Saturday, July 14, 2018

Citycon oli hetken salkkuni suurin turskaläjä ja oli helpotus päästä siitä eroon

Vasta viikko sitten kehuin itseäni, kuinka muka ymmärrän markkinoita ja yhtiöitä enkä tunteile tehdessäni sijoituspäätöksiä. Se oli puppua. Viime päivät Cityconin kyydissä opettivat, että en ymmärrä mistään mitään ja tunteet ovat vahvasti pelissä mukana.

Toissapäivänä eli torstaina 12.7. Citycon julkaisi q2-osavuosikatsauksensa. Katsoin aamulla raportin läpi, vertasin sitä edellisen kvartaalin numeroihin ja totesin, että ihan ok tulos. Operatiivinen tulos oli samalla tasolla kuin edellisellä neljänneksellä ja vuokrausasteet tyydyttävät. Käyvän arvon muutokset olivat lievästi negatiivisia ja valuuttakurssit epäedullisia, mutta nämä yleensä heiluvat pitkällä aikavälillä vuorotellen molempiin suuntiin. Ohjeistushaarukan yläreunaa laskettiin 0,175:stä eurosta/osake 0,170:een, mutta en pitänyt sitä merkittävänä, koska yli 0,17 tulos oli joka tapauksessa utopistinen q1:n perusteella. Kokonaisuutena q2-tuloksessa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei olisi voinut odottaa jo aiemmin julki tulleiden tietojen perusteella.

Ennen kaupankäynnin alkua ajattelin, että kurssireaktio voisi olla -1 tai -2% luokkaa. Alussa näin olikin, mutta sitten lähdettiin kunnolla alaspäin. Koska ajattelin, että osake on nyt halpa, tein ensimmäisen lisäyksen 1,81 eurossa ja toisen 1,76:ssa. Ostojen johdosta Cityconista tuli salkkuni suurin sijoitus. Päivän päätteeksi kurssi oli valunut 1,73:een ja minulla oli käsissä 4000 Cityconin osaketta, jotka olivat tappiolla lähes 700 euroa.

Mietin koko illan, teinkö vuoden pahimman sijoitusmokan, kun tartuin kaksin käsin putoavaan puukkoon. Citycon on lasketellut pörssissä alamäkeä koko vuoden ja olen vain ostanut lisää.

Markkina näki torstaina Cityconin tilanteen paljon pahempana kuin minä. Citycon ei ole mitätön pienyhtiö, joka olisi analyytikkoseurannan ulkopuolella ja siksi väärin hinnoiteltu. Aloin pitää todennäköisempänä, että minä olen väärässä ja markkina oikeassa. Ainakin Nordea, OP ja Inderes kommentoivat negatiivisesti tulosta ja laskivat tavoitehintojaan tai suosituksiaan.

Citycon vaikuttaa numeroiden perusteella edulliselta. EPRA NAV on 2,68 ja EPRA NNNAV 2,38 euroa per osake. Taseperusteisesti osaketta saa 30% alennuksella kiinteistöjen velattomaan arvoon nähden. Operatiivinen p/e-luku tälle vuodelle on noin 11, mikä taas on neutraali taso nollakasvun huomioiden. Osinkotuotto on 7% ja osinko/pääomanpalautus on terveellä tasolla vuokrakassavirtaan nähden.

Alunperin ostin Cityconia, koska järkeilin että se olisi vakaa ja vähäriskinen sijoitus kiinteistöpuolelle. Cityconin perusbisnes on yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää, kiinteistöportfolio on hajautettu viiteen eri maahan eikä korkotason mahdollisen nousun pitäisi aiheuttaa ongelmia lainojen suhteen.

Toisaalta verkkokauppa on muuttanut kuluttajakäyttäytymistä rajusti ja sen pelätään autioittavan kauppakeskukset. Näin on jo osittain käynyt USA:ssa. Siksi Citycon on pyrkinyt muuntamaan kauppakeskuksiaan paikoiksi, jossa pääosassa ovat palvelut ja elämykset sekä isot ruokakaupat.

Selvästi negatiivinen asia lähivuosille (mitä en alunperin tajunnut) on se, että vanhojen kiinteistöjen divestoinnit vähentävät vuokratuottoja, mutta uusia tuottavia kohteita ei ole nopeasti tulossa tilalle. Tänä syksynä avattava Mölndal Galleria Göteborgissa tuo vähän helpotusta, mutta muut isot kehityshankkeet valmistuvat vasta 3-4 vuoden vuoden päästä. Näin ollen Cityconin operatiivinen tulos ei luultavasti kasva lähivuosina, joskaan ei välttämättä heikkenekään. Se edellyttää, että yleinen taloustilanne pysyy vakaana.

Herra markkinan mieli muuttui perjantaina 13.7. täysin, kun edellispäivän syöksy vaihtui lähes yhtä rajuun nousuun. Kurssi kiipesi lopulta 1,83:een. Koska olin jo epäonnistunut Cityconin ja markkinasentimentin arvioinnissa, ja positiiviset kurssiajurit ovat nähdäkseni lähitulevaisuudessa vähissä, päätin niellä tappiot, kun ne muuttuivat inhottavista siedettäviksi.

Myin kaikki Cityconit pois hintaan 1,80, mikä tarkoitti 360 euron luovutustappiota. Kun lasketaan mukaan alkuvuodesta saadut osingot ja tappion tuoma verohyöty, lopullinen hintalappu Citycon-seikkailulle oli vain 180 euroa turskaa. Se on pieni hinta verrattuna siihen, mihin yli 7000 euron position kanssa olisi voinut joutua.

