 työntekijää, joista 350 on Norjassa ja 60 Ruotsissa.

Bisnesmallinsa ja kokonsa puolesta Webstep on hyvin samankaltainen suomalaisten verrokkiensa kanssa, mutta arvostuksen suhteen tilanne on erilainen. Kokosin taulukkoon muutamia keskeisiä tunnuslukuja. Goforen, Siilin ja Vincitin luvut ovat Inderesiltä, Webstepin H1-luvut ovat suoraan tuoreesta raportista ja koko vuoden ennuste perustuu omaan arviooni.

Tunnusluvut on laskettu perjantain 17.8. päätöskursseillä (Webstep: 27,00 NOK).

Hyvän alkuvuoden ja aiempien vuosien tasaisen suorituksen perusteella uskon, että Webstep tekee vuonna 2018 vähintään:

  • 670 MNOK liikevaihdon (H1: 350 MNOK)
  • 91 MNOK käyttökatteen (H1: 52 MNOK)
  • 88 MNOK liiketuloksen (H1: 51 MNOK)
  • 68 MNOK nettotuloksen (H1: 39 MNOK, eps 1,46 NOK/osake)

Arvio on varovainen ja siinä on otettu huomioon, että Q2 olisi ollut poikkeuksellisen hyvä kvartaali. Vaikka loppuvuonna tulisi kausivaihtelua alaspäin, yhtiön pitäisi päästä ennusteeseen. H1:llä ebitda-marginaali oli korkea 15 %, ja em. syystä odotan sen hieman laskevan loppuvuonna lähemmäksi historiallista keskiarvoa (13%). Liikevoiton ennustan olevan koko vuodelle noin 13 %. Näillä oletuksillä saadaan p/e-luku 10,7 ja ev/ebitda 7,9. Yhtiön politiikkana on jakaa osinkoa vähintään 75% nettotuloksesta, mikä tarkoittaisi 68 MNOK nettotuloksella 7% osinkotuottoa.

Webstep on laadukas, kannattava ja tasaisesti kasvava (CAGR 7% 2012-2017) yhtiö, mutta sen arvostus on 20-35% alhaisempi kuin suomalaisten verrokkien. Maailmanlaajuisessa megatrendissä mukana oleva ketterä it-konsultti ansaitsee mielestäni korkeammat kertoimet. Osakkeen käypä arvo olisi laskelmieni mukaan vähintään 33 NOK eli nousuvaraa Webstepillä olisi yli 20 %.

Jos jokin yhtiö on pörssissä poikkeuksellisen halpa, siihen on yleensä hyvä syy. Olen miettinyt pääni puhki yrittäen keksiä mistä arvostusero johtuu. Enkö huomaa jotain isoa vaaran merkkiä? Webstepin ja high end -konsultoinnin kysyntänäkymät ovat erinomaiset, työntekijät viihtyvät, asiakasreferenssit ovat vakuuttavia, kassassa on reilusti rahaa ja tase on vahva. Yhtiöllä ei ole pitkäaikaista korollista velkaa ollenkaan. Kaiken pitäisi olla kunnossa.

Mahdollisia syitä, miksi Webstepin kurssi matelee 25-27 kruunussa:

  • Kasvu ei ole niin vauhdikasta kuin esimerkiksi Goforella, mikä puoltaa alempia kertoimia. Tälle vuodelle näyttäisi tulevan 11-12% liikevaihdon kasvu ja Webstep on ohjeistanut kasvun jatkuvan tasaisena. Tämä vastaa karkeasti Vincitin kasvuennusteita, mutta Vincitin p/e-luku on silti korkeampi. Voi tietysti olla, että Webstep on yrityksenä saavuttanut "kypsän" vaiheen, jossa ei yritetä kasvaa esimerkiksi yritysostoilla, vaan tyydytään noin 5-10% orgaaniseen kasvuun. Myös osinkopolitiikka viittaa tähän, tosin osinkotuotto on poikkeuksellisen korkea osakkeen nykyisellä hinnalla.
  • Viime vuoden numeroiden perusteella Webstepin osake on kallis, mikä saattaa hämätä sijoittajia. Vuonna 2017 raportoitua tulosta rasittivat mm. listautumiskustannukset ja korkeammat rahoituskulut, jotka nyt jäävät pois. Tänä vuonna tulos tulee nousemaan huomattavasti (H1/2018 nettotulos on jo suurempi kuin FY2017 yhteensä).
  • Osakkeen vaihto on aivan olematonta. Monena päivänä Webstepin osakkeella ei käydä kauppaa ollenkaan ja tarjouskirjakin ammottaa tyhjyyttään. Miljoonilla operoivat rahastot ja muut ammattisijoittajat eivät yksinkertaisesti voi ostaa osaketta pörssistä. Ehkä norjalaiset piensijoittajat eivät ole löytäneet osaketta tai ymmärrä sen aliarvostusta. 

