Sunday, September 30, 2018

Salkun Q3: nousu jatkuu, 100.000 euron rajapyykki ohitettu

Heinä-syyskuu meni sijoitusrintamalla hyvin. Osakesalkun arvo nousi kesäkuun lopusta 6 %, mikä tarkoittaa, että 100.000 euron raja ylittyi vihdoin. Salkun koko on tätä kirjoittaessa 103.107 euroa. Lisäsin kvartaalin aikana uutta pääomaa salkkuun vain 197 euroa. Puhdasta arvonnousua tuli huimat 6023 euroa. Vuoden alusta salkku on tuottanut hienosti 14 %.

Muokkasin salkkua rankalla kädellä kolmannella kvartaalilla. Myin pois useita paikallaan polkeneita ja heikosti tuottavia osakkeita ja ostin tilalle uutta. Nordean salkusta kenkää saivat Realty Income ja iShares Core High Dividend Etf, joista jälkimmäinen ei nimestään huolimatta maksanut korkeaa osinkoa eikä arvonnousuakaan tullut juuri yhtään. Lisäksi kyseistä USA:ssa listattua etf:ää ei enää saa ostaa lisää suomalaisten välittäjien kautta.

Nordnetissä lähtöpassit tulivat verotehottomalle Tanskan superrahastolle ja Koneelle, jota pidän turhan kalliina kasvupotentiaaliin nähden. Kone oli ensimmäinen osakesijoitukseni ja ehti olla salkussa melkein viisi vuotta (tuotto 40% + osingot). Enersensestä myin puolet pois surkean puolivuotiskatsauksen jälkeen. Loput laput saavat jäädä odottelemaan seuraavaa katsausta ja tytäryhtiö TPU-Maalauksen muuttumista voitolliseksi. Citycon-sekoilusta kirjoitin jo aiemmin.

Ostopuolella teemana oli digitalisaatio. Lisäsin omistusta älykästä lastinkäsittelyä kehittävässä Cargotecissä, norjalaisessa it-konsultti Webstepissä sekä jenkkien teknojäteissä Alphabetissä ja Microsoftissa. Uutena salkkuun tulivat kiinalaiset verkkokauppajätit Alibaba ja JD.com. Kiina-osakkeet ovat erittäin volatiileja, joten ostin molempia aluksi pikkusummalla, jotta yöunet eivät mene rajussakaan kyydissä. Ostojen jälkeen JD.com romahti toimitusjohtajan seksiseikkailujen takia ja on nyt mukavat 20% miinuksella. Otin myös pienen seurantaposition vuokratyöyhtiö VMP:ssä.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana vain 126 euroa, mikä on normaalia tähän aikaan vuodesta. Bank Norwegianin talletustili on jauhanut vuoden alusta 1017 euroa korkotuottoja, mutta se ilo valitettavasti loppuu huomisesta alkaen, kun korko laskee.

Tein kokeilu- ja hajautusmielessä 1000 euron sijoituksen listaamattoman Blue Financen etuoikeusosakkeisiin, joiden pitäisi antaa 7% vuotuinen osinkotuotto. Kyseessä on siis turkulainen pikavippifirma, joka toimii Osinkotuottoa.fi-palvelun takana. Yhtiön julkistettujen taloustietojen valossa bisnes pyörii hyvin, mutta alaan liittyy monenlaisia riskejä. Katsotaan, miten palvelu toimii ja mitä poliitikot vielä keksivät kulutusluottojen rajoittamiseksi.


Q3/2018
Ostot:

Alibaba
Alphabet
Cargotec
Citycon
JD.com
Microsoft
VMP
Webstep


Myynnit:

Citycon
Enersense
iShares Core High Dividend Etf
Kone
Realty Income
Superfonden Danmark


Osingot:
126e

Korkotulot:
355e


Saturday, September 15, 2018

First world problems: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Bank Norwegian ilmoitti taannoin laskevansa säästötilin korkoa 1,75 prosentista 0,75:een. Muutos tulee voimaan lokakuun alusta alkaen. Tämä ei yllättänyt minua, sillä Ruotsissa ja Tanskassa pankilla on ollut alempi talletuskorko jo vuosia. Nollakorkojen aikana talletussuojattu 1,75% on ollut niin hyvä tarjous, että olen pistänyt kaiken ylimääräisen käteisen Norwegianin tilille. 0,75% ei enää innosta samalla tavalla, joten nyt edessä on uusi ongelma: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Olen tähän mennessä kasvattanut osakesalkkua noin 10.000-20.000 euron vuosivauhtia. Mielestäni se on ollut hyvä summa ajallisen hajauttamisen saavuttamiseksi, koska noususykli on kestänyt poikkeuksellisen monta vuotta. Vaikka osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, en laittaisi juuri nyt kerralla koko omaisuutta pörssiin. Nykytahdilla menisi kuitenkin vähintään neljä vuotta, että saisin 80.000 euroa sijoitettua. Lisäksi työnteosta tulee koko ajan lisää rahaa sijoitettavaksi, joten ongelma vain pahenee.