Jälkiviisaasti ajateltuna tein useita virheitä Cityconin kanssa. Mokat ovat parhaita paikkoja oppia uutta, joten listaan tähän mikä meni vikaan:

  • Keväällä ensimmäistä ostoa tehdessäni en tutustunut yhtiöön huolellisesti. Ostin Cityconia luottaen siihen, että markkinat ovat hinnoitelleet kaikki hyvät ja huonot asiat kurssiin, ja minä vain nautin muhkeista kasvavista osingoista. Jos olisin esimerkiksi ottanut selville, miten paljon Cityconilla on divestoitavia jämäkiinteistöjä ja miten paljon kehityshankkeisiin syydetään rahaa, jotta kiinteistöt pysyvät edes jotenkuten kilpailukykyisinä, olisin ehkä tajunnut ettei tulos (eikä osinko) todennäköisesti kasva ennen vuotta 2021. 
  • Jokaisen pudotuksen jälkeen ostin lisää osakkeita, jotta saisin keskihintaa alemmaksi. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, jos on varma että markkina hinnoittelee yhtiön väärin. Virhe oli se, että en tuntenut Cityconia yhtiönä kovin hyvin ja ostin lähinnä siinä toivossa, että pääsisin nopeammin takaisin voitolle ja saisin sitä odotellessa enemmän osinkoja.
  • Viimeiset ostot tekivät positiosta liian suuren omaan riskinsietokykyyni nähden, mikä alkoi tuntua epämiellyttävältä. John Maynard Keynesin kuuluisan sijoitusviisauden mukaan "Markets can remain irrational longer than you can remain solvent". Keskihinnan alentaminen uusilla ostoilla voi olla tuhoisaa, jos kurssi vain laskee. Vaikka tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, riskienhallinta petti ja se oli paha moka. 
  • Ostot ja myynti eivät olleet täysin järjellisiä tekoja vaan tunteet vaikuttivat tälläkin kertaa. Alussa ahneus suurista osingoista, lopussa pelko jättitappioista. 

Käytännössä kaikki edellä mainitut virheet olisi vältetty, jos olisin jaksanut tutustua yhtiöön perinpohjin ennen ostopäätöstä. Silloin myöhempiä päätöksiä ei olisi tarvinnut tehdä tunteella ja luuloihin tai virheelliseen ajatteluun perustavat päätökset olisivat jääneet tekemättä. Jos yleisesti tiedossa olevat asiat tulevat itselle myöhemmin yllätyksenä, kotiläksyt on tehty huonosti.

Alan kallistua sille kannalle, että isoihin yhtiöihin kannattaisi suosiolla sijoittaa indeksien kautta. Large cap -liigassa minkäänlaisen etulyöntiaseman saavuttaminen on piensijoittajalle käytännössä mahdotonta.

Sunday, July 8, 2018

Jälkiviisastelua vanhoista blogiteksteistä

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen joulukuussa 2016. Blogilla on siis ikää nyt 1,5 vuotta. Se on sijoittamisessa lyhyt aika, mutta kaltaiselleni aloittelevalle sijoitusbloggaajalle pitkä aika. Koen, että olen tuossa ajassa kehittynyt sijoittajana todella paljon. Ymmärrän paremmin markkinoita, yhtiöitä ja riskienhallintaa. Panikointi, hätäily ja muu tunteisiin perustuva päätöksenteko on vähentynyt merkittävästi.

Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja päätin käydä systemaattisesti läpi, miten reilun vuoden takaiset ajatukset, ennustukset ja suunnitelmat ovat toteutuneet.

6.1.2017 kirjoitin miten Inderesin suositukset heiluttavat pienyhtiöiden kursseja. Kehuin Inderesiä hyvin onnistuneista osakepoiminnoista ja käytin esimerkkeinä Comptelia ja Martelaa. Kirjoituksen jälkeen Comptel osoittautui jättimenestykseksi (ostettiin pois pörssistä), Martela taas jättipettymykseksi (salkkuni rumimmat miinukset). Viimeisen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet, että Inderesillä ei ollutkaan kristallipalloa, josta näkisi tulevaisuuteen muita paremmin. Ennusteet ja suositukset ovat menneet pahasti metsään Martelan lisäksi ainakin UPM:ssä, Metsä Boardissa, Constissa, Innofactorissa, Oriolassa, Pihlajalinnassa, Verkkokauppa.comissa ja GF Moneyssa.
Opetus: Analyytikot eivät osaa ennustaa tulevaisuutta paremmin kuin muutkaan. Perehdy yhtiöön itse - älä luota sokeasti ns. asiantuntijoihin.

21.1.2017 perustelin miksi ostin Kotipizzaa salkkuuni. Tässä tapauksessa näkemys oli täysin oikea ja yhtiön kehitys on ylittänyt odotukseni reippaasti. Tuotto tällä hetkellä 57 % plus osingot. Olisi pitänyt ostaa enemmän, kun yhtiö oli tilapäisesti alennuksessa.
Opetus: Kun laadukasta yhtiötä saa järkevällä hinnalla, kannattaa ostaa reippaasti eikä epäröidä.