Viisas raha tuli mukaan Webstepiin jo listautumisen yhteydessä, kun omistajiksi lähti useita small cap -rahastoja. Top 20 -omistajalistalta löytyy mm. Nordea, DnB, Danske, Taaleri ja eQ rahastojensa kautta. Suurin omistaja on norjalainen pääomasijoittaja Reiten.

Tuplasin hyvän H1-raportin jälkeen omistukseni Webstepissä ja jään odottelemaan miten sijoitukseni käy. Kurssi saattaa polkea paikallaan pitkäänkin johtuen heikosta likviditeetistä, mutta uskon, että aikanaan arvostus korjaantuu. Sitä odotellessa voi nauttia muhkeista osingoista (ostohinnalle yli 7%). Vaikka Webstep sössisi kannattavuutensa täysin eikä saisi loppuvuonna kruunuakaan viivan alle (mitä pidän äärimmäisen epätodennäköisenä skenaariona), osinkotuotto nousisi silti yli 4 prosentin.


P.S. 
Tämä ei ole sijoitussuositus enkä ota vastuuta tietojen oikeellisuudesta. Jokainen on itse vastuussa omista sijoituspäätöksistään. Rahamiästä matkimalla voit menettää rahasi.

Sunday, August 12, 2018

Olenko moraaliton ihminen, kun sijoitan pikavippibisnekseen?

Tänään sekä Helsingin Sanomat että Aamulehti julkaisivat laajat jutut suomalaisesta pikavippibisneksestä. Hesarin jutussa haastateltiin ylivelkaantuneita, jotka ovat ajautuneet pikavippikierteeseen ja ulosottoon. Aamulehden jutussa selvitettiin pikavippiyhtiöiden taloustietoja. Yhdessä jutut antoivat kuvan toimialasta, joka tekee huimia tuottoja vähäosaisten ja elämänhallintaongelmista kärsivien kustannuksella.

Minullakin on salkussa yhden pikalainayrityksen osakkeita. Bank Norwegianin emoyhtiö Norwegian Finans Holding tekee mukavaa tulosta omistajilleen ja osakkeet ovat tuottaneet parin vuoden aikana 40 %. Osinkojakin pitäisi kohta tulla. Lisäksi olen pistänyt norjalaispankin talletustilille yli 80 000 euroa korkoa kasvamaan. Olenko siis moraaliton ja ahne nilviäinen, kun olen mukana hyötymässä muiden ihmisten hädästä?

Mielestäni en. Minulla ei ole moraalisia ongelmia sijoittaa pikavippiyrityksiin.

Julkisessa keskustelussa pikavippibisneksen moraalittomuutta perustellaan usein kahdella argumentilla:
1. Yhtiöt perivät liian suuria korkoja
2. Yhtiöt tekevät rahaa käyttäen hyväksi ihmisten ymmärtämättömyyttä tai hätää

Nämä argumentit ovat ehkä nopeasti ajateltuna järkeenkäypiä, mutta eivät tarkemmin katsottuna kestäviä. Käydään ne läpi erikseen.