Inflaatio on Suomessa noin 1,3 % luokkaa, joten rahoja ei kannata jättää pankkitilille makaamaan.

Mitä vaihtoehtoja suuren käteissumman sijoittamiseksi olisi tarjolla, jos vaatimuksena on inflaation ylittävä tuotto, mutta mahdollisimman matala riski?

  • Defensiiviset osinko-osakkeet. Voisin kasvattaa huomattavasti positioita esimerkiksi Sammossa tai Suomen Hoivatiloissa. Tai ostaa uutena salkkuun vaikkapa Teliaa. Näiden yhtiöiden osingonmaksukyvyn luulisi olevan turvattu, vaikka talouskasvu hieman notkahtaisi.

  • Korkorahastot. Kaikki enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja, koska Euroopassa korot voivat vain nousta nykytasolta (=vanhojen korkopapereiden arvo laskee). Yrityslainoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, mutta onko muutaman prosentin tuotto suhteessa riskiin enää järkevä? Saman tien voisi ostaa suoraan yritysten osakkeita. USA:ssa lyhyiden valtionlainojen korot ovat yli 2% tasolla, mutta eurosijoittajalle mukana tulee valuuttariski.

  • Pääomarahastot. Useat varainhoitajat tarjoavat reaaliomaisuuteen sijoittavia pääomarahastoja. Tarjolla on ainakin liike- ja hoivakiinteistöjä, tallikiinteistöjä, tonttirahastoja, datakeskuksia, laivanvarustusta, geoenergiaa ja metsää. Näiden hyvä puoli on vähäinen korrelaatio osakemarkkinan kanssa. Huonona puolena hallinnointipalkkiot ovat korkeat ja eikä sijoituksista pääse eroon kovin helposti. Lisäksi osa rahastoista, esimerkiksi geoenergia- ja datakeskusrahastot, sisältävät kohtuullisen isoja liiketoimintaan liittyviä riskejä. Talouden taantumassa listaamattomat yritykset ovat samalla tavalla pulassa kuin pörssilistatut.
    Minimisijoitus pääomarahastoissa voi olla 10.000 euroa ja rahastot yleensä suljetaan kun pääomat on kerätty. Sijoitusajat ovat pitkiä, tyypillisesti 5-10 vuotta. Pääomarahastoista voisi periaatteessa löytyä houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole avoinna yhtään itseäni kiinnostavaa rahastoa. 

  • Suora asuntosijoittaminen. Tämä on osa-alue, jota en hallitse kovin hyvin. En myöskään jaksaisi säätää vuokralaisten ja remonttien kanssa. Jos jostain tulisi eteen hyvä ja edullinen kohde, varmasti tarttuisin tilaisuuteen, mutta asuntosijoitusbuumin myötä tuottavien kohteiden löytäminen alkaa olla vaikeaa ammattilaisillekin. Seuraan asuntomarkkinoita, mutta en usko että päädyn tässä markkinatilanteessa ostamaan sijoitusasuntoa.

Muut vaihtoehdot kuten listaamattomat yhtiöt, vertaislainat, kryptovaluutat tai raaka-aineet ovat liian suuren riskin sijoituksia sietokykyyni nähden. Pieniä summia näihin voisi hajauttaa, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa.

Järkevimmältä tuntuu osakesijoituksien kasvattaminen jatkossakin. Vaikka seuraavasta romahduksesta varoitellaan talousmediassa vähän väliä, en usko että koemme hetkeen samanlaista kriisia kuin vuonna 2008. Globaali kasvun hidastuminen on edessä jossain vaiheessa, mutta sen pelossa ei kannata jättäytyä pois osakkeista. Uskon, että järkevällä osakepoiminnalla voi saada edelleen kohtuullisen riskikorjatun tuoton. Jos ja kun markkinoilla tulee turbulenssia, voisi ostaa rohkeammin laadukkaita ja vähävelkaisia yhtiöitä, joiden uskon pärjäävän syklien yli. Vaikka nostaisin vuosittaisen ostosumman 30.000 euroon, jäisi mustan joutsenen ilmestymistä varten silti riittävä sotakassa.

