2019: Sekoilujen aika on ohi, vaihdan rauhallisempaan sijoitustyyliin

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä vuoden 2018 virheistä. Kävin liikaa kauppaa, tein tyhmiä heräteostoksia ja jätin salkkuun huonoja yhtiöitä, jotka olisi pitänyt myydä heti pois (tai joita ei olisi alunperinkään pitänyt ostaa). Käytin vuoden aikana arviolta satoja tunteja salkun seuraamiseen, pörssikurssien tuijotteluun ja yhtiöiden analysointiin. Sijoitusharrastus vei paljon aikaa ja energiaa, mutta ei tuottanut rahallisesti juuri mitään. Eihän sellaisessa ole järkeä. Sijoittaminen ei edes lisännyt onnellisuuttani, joten ajankäyttöä ei voi perustella silläkään.

Vuoden 2019 tärkein ohje olkoon tämä: rauhoitu hyvä miäs!

Aion muuttaa sijoitustyyliäni rauhallisemmaksi kolmesta syystä:

1. Varsinainen päivätyöni ei liity sijoittamiseen tai finanssimaailmaan mitenkään. Aktiivinen salkunhoito vaatisi markkinoiden jatkuvaa seurantaa, mihin minulla ei ole mahdollisuutta. En voi aamusta iltaan vahtia milloin joku yhtiö mahdollisesti antaa tulosvaroituksen tai mitä analyytikot käskevät tänään ostamaan ja myymään.
   
   
2. Aktiivisuus ei ole minun tapauksessa johtanut ylituottoon. Salkun tuotto on pitkällä aikavälillä suunnilleen passiivisen indeksirahaston tasolla. Kaikki analyysi, ajoittaminen ja runsas kaupankäynti on ollut siinä mielessä turhaa - varsinkin kun laskee miten paljon aikaa niihin on kulunut.
   
   
3. Sijoittaminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta päivittäinen pörssin ja talouden seuraaminen ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Käytän vapaa-aikani mieluummin sellaisiin harrastuksiin, jotka lisäävät hyvinvointiani. 

Uusi rauhallisempi sijoitustyyli tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

• Kasvatan säännöllisesti indeksisijoituksia riippumatta siitä, mihin suuntaan pörssi tai talous menee. Pitkällä tähtäimellä indeksirahastojen tulisi muodostaa salkkuni runko. Indeksirahastot ovat laiskalle sijoittajalle täydellinen valinta, sillä indeksiin valikoituvat aina pörssin parhaat yhtiöt. Jos jokin yhtiö joutuu vakaviin ongelmiin, se poistuu ajan myötä indeksistä ja tilalle tulee uusia menestyjiä.
  
  
• Pidän osakepoimintasalkussa pienen määrän laadukkaita yhtiöitä, jotka tunnen hyvin. Näitä omistan pitkäjänteisesti enkä hötkyile vaikka kurssit heiluvat. Jos yhtiössä tapahtuu odottamaton muutos tai osakkeen hinta nousee/laskee aivan älyttömyyksiin, on aina sallittua ostaa lisää tai myydä osakkeet pois. Lähtökohta on kuitenkin välttää kaupankäyntiä.
  
  Ennen uusien yhtiöiden ostamista täytyy aina itse tehdä perusteellinen selvitystyö, eikä uskoa pelkästään analyytikkoja, talousmediaa tai netin sijoitusguruja.
  
  
• Koska varallisuuden menettäminen tuottaa minulle enemmän huonoa oloa kuin vastaava varallisuuden lisäys hyvää oloa, pidän salkun koon melko pienenä suhteessa nettovarallisuuteeni. Osakkeissa saisi olla kiinni vain sen verran rahaa, etteivät yöunet mene rajussakaan pörssiromahduksessa. Nykyinen noin 50.000 euroa osakkeissa on tällä hetkellä sopiva koko salkulle.
  
  
• En aseta euromääräisiä tavoitteita osinkojen suhteen. Isojen osinkojen itsetarkoituksellinen tavoittelu ei ole järkevää, sillä verottaja vie jokaisen osingonmaksun yhteydessä neljänneksen pois. Korkoa korolle -efekti toteutuu paljon paremmin indeksirahastojen kasvuosuuksissa. (Tuleva osakesäästötili muuttaisi tämän, mutta katsotaan nyt ensin tuleeko tili edes käyttöön ja millaisilla ehdoilla.)