-Yhtiöt perivät liian suuria korkoja

Aamulehden selvityksen mukaan pikavippiyritykset ovat erittäin kannattavia. Suomessa toimivien pikavippiyritysten nettotulokset olivat helposti 40% liikevaihdosta. Vastaavia kannattavuuslukuja voi löytää lähinnä it-alan parhaista ohjelmistoyhtiöistä. Bisnesmalli on itse asiassa samantyyppinen. Kun alkuinvestoinnit on tehty, tuotetta voi monistaa lähes loputtomasti ja liikevaihto skaalautuu ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Markkinatalous perustuu siihen, että tavaroita ja palveluita myydään niiden tuotantokustannuksia korkeammalla hinnalla. Vapailla markkinoilla hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan kohdatessa toisensa. Raha on hyödyke siinä missä maitopurkki, auto tai parturikäynti. Jos joku keksisi parturikonseptin, jossa puolen tunnin hiustenleikkaus maksaisi tuhat euroa ja silti ovella olisi asiakkaita jonoksi asti, yrittäjää varmasti onniteltaisiin hienosta bisnesideasta. Pikavippiyrityksiä kuitenkin haukutaan, vaikka heillä on erinomaisesti kannattava bisnes, joka vastaa olemassa olevaan kysyntään. Ja kysyntä on valtava. Hesarin arvion mukaan pikaluottokanta on Suomessa satoja miljoonia euroja, ehkä jopa yli miljardi. Suurin osa pikalainojen ottajista maksaa velat normaalisti takaisin, eikä se aiheuta heille ongelmia.

-Yhtiöt tekevät rahaa käyttäen hyväksi ihmisten ymmärtämättömyyttä / hätää 

Osittain totta. Osa pikavippien ottajista ei tajua, miten paljon korot ja erilaiset kulut kasvattavat takaisinmaksettavaa summaa. Osa tajuaa, mutta ei välitä. Elämänhallinta on niin pahasti kateissa, että tulevaisuudessa odottavat ongelmat lakaistaan maton alle, jotta voidaan tyydyttää välitön rahanhimo. Juuri nämä ihmiset todennäköisesti jättävät lainat maksamatta, minkä takia myös vastuulliset asiakkaat joutuvat maksamaan korkeita korkoja.

Jotkut ottavat pikavippejä äkilliseen ja yllättävään rahantarpeeseen, kun hätä on suuri eikä muualta saa lainaa. Onko taloudellinen hyötyminen toisen ihmisen hädästä moraalitonta? Jos on, silloin yhteiskunta on täynnä moraalittomia toimijoita. Esimerkiksi Helsingin pörssistä löytyvät Orion, Terveystalo ja Pihlajalinna tekevät bisnestä ihmisten sairauksilla ja hädällä. Altia ja Olvi hyötyvät alkoholistien hädästä. CapMan (ja Sampo omistajana) rahastaa Forenomin kautta turvapaikanhakijoiden hädällä. Asiakastieto myy luottotietoja eli sekin hyötyy ylivelkaantuneista.

Kun tarkastelua laajennetaan pörssin ulkopuolle, löytyy lukemattomia eri alojen yrityksiä, jotka tekevät rahaa muiden ihmisten hädällä. Jos joudun auto-onnettomuuteen, hyötyjinä voivat olla esimerkiksi ambulanssifirma, hinausfirma, autokorjaamo, asianajotoimisto, lääkärikeskus ja fysioterapeutti. Kaikki haluavat rahaa auttamisesta, mutta tuskin kukaan ajattelee näiden yritysten toimintaa moraalittomana.

Entä ihmiselle itselleen haitalliset kulutuspäätökset eli suoraan sanottuna tyhmyys? Onko järkevää vaatia, että yrityksen pitää olla vastuussa aikuisten ihmisten ostopäätöksistä? Jos aiheutan itselleni vakavia ongelmia kuluttamalla liikaa kaljaa ja tupakkaa, ei tulisi mieleenkään syyttää siitä S-marketin myyjää, Sinebrychoffia tai Philip Morrisia. Jos syön epäterveellisesti ja saan sydäninfarktin tai diabeteksen, onko vika HKScanissa, Fazerissa tai Keskossa? Samalla logiikalla: jos otan maksukykyyni nähden liikaa velkaa, onko syy minussa vai velan myöntäjässä?