28.1.2017 tuskailin, että on vaikeaa ostaa mitään kun arvostukset pörssissä ovat niin korkealla. Toisaalta käteisen kanssa istuminen on yhtä tyhmää. Ongelma ei ole poistunut mihinkään. Houkuttelevia ostopaikkoja tulee harvoin tarjolle ja nekin usein pienyhtiöissä, joilta puuttuu analyytikkoseuranta.
Opetus: Ole kärsivällinen, ostopaikkoja tulee varmasti. Ei pidä ostaa vain ostamisen ilosta.

18.2.2017 kerroin kuinka ostin ison kasan Norwegian Finans Holdingin osakkeita. Näkemys Bank Norwegianin emoyhtiön aliarvostuksesta osui oikeaan, mutta markkinahermoilun keskellä omat hermoni eivät kestäneet ja päädyin keventämään omistustani myöhemmin kesäkuussa. Eli aluksi toimin järkevästi ja sijoitin pitkällä tähtäimellä, mutta sitten lipesin suunnitelmasta ja annoin tunteille liikaa valtaa. Virhe. Kulutusluottoja tarjoavista pankeista Norski on ehkäpä vakain ja luotettavin.
Opetus: Pysy suunnitelmassa. Jos yhtiön näkymät eivät ole muuttuneet, älä anna markkinahermoilun vaikuttaa.

6.3.2017 pohdin onko osakemarkkinoilla kupla vai ei. Tilanne ei ole muuttunut vuodessa juuri mitenkään. Perustelut puolesta ja vastaan voisi kirjoittaa lähes sanasta sanaan uudelleen tänä päivänä. Ja talouslehdet suoltavat vuorotellen sensaatiohakuisia romahdusjuttuja ja vinkkejä osakkeista, joita juuri nyt kannattaa ostaa.
Opetus: Pitkästä nousumarkkinasta huolimatta kaikki osakkeet eivät ole kuplahinnoissa, vaikka jotkut yksittäiset osakkeet saattavat olla. Pelko ja ahneus ovat aina vuorotelleet sijoittajien keskuudessa. Mitä enemmän muut pelkäävät, sitä parempi ostopaikka on käsillä.

11.3.2017 päättelin, että Fingerprint Cards on putoava puukko, jota on syytä välttää. Kirjoitus hermostutti muutaman yhtiöön uskoneen piensijoittajan, mutta näin jälkiviisaasti voi todeta, että minä ja shorttarit olimme oikeassa. Fingerprint osoittautui täydelliseksi fiaskoksi. Kirjoitushetkellä kurssi oli 45 kruunua ja tänä päivänä ollaan lasketeltu jo alle 7 kruunuun.
Opetus: Jos yhtiön ympärillä leijuu epäilyttävä löyhkä, sisältö on lähes varmasti sitä itseään. Valehteleva tai tosiasioita kaunisteleva yritysjohto on vakava varoitussignaali.

24.3.2017 osallistuin Fondian antiin. Moninkertaisen ylimerkinnän jälkeen kurssi nousi ja otin pikavoitot (97 euroa) kotiin. En ole seurannut Fondiaa tarkemmin sen jälkeen. Saman tempun tein myöhemmin Remedyn kanssa.
Opetus: Listaumiset voivat tarjota helppoja pikavoittoja, jos osake on edullisesti hinnoiteltu ja kiinnostus suuri.

31.5.2017 analysoin Silmäaseman listautumista. Jätin annin väliin korkean velkaatumisasteen ja osingonmaksukyvyttömyyden takia. Nykyisellä ymmärryksellä en olisi ollut ihan niin tuomitseva, vaan olisin yrittänyt laskea tarkemmin yrityksen arvoa ja tuloskuntoa listautumisen jälkeen. En enää anna suurta painoarvoa yksittäisille tunnusluvuille, kuten tässä tapauksessa gearing ja osinkotuotto-%. Joskus huonoille numeroille on järkevä selitys ja silloin arvio yhtiön tulevaisuudesta on tärkeämpi. Silmäaseman tapauksessa johtopäätös tuskin olisi muuttunut, mutta olisi pitänyt tutkia listautumista tarkemmin. Osakkeen kehitys on ollut pörssissä heikkoa: antihinta oli 6,90 euroa ja kurssi on nyt 5,40 euroa.
Opetus: Tunnusluvut saattavat hämätä pahasti, jos yhtiön rahoitusrakenne muuttuu annissa. Listautumiset on syytä tutkia huolellisesti, sillä yhtiöt pääsääntoisesti pyritään viemään pörssiin pienellä alennuksella.

15.6.2017 kirjoitin Talenomista. Näkemys näyttää osuneen oikeaan ja kasvu on ollut odotusten mukaista. Sen myötä Talenomin kurssi on noussut ja osake on tuottanut 36 %.
Opetus: Tähän pätee sama kuin Kotipizzaan. Kun hyvää bisnestä saa järkevällä hinnalla, kannattaa ostaa.


Tätä koostetta kirjoittaessa yllätyin, miten hyvin omat ennustukset ovat vuoden aikana osuneet kohdalleen. Pahoja virhearviointeja ei tullut yhtään. Osakepoiminnat, joista olen kirjoittanut blogissa, ovat menestyneet erinomaisesti.

Sen sijaan ne ostot, jotka ovat salkussa turskalla, on ostettu enemmän fiilispohjalta ilman omaa huolellista analyysia. Tähän kastiin lukeutuvat tuoreet hankinnat Citycon ja Intrum. Varsinkin Intrumin olisin saattanut jättää kokonaan ostamatta, jos olisin viitsinyt laskea kaikki luvut läpi omassa excelissä. Yhtiö ei ole vieläkään kovin edullinen, mikäli tulos ei parane huomattavasti. Luotin liikaa analyytikkoihin ja tehokkaisiin markkinoihin. Se oli jälleen virhe.