Loppuun eräs ajaton sjoitusviisaus:
“Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.” – Peter Lynch

Friday, September 7, 2018

Kannattaako Inderesin suosituksia seurata? Vihdoinkin luotettavaa dataa tarjolla

Edellinen blogikirjoitukseni, jossa epäilin tavoitehintojen soveltuvan paremmin lottonumeroiksi, aiheutti runsaasti kritiikkiä. Analyytikoiden ennustetarkkuutta ei kuulemma saisi tarkastella vuoden aikajänteellä, koska analyytikot saattavat kääntää pikkutakkiaan useampaan kertaan vuoden aikana. Kun suosituksia ja tavoitehintoja veivataan jopa parin viikon välein, jokaisen suosituksen osumatarkkuutta pitäisi tutkia erikseen.

Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautanen vastasi kritiikkiin julkaisemalla Twitterissä koosteen kymmenen kokeneimman analyytikkonsa track recordeista kahden vuoden ajalta. Twiitissä hän iloitsi, että 8/10 analyytikosta oli saanut osumatarkkuudessa täydet viisi tähteä. Toisessa twiitissä tuli ohjeet osumatarkkuuden oikeaoppiseen laskentaan. (Alla olevissa kuvissa näkyvät tuotot ja ohjeet. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.)







Inderes hehkuttaa jatkuvasti kuinka heidän analyytikkonsa keräävät palkintoja alan kilpailuissa, joten luulisi piensijoittajankin pääsevän Inderesiä peesaamalla erinomaisiin tuottoihin. Valitettavasti Mikael Rautasella ei ollut tarjota dataa siitä, miten hyvin heidän analyytikot ryhmänä menestyvät passiivista indeksisijoittamista vastaan. Rautasen julkaisemien tilastojen perusteella sen voi kuitenkin laskea suuntaa-antavasti.

Finanssipiireissä analyytikoiden suorituskykyä mitataan Thomson Reutersin myymässä Starmine-palvelussa. Kyseessä on tietokanta, johon kootaan kaikki analyytikon suositukset ja verrataan niitä toteutuneisiin pörssikursseihin. Kuten ylläolevista kuvista käy ilmi, käytössä on kaksi mittaustapaa: Absolute return ja Recommendation weighted return. Analyytikon saama tuotto lasketaan seuraavasti:

Absolute return
   Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella 
  • sijoitetaan 1 rahayksikkö lisää-suosituksella
  • pysytään käteisessä pidä-suosituksella 
  • myydään osaketta lyhyeksi 1 rahayksikkö vähennä-suosituksella
  • myydään osaketta lyhyeksi 2 rahayksikköä myy-suosituksella

Recommendation weighted return
  Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella
  • sijoitetaan 1,5 rahayksikköä lisää-suosituksella
  • sijoitetaan 1 rahayksikköä pidä-suosituksella
  • sijoitetaan 0,5 rahayksikköä vähennä-suosituksella
  • sijoitetaan 0 rahayksikköä myy-suosituksella


Jos analyytikko vaihtaa suositusta, positiosta lasketaan aina siihen mennessä saatu tuotto. Positiot eri yhtiöissä normalisoidaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia toistensa kansssa.

Kun vertailee metodeja, huomaa heti, että absoluuttisen tuoton laskentatapa on armoton analyytikolle. Epäonnistunut vähennä- tai myy-suositus johtaa lyhyeksimyynnin takia negatiiviseen tuottoon. Jälkimmäisessä laskentakaavassa analyytikko voi saada puolet osakkeen tuotosta, vaikka vähennä-suosituksen saanut osake nousisi.

Tilastoissa esiintyy myös termi Coverage return, joka kertoo miten paljon analyytikon seuraamista yhtiöistä koottu portfolio on tuottanut samassa ajassa ilman kaupankäyntiä tai painotuksia. Tämä on se tuotto, johon analyytikon suosituksillaan tekemää tuottoa verrataan. Jos analyytikon absoluuttinen tai suosituksilla painotettu tuotto ylittää coverage returnin, hän on tehnyt ylituottoa.