Suomessa on tapana sysätä yksilön vastuu käyttäytymisestään yhteiskunnalle. Pikavippikeskustelussa tämä näkyy selvästi. Kun osa kansalaisista tuhoaa omilla toimillaan luottotietonsa, vika on tälläkin kertaa jossain muualla kuin peilissä.

Korkokatto ja muu lainsäädäntö voi hillitä räikeimpiä ylilyöntejä, mutta se ei poista perusongelmaa eli ihmisten vastuutonta käytöstä. Lainaamista ja koron perimistä on mahdoton estää, ellei haluta kieltää kaikkea pankkitoimintaa. On oikeudenmukaista, että työttömän nostamassa vakuudettomassa kulutusluotossa on korkeampi korko kuin hyvätuloisen ottamassa asuntolainassa. Korko on riskin hinta ja pikavipeissä riskit ovat suuret.

Yksi ratkaisu ylivelkaantumisen kitkemiseksi olisi aloittaa taloustaidon opetus heti peruskoulussa. Kun jokaiselle lapselle taotaan päähän korkomatematiikkaa ja säästämisen tärkeyttä, kukaan ei aikuisena voi sanoa, ettei tiennyt mihin ongelmiin pikavipit voivat johtaa. Suomalaisten talousosaaminen on yleisesti niin heikkoa, että koulun penkille joutaisivat vanhemmatkin. Mitä suurempi osa kansasta ymmärtää säästämisen ja sijoittamisen logiikan, sitä varmemmin pikavippiyhtiöt katoavat ajan myötä tarpeettomina.

Siihen asti sijoitan myös pikavippibisnekseen enkä häpeä sitä yhtään.

Thursday, August 9, 2018

Martelan Q2 oli surkea - miksi pidän luuseriosaketta salkussa?

Martela julkaisi puolivuosikatsauksensa 8.8. Tulos oli taas pettymys, vaikka rima oli valmiiksi matalalla. Alkuvuoden liikevaihto oli siedettävä, mutta käyttökate, liiketulos ja osakekohtainen tulos olivat tappiolla. Osake on laskenut vuoden alusta 35 prosenttia ja viime vuoden huipuista karmeat 65 prosenttia.

Martelan viime vuosi oli katastrofaalinen epäonnistuneen erp-projektin seurauksena. Pidin silloin ongelmia väliaikaisina, mutta nyt näyttää siltä, että paluu normaaliin ei sujukaan nopeasti ja helposti. Tietojärjestelmäongelmat on ilmeisesti saatu ratkaistua, mutta osarissa Martelan johto kertoikin jo uusista "haasteista". Tällä kertaa selitys huonolle suoritukselle oli kiristynyt kilpailutilanne. Se painaa katteita niin paljon, että 50 miljoonan myynnistä ei jäänyt H1:llä euroakaan omistajille. Kuulostaa pahalta. Milloin Martela aikoo tehdä tulosta, jos ei nousukauden huipulla?

Martelan sijoittajaviestintä ansaitsee myös haukut. Vielä 2016 toimitusjohtaja Matti Rantaniemi kierteli sijoitusilloissa ja -messuilla hehkuttamassa workplace-as-a-service -konseptia ja sitä kuinka hyvä sijoituskohde Martela on. Kun ongelmat alkoivat, yhtiö lopetti kaiken oma-aloitteisen viestinnän sijoittajia kohtaan. Pörssitiedotteet ja raportit sisältävät vain minimimäärän tietoa, josta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa yhtiön tilanteesta. Edes analyysisopimuksen tehnyt Inderes ei ole saanut toimitusjohtaja Rantaniemeä kameran eteen haastatteluun.

Jälkiviisasti voi todeta, että Martelan osakkeet olisi pitänyt myydä heti ensimmäisen tulosvaroituksen jälkeen. Silloin olisi jäänyt vielä reipas voitto kotiin. Vahinko on kuitenkin tapahtunut ja Martelan turskanhajuinen osakepotti löyhkää yhä salkussa.

Miksi en myy (vielä)?