Saturday, June 30, 2018

Salkun Q2: sadantuhannen euron maaginen raja lähestyy

Osakesalkku lähti varovaiseen nousuun muutaman kvartaalin masennuksen jälkeen. Nousua edellisen kvartaalin lopusta tuli 5,9 %. Vuoden alusta ollaan plussalla 6,8 %. Lisäsin salkkuun uutta pääomaa 7693 euroa. Arvonnousun, myyntivoittojen ja pääoman lisäyksen jälkeen osakesalkun markkina-arvo on nyt 96887 euroa (sisältäen arvo-osuustilillä olevan käteisen).

Q2:lla tein muutaman ison myynnin. Restamaxin myynnistä kirjoitin jo aiemmin. Toinen suuri kauppa oli Adobe Systemsin myynti Nordean salkusta. Vaikka Adobe on erittäin laadukas ja huippukannattava ohjelmistoyhtiö, osakkeen arvostus on SaaS-buumin myötä noussut niin älyttömäksi, etten enää ymmärrä sitä. Vanhan viisauden mukaan ei pidä sijoittaa sellaiseen, mitä ei ymmärrä.

Myyntihetkellä kesäkuun puolivälissä Adoben price-to-sales -kerroin oli 14 ja kuluvan vuoden ennustettu p/e-luku 50. Vaikka tulos tuplaantuisi, osake olisi silti kohtuullisen kallis. En usko, että maailmanlaajuisesti toimiva jättiyhtiö voi kasvaa loputtomasti kymmeniä prosentteja vuodessa. Ostin Adobea useassa erässä viime vuonna, jolloin keskihinnaksi tuli 144 usd. Myin osakkeet hintaan 255 usd, joten sain Adobesta alle vuodessa 71% tuoton valuuttakurssit huomioiden.

Restamaxin ja Adoben myynneistä vapautuneita rahoja olen sijoitellut muutamaan pienyhtiöön, joissa näen nousupotentiaalia.

Teollisuuden henkilöstövuokraaja ja alihankkija Enersense listautui pörssiin huhtikuussa. Antia ei merkitty täyteen ja yleinen mielipide yhtiötä kohtaan oli epäluuloinen Olkiluoto-projektin takia. Kurssi on lasketellut listautumishinnasta yli 10% alaspäin. Enersense käytännössä tipahti suoraan pörssin roskakoriin, vaikka bisnes on järkevää ja kannattavaa. Olen tutustunut huolellisesti Enersenseen ja oma näkemykseni on, että tässä tapauksessa tuoton ja riskin suhde on sijoittajalle houkutteleva. Yhtiö on nykyhinnallaan (5,19e) fundamenttipohjaisesti edullinen ja uskon, että kasvu jatkuu. Inderesin tavoitehinta osakkeelle on 6,70 euroa ja suositus osta.

Toinen uusi sijoitus on viime syksynä listautunut norjalainen it-konsultti Webstep. Yhtiö vaikuttaa laadukkaalta, mutta ei ole niin kallis kuin suomalaiset verrokkinsa Vincit ja Gofore. Katsotaan tuleeko tästä Norjan seikkailusta turskaa vai kruunuja.

Kokeilin myös veivausta SaaS-yhtiö Efectellä, mutta Inderesin hehkutus ei saanut kurssia nousemaan toivotulla tavalla. Koska yhtiö on vielä parin vuoden ajan tappiollinen ja markkinoilla ehtii tapahtua paljon ennen break-eveniä, luovuin Efectestä. Tästä vedonlyönnistä jäi kulujen jälkeen voittoa 28 euroa.

Lisäksi tankkasin Sampoa, Siiliä, Cityconia, UPM:ää, Titaniumia, Intrumia ja Nordeaa. Ostojen runsas määrä selittyy osittain Nordnetin 0,99e kampanjan hyödyntämisellä. Admicomin annista saadut osakkeet myin pois.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana 1059 euroa, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin vuosi sitten. Bank Norwegianiin pistin taas ylimääräisen kymppitonnin korkoa kasvamaan.


Q2/2018
Ostot:

Citycon
Efecte
Enersense
Intrum
Nordea
Sampo
Siili
Titanium
UPM
Webstep


Myynnit:

Admicom
Adobe Systems
Efecte
Restamax


Osingot:
1059 e

Korkotulot:
355 e


Sunday, June 10, 2018

Lisää listautumisia: Kojamo ja VMP

Vaikka Suomi hiljenee vähitellen kesälomille, pörssin eteisessä on kiireistä. Tätä kirjoittaessa kaksi uutta yhtiötä haluaa osakkeensa julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Suomen suurin asuntosijoitusyhtiö Kojamo pyrkii päälistalle ja henkilöstövuokrausfirma VMP First North -markkinapaikalle.

Aiemmin keväällä sijoittajilla oli mahdollisuus ostaa yhtäaikaa saunaa ja viinaa osakkeiden muodossa. Nyt samanaikaisesti on tarjolla kaksi todella hölmön nimen valinnutta yhtiötä. Kojamo on vääntynyt sosiaalisessa mediassa Koijaamoksi (koijata = huijata), ja lyhenne VMP tarkoittaa nuorisoslangissa jotain muuta kuin Varamiespalvelua.

Mutta ajatellaan positiivisesti, että nimi ei miestä tai yhtiötä pahenna. Pitäisikö näihin laittaa rahojaan?