Miten Inderesin parhaat analyytikot ovat pärjänneet, kun mittaukset on tehty alan virallisten käytäntöjen mukaan? Tilastoja silmäilemällä voi havaita, että muutama yksittäinen analyytikko on menestynyt erinomaisesti, muutama huonosti ja loput siltä väliltä. Jokaisen analyytikon portfoliosta löytyy mokia ja onnistumisia. Mutta kuinka mitata analyytikkojen onnistumista yleisellä tasolla?

Niputetaan kaikki portfoliot yhteen ja katsotaan miten ne ovat keskimäärin tuottaneet.

Tämä vastaa tilannetta, jossa Inderesin kymmenen analyytikkoa toimii salkunhoitajana sijoittaen vain analysoimiinsa yhtiöihin. Jokaiselle salkunhoitajalle annetaan sama summa rahaa ja kahden vuoden päästä lasketaan paljonko jäi käteen.

Pienen excel-harjoituksen jälkeen tulokset ovat seuraavat:

  • Salkuista muodostuneen jättiportfolion coverage return kahdessa vuodessa on 26,4%. Samalla ajanjaksolla Helsingin pörssin hintaindeksi tuotti 23%. Inderesin seurannassa olevat yhtiöt kokonaisuutena seuraavat melko tarkasti indeksiä, vaikka tässä vertailussa pienyhtiöt saavat suhteettoman suuren painon.
  • Jos käytetään absoluuttisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 18,4% eli he hävisivät vertailuportfolioille 8 %-yksikköä.
  • Jos käytetään suosituspainotteisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 37,4% eli he voittivat vertailuportfolionsa 11 %-yksiköllä.
  • Vuosituottoina nämä olisivat joko -3,6 prosenttiyksikköä alituottoa tai +4,8 prosenttiyksikköä ylituottoa verrattuna siihen, että sijoittajat olisivat ostaneet ja unohteet osakkeensa.

Analyytikkojen tuottojen laskeminen toimii valitettavasti vain teorian tasolla. Tosielämässä mukaan tulee kustannuksia: jatkuva ostaminen ja myyminen tuhoaa välityspalkkioiden muodossa helposti 1-2 prosenttiyksikköä tuotosta. Inderes-efekti, eli suositusmuutoksen aiheuttama kurssireaktio pienyhtiössä sataa täysimääräisesti analyytikon laariin, mutta perässä hiihtävä piensijoittaja ei pääse hyötymään siitä juuri ollenkaan (hinta on jo muuttunut, kun kaupankäynti alkaa). Lisäksi aktiiviseen salkunhoitoon kuluu paljon aikaa, jonka voisi ehkä käyttää hyödyllisemmin kuin istumalla joka aamu kello 10 tietokoneella valmiina syöttämään toimeksiantoja.

Tuskin kukaan seuraa analyytikkoja täysin sokeasti. Mutta kuten edellisessä blogikirjoituksessa totesin, analyytikoilla on paljon mielipidevaltaa ja siksi on hyvä pohtia, kuinka relevantteja heidän antamat suositukset ja tavoitehinnat ovat. Nyt käytössä olevan virallisen ja luotettavan datan perusteella näyttää siltä, että Inderesin kokeneimpien analyytikoiden neuvoja noudattamalla sijoittajat ovat keskimäärin tehneet muutaman prosenttiyksikön vuotuisen ylituoton 2016-2018.

Yksilötasolla tilanne saattaa kuitenkin olla mitä tahansa jättivoittojen ja jättitappioden välissä. Mikael Rautanen totesi tuoreessa podcastissa, että vaikka 75% suosituksista menisi nappiin, aina löytyy sijoittajia, jotka kokoavat salkkunsa niistä yhtiöistä, joissa Inderes epäonnistuu. Loudspringiä, Verkkokauppa.comia, Innofactoria, Pihlajalinnaa ja Martelaa ostaneelle on laiha lohtu, jos Inderesin suositukset osuvat keskimäärin hyvin ja analyytikot saavat palkintoja.

Minäkin olen seurannut Inderesin suosituksia. Olen ostanut analyysien perusteella mm. Comptelia, Restamaxia, Martelaa, Enersenseä, Cargotecia ja Admicomia. Inderesin valikoiva seuraaminen on ollut omalla kohdalla toistaiseksi kannattavaa muutamasta epäonnistumisesta huolimatta.

Mutta vielä enemmän olisin voitolla, jos sijoitusurani alusta lähtien olisin keskittynyt pelkästään indeksisijoittamiseen ja unohtanut yhtiöpoiminnat kokonaan.