  • Martelan osake on poljettu todella edulliseksi (nyt 4,83 euroa). Kassassa on rahaa 9,3 miljoonaa, mikä tarkoittaa 2,2e / osake. Oma pääoma on 4,55e / osake. Markkina ei siis anna Martelan liiketoiminnalle juuri mitään arvoa. Gearing on vain 16%, joten velkoihin yrityksen ei pitäisi kaatua.
  • Martelan tulos kertyy kausivaihtelusta johtuen loppuvuodesta. Jopa kriisivuonna 2017 kolmannen kvartaalin operatiivinen tulos oli 1,7 Meur, mikä kuittasi alkuvuoden tappiot. Yhtiön antama ohjeistus (2018: liikevaihto yli 110 M, liikevoitto yli 0,3 M) on edelleen voimassa.
  • Nähdäkseni osakkeen laskuvara on pieni, koska muuten yhtiön omaisuus alkaa olla arvokkaampi kuin sen osakekanta. Pienikin parannus kannattavuudessa nostaisi tuloksen selvästi voitolliseksi, mikä taas nostaisi osaketta helposti kymmeniä prosentteja. Koska Q3-Q4 on Martelalla perinteisesti ollut tuloksenteon aikaa, olisi hullua myydä osakkeet nyt pois.

Aion sietää turskanhajua vielä kolme kuukautta. Seuraavassa liiketoimintakatsauksessa Martelan on pakko esitellä ainakin 1,5 - 2 Meur positiivinen liiketulos, jotta sen ei tarvitse taas antaa negatiivista tulosvaroitusta.

Thursday, August 2, 2018

Talenomilta erinomainen Q2

Tilitoimistoketju Talenom julkaisi tänään erittäin hyvän puolivuotiskatsauksen. Liikevaihdon tasainen kasvu ei ollut yllätys, mutta parasta raportissa oli huima kehitys kannattavuudessa. Yhtiön ensimmäisen puolen vuoden liikevoitto on jo 5,2 Meur, kun koko vuodelle on aiemmin ohjeistettu 6,3 – 7,0 miljoonaa euroa. Vaikka loppuvuosi on kausiluontoisesti hiljaisempi, Talenomin pitäisi nykyisellä liikevaihto- ja kannattavuustasolla helposti ylittää ohjeistushaarukka. Toimitusjohtaja Jussi Paaso kertoi kuitenkin Inderesin haastattelussa, että kasvuinvestoinnit loppuvuonna aiheuttavat kuluja, joiden takia liikevoittoennustetta ei ole tarpeen nostaa.

Talenom on kasvattanut tulostaan huimaa vauhtia. Alkuvuoden aikana osakekohtaista tulosta on kertynyt 0,58 euroa, mikä on enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä (2017 eps 0,50e). Hyvä tulos palkittiin pörssissä reippaalla kurssinousulla (tätä kirjoittaessa 7%). Pidän osakkeen tämän hetkistä noin 16 euron hintaa neutraalina, kun huomioidaan kasvun jatkuminen sekä liiketoiminnan skaalautuvuus ja defensiivisyys. Talenomin osakkeita on ilo omistaa.

Saturday, July 28, 2018

Ajatuksia helteisen tuloskauden keskeltä (Nordea, Intrum, Facebook)

Kesä ja tuloskausi jatkuu kuumana. Omista salkkuyhtiöistä vajaa puolet on jo julkaissut Q2-tuloksensa. Erityisen suurella mielenkiinnolla odotin Nordean ja Intrumin tuloksia, koska molemmat ovat lasketelleet pörssissä koko alkuvuoden. Facebookin romahdus taas tuli aivan puskista. Tuloksen jälkeinen kurssireaktio -19% lienee yksi historian suurimmista (ellei suurin?) large cap -yhtiön päiväpudotuksista USA:ssa.