Molemmissa listautumisissa ärsyttää ensinnäkin hintahaarukan käyttö. Eipä tule mieleen muita kaupankäynnin muotoja, jossa ostaja joutuu sitoutumaan kaupantekoon tietämättä mikä on hyödykkeen myyntihinta. Näissä anneissa instituutiot määräävät hinnan ja piensijoittajat joutuvat alistumaan siihen. Niinpä Kojamoon ja VMP:hen sijoittavan tulee varautua hintahaarukan maksimihintaan (vaikka en usko, että se lopulta toteutuu kummassakaan). Kojamon merkintähinta on 8,50 - 10,00 euroa ja VMP:n 4,50 - 5,75 euroa osakkeelta.

En ole innostunut suorasta asuntosijoittamisesta, mutta voisin harkita sijoittamista pörssilistattuun asuntosijoitusyhtiöön. Näin saisi pienellä summalla erittäin laajan hajautuksen ja kohtuullisen turvallisen tuoton. Tästä näkökulmasta Kojamo olisi hyvin kiinnostava yhtiö. Taidan silti jättää Kojamon listautumisen väliin kahdesta syystä:
1. Osakkeen hinta haarukan yläpäässä ei vaikuta kovin edulliselta. Karo Hämäläinen on tehnyt fiksun analyysin yhtiöstä, suosittelen lukemaan.
2. Kyse on osakemyynnistä eli vanhojen omistajien rahastuksesta. Vanhat omistajat tarkoittaa tässä tapauksessa ay-liikettä, jonka touhuja en halua tukea omilla rahoillani.

VMP on mukana merkittävässä megatrendissä eli työelämän muuttumisessa kohti vuokratyötä ja yrittäjyyttä. Kilpailu on markkinoilla kovaa, mutta toimialan kasvun myötä kakkua on riittänyt kaikille. Tutkin VMP:n listalleottoesitettä, mutta täytyy tunnustaa, että osaamiseni ei riitä tekemään järkevää arvonmääritystä VMP:stä. 2017 tehtyjen lukuisten yrityskauppojen ja rahoitusjärjestelyjen jälkeen VMP:n tuorein tilinpäätös on kovin vaikeasti tulkittava. Vaikka tarjolla on pro forma -luvut, en siltikään ole ihan varma, millaista tulosta tältä vuodelta pitäisi odottaa. Vaikuttaa siltä, että pääomasijoittaja Sentica on pistänyt VMP:n kiireellä listautumiskuntoon.

Lisäksi VMP:ssä ärsyttää yleisöannin naurettavan pieni koko. Tarjolla on vain 400 000 osaketta, joten piensijoittajat saavat luultavasti murto-osan merkinnöistään. Siinä voisi olla pikavoiton mahdollisuus, mutta en tiedä jaksanko sitoa pääomaa muutaman euron kaljarahojen takia.

Tällä hetkellä fiilis on se, että jätän molemmat annit väliin. Osakkeita voi aina ostaa myöhemmin pörssistä, jos näkemys yhtiöstä muuttuu.

Sunday, May 27, 2018

Parhaat podcastit, blogit, videot, foorumit ja lehdet, joita sijoittajan kannattaa seurata

Sijoittajan ongelma ei ole nykyään tiedon puute vaan infoähky. Taloudesta, osakemarkkinoista ja pörssiyrityksistä on saatavilla niin paljon informaatiota, että saattaa olla vaikeaa erottaa olennaiset asiat tyhjänpäiväisestä kohinasta. Jos reagoisi jokaiseen uutiseen, saisi vuorotellen paniikkimyydä koko osakesalkkunsa ja seuraavana päivänä ostaa kaiken takaisin.

Yksi merkittävä muutos takavuosien tiedonvälitykseen on sosiaalisen median nousu hyödylliseksi tietolähteeksi. On muutamia tapauksia, joissa ensimmäisenä netin keskustelupalstalla esitetty väite tai huhu on myöhemmin osoittautunut todeksi ja vaikuttanut yrityksen pörssikurssiin. Kuuluisin tapaus lienee Orava Asuntorahaston kestämätön toimintamalli. Sitä ruodittiin erittäin seikkaperäisesti Kauppalehden keskustelufoorumilla, vaikka Oravaa seuraava analyysitalo ei nähnyt yhtiössä mitään ongelmia.

Listasin tähän sellaisia suomenkielisiä lehtiä, videoita, podcasteja, blogeja ja foorumeita, joita seuraan säännöllisesti ja joista olen saanut hyödyllistä tietoa omien sijoituspäätösten tueksi. Lista on siis subjektiivinen eikä kaiken kattava linkkilista.

Lehdet:

  • Kauppalehti, Arvopaperi ja Talouselämä

    Alma Talentin talouslehdet uutisoivat perusasiat talouden ja yritysten tilanteesta. Valitettavasti monet uutiset ovat aiemmin mainitsemaani pintakohinaa ja syvällinen analyysi puuttuu. Varsinkin Kauppalehti ja Arvopaperi ovat netissä turhan sensaatiohakuisia. Otsikot vilkaisemalla saa kuitenkin nopeasti yleiskäsityksen, mitä taloudessa tänään tapahtuu. Talouselämä on mielestäni kolmikon laadukkain ja kiinnostavin lehti.

  • Karon pörssi

    Vapaa toimittaja Karo Hämäläinen kirjoittaa moneen paikkaan, mutta sijoittajalle parasta antia on hänen Taloustaito-lehteen kirjoittamat artikkelit. Tarjolla on kriittistä ja laadukasta talousjournalismia mm. listautuvista yhtiöistä.