Nordean tuloskuntoa pohdiskelin jo keväällä. Ajattelin, että jos operatiivinen tulos ei käänny kasvuun, saatan heivata Nordeat pois salkustani. 19.7. julkaistu tulos oli mielestäni edelleen lievästi pettymys, mutta markkina otti sen vastaan positiivisesti. Raportoitu tulos oli erinomainen 0,27 euroa/osake, mutta se johtui kertaluonteisista eristä eli pääosin Nordea Liv & Pension Denmarkin myynnistä. Varsinainen operatiivinen tulos, joka muodostuu korkokatteesta ja palkkiotuotoista, jäi samalle tasolle kuin Q1:llä (Q2: 0,18e vs. Q1: 0,18e/osake). Hyvää raportissa oli kulujen pieneneminen. Nordea on keskellä suurta muutosta ja tekee silti kohtuullista tulosta vaikeassa korkoympäristössä, mutta kasvua saadaan vielä odottaa. Korot euroalueella ja Ruotsissa pysyvät nollan tuntumassa lähivuodet, mikä tekee korkokatteella rahastamisen vaikeaksi. Tätä kirjoittaessa Nordean kurssi on noussut 9,1:een euroon. Harkitsen edelleen myyntinapin painamista, vaikka toisaalta muhkea osinko keväällä houkuttelee pitämään osakkeet.

Intrum on ollut shorttareiden lempikohde Tukholman pörssissä ja kurssi on tippunut parikymmentä prosenttia alkuvuodesta. Q1-tuloksen perusteella siihen oli syytäkin. Sen sijaan Q2 ylitti kaikki odotukset ja tulos nousi uudelle tasolle. Q1:een verrattuna liikevaihto kasvoi 16%, kertaeristä oikaistu käyttökate nousi 50%, liikevoitto 40% sekä nettotulos lähes kaksinkertaistui. Kurssireaktio oli +14%, mutta seuraavana päivänä Danske antoi myy-suosituksen ja taas tiputtiin alaspäin. Ja sitten Kepler antoi osta-suosituksen ja noustiin jälleen ylöspäin. Kurssi on nyt 233 SEK. Intrumin johto on toistaiseksi pitänyt lupauksensa ja vahva Q2 antoi uskoa positiivisen kehityksen jatkumiseen. Pidän Intrumit salkussa, koska näen arvostuksen houkuttelevana nykyisellä tuloskunnolla ja kasvuennusteilla.

Facebookin Q2-tulos oli melko hyvin linjassa analyytikkojen odotuksiin nähden, mutta varsinainen shokki oli varoitus kasvun hidastumisesta. Facebookin käyttäjämäärä ei kasvanut enää USA:ssa ja Euroopassa se kääntyi ensimmäistä kertaa laskuun GDPR:n ansiosta. Ei liene uutinen kenelläkään somessa aikaansa viettävälle, että Facebookin käyttö on vähentynyt. Markkina kuitenkin järkyttyi tiedosta. Nuoriso on siirtynyt lähes kokonaan Instagramiin, Whatsappiin ja Snapchatiin, kun taas Facebook on jäänyt keski-ikäisten areenaksi. Paniikkiin ei silti ole aihetta, sillä onneksi Facebook omistaa Instagramin ja Whatsappin. Sekä nuoret että vanhat pysyvät edelleen Facebook-konsernin sovelluksissa. Yhtiön palveluja käyttää päivittäin lähes 2,5 mrd ihmistä eli joka kolmas ihminen maailmassa. Se on uskomaton määrä ja mahdollisuus, jonka arvoa ei kannata vähätellä. Facebookin osakkeet jäävät toistaiseksi salkkuun. Eiköhän tästäkin järkytyksestä aikanaan toivuta ja kurssi lähtee kipuamaan kohti koillista.

Toistaiseksi tuloskausi on mennyt omalla kohdalla hyvin. Heinäkuun alusta osakesalkun markkina-arvo on noussut yli 2000 euroa. Vähintään yhtä mukavaa on ollut Suomen päälle jämähtänyt lämpöaalto jopa +30 asteen helteineen.

Saturday, July 14, 2018

Citycon oli hetken salkkuni suurin turskaläjä ja oli helpotus päästä siitä eroon

Vasta viikko sitten kehuin itseäni, kuinka muka ymmärrän markkinoita ja yhtiöitä enkä tunteile tehdessäni sijoituspäätöksiä. Se oli puppua. Viime päivät Cityconin kyydissä opettivat, että en ymmärrä mistään mitään ja tunteet ovat vahvasti pelissä mukana.

Toissapäivänä eli torstaina 12.7. Citycon julkaisi q2-osavuosikatsauksensa. Katsoin aamulla raportin läpi, vertasin sitä edellisen kvartaalin numeroihin ja totesin, että ihan ok tulos. Operatiivinen tulos oli samalla tasolla kuin edellisellä neljänneksellä ja vuokrausasteet tyydyttävät. Käyvän arvon muutokset olivat lievästi negatiivisia ja valuuttakurssit epäedullisia, mutta nämä yleensä heiluvat pitkällä aikavälillä vuorotellen molempiin suuntiin. Ohjeistushaarukan yläreunaa laskettiin 0,175:stä eurosta/osake 0,170:een, mutta en pitänyt sitä merkittävänä, koska yli 0,17 tulos oli joka tapauksessa utopistinen q1:n perusteella. Kokonaisuutena q2-tuloksessa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei olisi voinut odottaa jo aiemmin julki tulleiden tietojen perusteella.

Ennen kaupankäynnin alkua ajattelin, että kurssireaktio voisi olla -1 tai -2% luokkaa. Alussa näin olikin, mutta sitten lähdettiin kunnolla alaspäin. Koska ajattelin, että osake on nyt halpa, tein ensimmäisen lisäyksen 1,81 eurossa ja toisen 1,76:ssa. Ostojen johdosta Cityconista tuli salkkuni suurin sijoitus. Päivän päätteeksi kurssi oli valunut 1,73:een ja minulla oli käsissä 4000 Cityconin osaketta, jotka olivat tappiolla lähes 700 euroa.

Mietin koko illan, teinkö vuoden pahimman sijoitusmokan, kun tartuin kaksin käsin putoavaan puukkoon. Citycon on lasketellut pörssissä alamäkeä koko vuoden ja olen vain ostanut lisää.

Markkina näki torstaina Cityconin tilanteen paljon pahempana kuin minä. Citycon ei ole mitätön pienyhtiö, joka olisi analyytikkoseurannan ulkopuolella ja siksi väärin hinnoiteltu. Aloin pitää todennäköisempänä, että minä olen väärässä ja markkina oikeassa. Ainakin Nordea, OP ja Inderes kommentoivat negatiivisesti tulosta ja laskivat tavoitehintojaan tai suosituksiaan.

Citycon vaikuttaa numeroiden perusteella edulliselta. EPRA NAV on 2,68 ja EPRA NNNAV 2,38 euroa per osake. Taseperusteisesti osaketta saa 30% alennuksella kiinteistöjen velattomaan arvoon nähden. Operatiivinen p/e-luku tälle vuodelle on noin 11, mikä taas on neutraali taso nollakasvun huomioiden. Osinkotuotto on 7% ja osinko/pääomanpalautus on terveellä tasolla vuokrakassavirtaan nähden.

Alunperin ostin Cityconia, koska järkeilin että se olisi vakaa ja vähäriskinen sijoitus kiinteistöpuolelle. Cityconin perusbisnes on yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää, kiinteistöportfolio on hajautettu viiteen eri maahan eikä korkotason mahdollisen nousun pitäisi aiheuttaa ongelmia lainojen suhteen.

Toisaalta verkkokauppa on muuttanut kuluttajakäyttäytymistä rajusti ja sen pelätään autioittavan kauppakeskukset. Näin on jo osittain käynyt USA:ssa. Siksi Citycon on pyrkinyt muuntamaan kauppakeskuksiaan paikoiksi, jossa pääosassa ovat palvelut ja elämykset sekä isot ruokakaupat.