Televisio ja videot:

  • Inderes-tv

    Inderes on nerokkaasti luonut analyysibisneksensä ympärille oman median. Näin he pystyvät myymään näkyvyyttä asiakkailleen eli pörssiyhtiöille. Inderesin videoissa ollaan hyvin ajan hermolla ja parhaimmillaan katsoja voi nauttia analyytikon kommenteista reaaliajassa, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu. Videoilla ruoditaan pääasiassa asiakasyrityksiin liittyviä uutisia ja käänteitä, mutta välillä tarjolla on esimerkiksi opetusvideoita ja yleisempää sijoituskeskustelua. Some-evankelista Verneri Pulkkisesta on kasvanut karismaattinen tv-juontaja ja talkshow-isäntä. Analyytikot ovat vuosien varrella oppineet luonteviksi esiintyjiksi ja haastattelijoiksi. Inderes on edelläkävijä myös tulosjulkistusten livestriimauksessa, mistä heille suuri kiitos.

  • Markkinaraati

    Mtv3:n Huomenta Suomen sijoitusaiheinen aamuohjelma tulee aina liian aikaisin, jotta ehtisin katsoa sen suorana, mutta onneksi Markkinaraadin löytää myös Youtubesta. Jesse Kamrasin vetämä keskustelu on sujuvaa ja aiheet käsittelevät monipuolisesti taloutta ja sijoittamista. Ylen aamu-tv:ssä on vastaava ohjelma Jälkipörssi, mutta sitä tulee katsottua harvoin. 

Podcastit ja radio:

  • Yle Pörssipäivä

    Yle Puheen Pörssipäivä on mielestäni tämän hetken paras radio-ohjelma/podcast. Aiheet ja vieraat ovat lähes joka viikko mielenkiintoisia ja toimittaja Mikko Jylhä pitää keskustelun hyvin hallinnassa.

  • InderesPodi

    Inderes on lähtenyt valloittamaan myös podcast-maailmaa. Inderes-podia on julkaistu vasta kuusi jaksoa, mutta niiden perusteella tulevaisuus näyttää lupaavalta. Aihevalinnat ovat tässäkin monipuolisia ja itse pidin erityisesti Mikael Rautasen teknologiapohdinnoista. Myös Heikkilä&Vilen Show löytyy podcastina Soundcloudista.

  • Nordea Markets Insights

    Nordea Marketsin podcastissa puhutaan ekonomistien johdolla talouden suurista linjoista. Jaksot ovat hieman kuivia, mutta tietoa ja dataa on tarjolla sitäkin enemmän. Kannattaa kuunnella, jos makrotalous kiinnostaa.

  • Nordnet rahapodi

    Miikka Luukkosen ja Martin Paasin rahapodi lienee Suomen suosituin sijoitusaiheinen podcast. Omaan makuuni tämä podi on turhan viihteellinen ja tyhjänpäiväistä lätinää on liikaa. Asiasisältökin on suunnattu lähinnä aloittelijoille. Toivoisin muutosta asiallisempaan suuntaan.


Blogit:

  • Sijoitustiedon Daytrader

    Nimimerkillä Daytrader kirjoittava treidaaja kertoo kaupankäynnistään ja talousnäkemyksistään Sijoitustiedon blogissa. Vaikka itse en päiväkaupasta innostu, herran ajatukset ja näkemykset ovat mielenkiintoista seurattavaa. Sijoitustiedosta löytyy myös muita kiinnostavia blogeja ja artikkeleita, joista suosittelen erityisesti Aki Pyysingin kirjoituksia.

  • PhoebusBlogi

    Konkarirahastonhoitaja Anders Oldenburg vastailee yleisön kysymyksiin Seligsonin blogissa. Vaikka Phoebus-rahaston yhtiöt eivät kiinnostaisi, on Oldenburgilla paljon viisasta sanottavaa sijoittamisesta ja markkinoista.


Keskustelufoorumit:

  • Sijoitustieto

    Tämän hetken laadukkain sijoittamiseen keskittynyt suomenkielinen keskustelufoorumi. Keskustelun taso pysyy korkeana, kun osallistujilla on ymmärrystä osakemarkkinoista ja turhanpäiväinen inttäminen ja henkilökohtaiset tölväisyt pysyvät poissa.

  • Nordnetin Shareville

    Nordnetin kehittämä sosiaalinen alusta on nerokas: eräänlainen arvo-osuustilin ja Facebookin yhdistelmä. Keskustelujen taso vaihtelee todella paljon. Sharevillessä parasta on mahdollisuus katsoa keskustelijoiden omia osakesalkkuja tai kaupankäyntiä. Näin voi helposti päätellä kuinka paljon painoarvoa nimimerkin puheille kannattaa antaa.

  • Kauppalehden foorumi

    Kauppalehden keskustelufoorumi oli vielä joitain vuosia sitten lajinsa ykkönen, mutta nykyään en jaksa vierailla siellä. 99% keskustelusta on p**kanjauhamista, jonka informaatioarvo on nolla. Varsinkin suuryhtiöiden ketjut ovat lukukelvottomia, kun tietyt nimimerkit kettuilevat toisilleen satojen viestien edestä. Pienyhtiöiden ketjuissa on ajoittain järkevää keskustelua. Kauppalehden foorumi kaipaisi tiukempaa moderointia.

  • Facebookin Sijoituskerho

    Massiiviseksi paisunut face-ryhmä alkaa olla jo vaikeasti seurattava, koska uusia viestiä tulee niin paljon. Kun tuulipukukansa väittelee osakkeista, argumentit ja asiantuntemus eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia. Seuraan Sijoituskerhoa lähinnä viihdemielessä (etenkin eräs itseriittoinen guru perheineen tarjoaa säännöllisesti viihdettä lukijoille). 


Jos listasta puuttui mielestäsi jotain olennaista, vinkkaa kommenttikenttään!

Thursday, May 10, 2018

Luottamukseni Nordeaan horjuu - pitäisikö myydä?

Nordea julkaisi Q1-tuloksensa 25.4.2018. Se oli minulle pettymys. Ensisilmäyksellä tulos näytti hyvältä: epsiä tuli mukavat 0,20 euroa osakkeelta. Kun raporttiin pureutui syvällisemmin, tunnelmat muuttuivat.

Mutta ennen Nordean nykyhetken analysointia palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin, vuoteen 2013. Silloin käytännössä kaikki pankkiasiointini tapahtui suomalaisten kivijalkapankkien kautta. Olin Nordean ja Pop-ryhmän asiakas. Koko rahoitusvarallisuuteni oli näiden kahden pankin tileillä.

Entä nyt, vuonna 2018?

  • Ylimääräinen käteinen on Bank Norwegianin tilillä. 1,75% talletuskorko on moninkertainen kivijalkapankkeihin verrattuna.
  • Luottokorttina on Norwegianin kuluton Visa. Kortti toimii erinomaisesti kaikkialla maailmassa ja luottoraja on korkeampi kuin suomalaispankkien korteissa. 
  • Pankkikorttina on S-pankin vihreä debit-kortti, jolla ostan ruoat, bensat ym. ja kerään samalla bonukset. 
  • Osakkeet ja rahastot ovat pääosin Nordnetin säilytyksessä.

Pop-pankin asiakkuudesta luovuin jo pari vuotta sitten. Palvelumaksut nousivat vuosi vuodelta, vaikka palvelin itse itseäni. Konttorissa en käynyt kertaakaan.

Nordeaa tarvitsen oikeastaan vain käyttötilin takia. Tilillä on minimimäärä rahaa juoksevien raha-asioiden hoitoon. Nordean arvo-osuustilillä on myös osakkeita, mutta kuitenkin pieni määrä Nordnetin osakesalkkuun verrattuna.

Tässä yhteydessä voikin antaa sapiskaa Nordealle sekavista ja hankalasti käytettävistä verkkopalveluista. Ihmettelen, miten kukaan on pystynyt luomaan niin epäloogisen valikkorakenteen verkkopankkiin? Monien tavallisten asioiden hoitamiseksi joutuu seikkailemaan loputtomissa alavalikoissa, jotka on vieläpä nimetty siten, ettei vahingossakaan klikkaisi oikeasta kohdasta. (Kokeilkaapa vaikka etsiä yhteenveto tilille maksetuista osingoista...) Asiakaspalveluun ei ongelmatilanteissa saa yhteyttä, koska chatissa jonotusajat ovat 20 minuutin luokkaa.

Jos joku uusi digitaalinen toimija tarjoaisi käyttötilin ja maksupalvelut edullisesti ja nykyaikaisella käyttöliittymällä, lopettaisin ilomielin Nordean palvelujen käytön.

Tämä kritiikki olkoon johdantona Nordean Q1-tulosanalyysiin.

Nordean tulos muodostuu pääosin kahdesta komponentista: korkokatteesta ja palkkiotuotoista. Korkokate on laskenut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien. Matalien korkojen aikana Nordea on pystynyt yllättävän hyvin haalimaan tuottoja, mutta viimeiset kaksi kvartaalia ovat olleet heikkoja. Palkkiotuotot ovat kasvaneet osakemarkkinoiden nousun myötä, mutta Q1:llä nekin kääntyivät laskuun.

Valitettavasti korot eivät nouse Euroopassa vielä vähään aikaan. Luultavasti ensimmäiset nostot nähdään EKP:ltä aikaisintaan 2019 lopussa. Jos USA:n talous hyytyy ennen sitä, Eurooppa putoaa perässä eikä euroalueella päästä ollenkaan nostamaan korkoja.

Q1/2018 näennäisen hyvä tulos ei johtunut korkokatteen tai palkkioiden noususta, vaan lähes pelkästään kirjanpidollisista käyvän arvon muutoksista. Jos tämä kikkailu (135 Meur) jätetään pois, operatiivinen tulos on itse asiassa huonompi kuin Q4/2017. Toisaalta kulut pienenivät, joten viivan alle jäi lopulta enemmän kuin Q4:llä.

Suurin osa kansasta on vielä uskollisia isoille pankeille, mutta luulen, että tämä muuttuu mitä pidemmälle digitalisaatio etenee. Raha on nykyään vain numeroita kännykän tai tietokoneen ruudulla, eikä konttoreita tarvita mihinkään. Kuluttajien hintatietoisuus lisääntyy, eikä tyhjästä haluta maksaa. Talletukset ja lainat siirretään sinne missä korko on asiakkaalle edullisin. Sijoitukset menevät sinne missä kulut ovat pienimmät. Digiaikana palveluiden kilpailutus ja vaihto sujuu parissa minuutissa. Kun toimijat ovat talletussuojan piirissä, riskit ovat kuluttajalle olemattomia.