Selvästi negatiivinen asia lähivuosille (mitä en alunperin tajunnut) on se, että vanhojen kiinteistöjen divestoinnit vähentävät vuokratuottoja, mutta uusia tuottavia kohteita ei ole nopeasti tulossa tilalle. Tänä syksynä avattava Mölndal Galleria Göteborgissa tuo vähän helpotusta, mutta muut isot kehityshankkeet valmistuvat vasta 3-4 vuoden vuoden päästä. Näin ollen Cityconin operatiivinen tulos ei luultavasti kasva lähivuosina, joskaan ei välttämättä heikkenekään. Se edellyttää, että yleinen taloustilanne pysyy vakaana.

Herra markkinan mieli muuttui perjantaina 13.7. täysin, kun edellispäivän syöksy vaihtui lähes yhtä rajuun nousuun. Kurssi kiipesi lopulta 1,83:een. Koska olin jo epäonnistunut Cityconin ja markkinasentimentin arvioinnissa, ja positiiviset kurssiajurit ovat nähdäkseni lähitulevaisuudessa vähissä, päätin niellä tappiot, kun ne muuttuivat inhottavista siedettäviksi.

Myin kaikki Cityconit pois hintaan 1,80, mikä tarkoitti 360 euron luovutustappiota. Kun lasketaan mukaan alkuvuodesta saadut osingot ja tappion tuoma verohyöty, lopullinen hintalappu Citycon-seikkailulle oli vain 180 euroa turskaa. Se on pieni hinta verrattuna siihen, mihin yli 7000 euron position kanssa olisi voinut joutua.

Jälkiviisaasti ajateltuna tein useita virheitä Cityconin kanssa. Mokat ovat parhaita paikkoja oppia uutta, joten listaan tähän mikä meni vikaan:

  • Keväällä ensimmäistä ostoa tehdessäni en tutustunut yhtiöön huolellisesti. Ostin Cityconia luottaen siihen, että markkinat ovat hinnoitelleet kaikki hyvät ja huonot asiat kurssiin, ja minä vain nautin muhkeista kasvavista osingoista. Jos olisin esimerkiksi ottanut selville, miten paljon Cityconilla on divestoitavia jämäkiinteistöjä ja miten paljon kehityshankkeisiin syydetään rahaa, jotta kiinteistöt pysyvät edes jotenkuten kilpailukykyisinä, olisin ehkä tajunnut ettei tulos (eikä osinko) todennäköisesti kasva ennen vuotta 2021. 
  • Jokaisen pudotuksen jälkeen ostin lisää osakkeita, jotta saisin keskihintaa alemmaksi. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, jos on varma että markkina hinnoittelee yhtiön väärin. Virhe oli se, että en tuntenut Cityconia yhtiönä kovin hyvin ja ostin lähinnä siinä toivossa, että pääsisin nopeammin takaisin voitolle ja saisin sitä odotellessa enemmän osinkoja.
  • Viimeiset ostot tekivät positiosta liian suuren omaan riskinsietokykyyni nähden, mikä alkoi tuntua epämiellyttävältä. John Maynard Keynesin kuuluisan sijoitusviisauden mukaan "Markets can remain irrational longer than you can remain solvent". Keskihinnan alentaminen uusilla ostoilla voi olla tuhoisaa, jos kurssi vain laskee. Vaikka tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, riskienhallinta petti ja se oli paha moka. 
  • Ostot ja myynti eivät olleet täysin järjellisiä tekoja vaan tunteet vaikuttivat tälläkin kertaa. Alussa ahneus suurista osingoista, lopussa pelko jättitappioista. 

Käytännössä kaikki edellä mainitut virheet olisi vältetty, jos olisin jaksanut tutustua yhtiöön perinpohjin ennen ostopäätöstä. Silloin myöhempiä päätöksiä ei olisi tarvinnut tehdä tunteella ja luuloihin tai virheelliseen ajatteluun perustavat päätökset olisivat jääneet tekemättä. Jos yleisesti tiedossa olevat asiat tulevat itselle myöhemmin yllätyksenä, kotiläksyt on tehty huonosti.

Alan kallistua sille kannalle, että isoihin yhtiöihin kannattaisi suosiolla sijoittaa indeksien kautta. Large cap -liigassa minkäänlaisen etulyöntiaseman saavuttaminen on piensijoittajalle käytännössä mahdotonta.