Ruotsissa voi jo nyt ottaa asuntolainan netistä. Mm. Enkla ja Stabelo tarjoavat erittäin edullisia asuntolainoja, jotka tietysti ovat myöntäjille kannattavia heidän kevyen kulurakenteensa takia. Nordea ja muut kivijalkapankit tulevat häviämään merkittävän määrän asiakkaita näille uusille toimijoille.

On vaikeaa nähdä mikä kääntäisi Nordean suunnan. Vaikka pankki on uudistunut, pienet haastajat tekevät silti kaiken paremmin ja pienemmillä kuluilla. Bisnestä murennetaan kaikilla rintamilla eikä paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ole. Nordean tuloskasvu voi syntyä vain vähentämällä kuluja nopeammin kuin tuotot ehtyvät.

Jos ajatellaan positiivisesti, että Nordean tuloksen heikentyminen loppuisi ja pankki pystyisi pitämään yllä nykyistä tuloskuntoa, oikaistua osakekohtaista tulosta tulisi tälle vuodelle arviolta 0,70 e. P/E-luvulla 12 se tarkoittaisi, että Nordean osakkeen käypä hinta olisi 8,40 euroa. Näin laskettuna Nordean osake on tällä hetkellä suhteellisen oikein hinnoiteltu, vaikka moni väittää Nordeaa halvaksi.

Tietysti Nordea on ylikapitalisoitunut eikä muhkea osinko ole lähivuosina vaarassa, mutta kovin pitkälle tulevaisuuteen osinko ei voi olla tulosta suurempi. Muutenkin on hölmöä ostaa osaketta vain siksi, että saisi yhtiön kassassa makaavaa ylimääräistä rahaa osinkoina. Kun verottaja vie välistä neljänneksen, ei tällaisessa rahan kierrättämisessä ole mitään järkeä.

Nordean 2017 viimeinen kvartaali oli pettymys, mutta ajattelin että se olisi väliaikainen notkahdus. Nyt näyttää siltä, että Nordean tuotot jäävät pitkäksi aikaa alemmalle tasolle. Eikä ihme, sillä olen itse osasyyllinen huonoon kehitykseen. Olen siirtänyt pankkiasiointini suurelta osin pois Nordeasta.

Vaikka Nordea on kivijalkapankkien sarjassa digitalisaation eturintamassa, se ei paljon lohduta, kun parempia vaihtoehtoja on tarjolla. Nordealla on liikaa menneisyyden painolastia, eikä edes hallituksen puheenjohtaja, turbokapitalisti Nalle Wahlroos ole pystynyt saneeraamaan ylimitoitettua konttoriverkostoa ja surkeita it-järjestelmiä tarpeeksi nopeasti. Nordeasta on tullut dinosaurus, joka ei ole enää kuluttajan näkökulmasta kilpailukykyinen.

Harkitsen vakavasti Nordean osakkeiden myymistä.

Friday, April 20, 2018

Myin Restamaxit

Myin eilen (19.4.) Restamaxin osakkeet pois hintaan 11,90 euroa. Kurssi on noussut viimeisen kolmen kuukauden aikana lähes 40%, mitä pidän ylilyöntinä. Maaliskuussa Restamax ilmoitti harkitsevansa henkilöstövuokrausyhtiö Smilen listaamista, jonka jälkeen Inderes nosti yhtiön tavoitehintaa 10 euroon. Huhtikuun alussa Restamax ilmoitti ostavansa Royal Ravintolat ja Inderes nosti uudelleen tavoitehintaa 12 euroon.

Restamaxilla on todella kovat kasvutavoitteet ja osakkeen nousu heijastelee tietysti näitä odotuksia. Oma osuutensa nousuun lienee myös Inderes-efektillä.

Tämän vuoden ennustetulla tuloksella Restamaxin arvostus on ravintolayhtiölle korkea. Lisäksi Royal Ravintoloista maksettava kauppahinta vaikuttaa kalliilta, varsinkin kun Royalin kannattavuus on surkea. Valitettavasti en usko, että Royal muuttuu kannattavaksi niin nopeasti kuin Inderes ennustaa. Restamaxin aggressiivisiin yritysostoihin perustuva kasvu on tähän mennessä näkynyt huonosti tuloslaskelman alimmalla rivillä. Poistot syövät tulosta ja Royal-oston jälkeen velkataakka kasvaa todella isoksi. Restamaxin Tanskan valloitukseen suhtaudun myöskin hieman skeptisesti.

Restamaxin yli 11 euron kurssiin on ladattu valtavasti tulevaisuuden odotuksia eikä pettymyksiin ole varaa. Kaiken pitäisi onnistua täydellisesti, aurinkoisia terassikelejä myöten. Isot muutokset isoissa yrityksissä harvoin toteutuvat ilman ongelmia. Nousukausi antaa vetoapua ravintola-alalle, mutta pelkään, että seuraava taantuma ehtii iskeä ennen kuin Restamax on saanut kokonaisuuden iskuun.

Sain Restamaxista kahdessa vuodessa erinomaiset tuotot. Ostojen keskihinta oli 5,39 e, joten arvonnousua tuli noin 120% ja siihen vielä osingot päälle. Restamax oli myyntihetkellä salkkuni viidenneksi suurin omistus. Käteistä rahaa on nyt salkussa yllin kyllin, mutta katselen rauhassa millaisia käänteitä markkinoilla tapahtuu ja odottelen uusia houkuttelevia ostopaikkoja.