Tarkoitus oli pohtia tässä tekstissä myös vuoden 2019 näkymiä osakemarkkinoilla. Ollaanko nyt menossa kohti taantumaa vai lähdetäänkö vielä uuteen nousuun? Mitä tekee Trump, Kiina, Fed, Ekp, Italia tai Iso-Britannia? Lyhyt vastaus: en tiedä. En osaa tai yritä ennustaa markkinoita. Eikä sillä ole väliäkään. Uusi rauhallinen sijoitustyyli tarkoittaa sitä, ettei salkkuun tehdä muutoksia päivittäisen uutisvirran takia. Talouden indikaattorit, ennusteet ja pörssikurssit heiluvat milloin minnekin, mutta pitkällä tähtäimellä ne pyörivät keskiarvojensa ympärillä.

Viime kvartaalin myyntien jälkeen salkkuun jäivät ne yhtiöt, joihin olen perehtynyt hyvin ja jotka näen omistamisen arvoiseksi. Lisäksi seurailen sivusilmällä muutamia yhtiötä, joiden omistajaksi voin palata, jos hinta laskee yleisen markkinahermoilun myötä houkuttelevaksi.

Tällä filosofialla aion mennä vuoteen 2019. Suurin riski suunnitelmassa on luultavasti se, mikä yleensäkin tapahtuu uudenvuodenlupauksille. Parin kuukauden päästä olen unohtanut kaiken ja ostelen taas innoissani näennäisesti aliarvostettuja osakkeita nopean nousun toivossa.

Onneksi ajatusten kirjoittaminen julkisesti koko maailman nähtäville antaa hieman enemmän motivaatiota pitää lupaukset. Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille!

Sijoitusvuoden 2018 tilinpäätös: parhaat onnistumiset ja pahimmat mokat

Vuosi on vaihtunut ja nyt on hyvä tehdä yhteenveto vuodesta 2018. Ja olihan se melkoinen vuosi sijoitusrintamalla. Syyskuun loppuun asti tasaista nousua, sitten nopea ja raju pudotus. Euforia vaihtui pettymykseen, kun alkuvuoden tuotot (yli 11.000 euroa) pyyhkiytyivät pois parissa kuukaudessa.

Salkkuni (Nordnet+Nordea yhdistettynä) kokonaistuotto oli 1,7 % (=1394 euroa). Laskelma sisältää netto-osingot ja kaupankäyntikulut.

Indeksien tuottoja 2018:

OMX Helsinki Cap (OMXHCAPGI): -3,4 %
OMX Helsinki 25 (OMXH25GI):   -2,1 %
S&P 500 Total Return (SPXT):  -4,4 %

Kaiken sekoilun jälkeen on pieni ihme, että pysyin niukasti plussalla ja voitin keskeiset vertailuindeksit.

Syyskuun lopussa, ennen romahdusta/korjausliikettä, olin sijoitushistoriani suurimmassa osakepainossa. Puolet rahoitusvarallisuudesta oli osakkeissa. Tämä tarkoitti noin 90.000 euron osakeomistuksia ja saman verran käteisessä Bank Norwegianissa ja Nordnetissä. Moni kokeneempi konkari tietysti naureskeli isolle käteispainolleni, mutta nyt olen tyytyväinen, etten ottanut enempää riskiä. Olen pohjimmiltani hyvin varovainen sijoittaja enkä haluaisi olla pitkän nousukauden lopulla all-in osakkeissa. Q4-myyntien jälkeen osakepaino tippui 30 prosenttiin: nyt osakkeita on hieman alle 50.000 euron arvosta ja sijoituksiin varattua käteistä yli 120.000 euroa.

Miten kävi tavoitteiden, jotka asetin itselleni vuosi sitten?

• Osakesalkun markkina-arvo yli 100.000 euroa
  
  Toteutui hetkeksi. Salkku nousi Q3:lla yli sadantonnin rajan, mutta lokakuussa alkanut kurssilasku ja myynnit kutistivat salkkua niin paljon, että tavoite oli pakko unohtaa.
  
  
• Uudet ostot pääasiassa harkitun osakepoiminnan kautta
  
  Epäonnistuin. Osakepoimintaa tuli kyllä harrastettua, mutta harkinta jäi nousuhuumassa vähemmälle. Tästä lisää alempana.
  
  
• Passiivinen tulo yli 3000 euroa
  
  Toteutui. Osinkoja tuli vuoden aikana 2114 euroa ja korkotuloja 1127 euroa, eli yhteensä 3241 euroa.

Vain yksi kolmesta tavoitteesta toteutui, joten en voi olla tulokseen tyytyväinen. Yleiselle markkinahermoilulle ja kurssilaskulle ei oikein voi mitään, mutta osakepoiminnoissa tein selkeitä virheitä. Siitä päästäänkin luontevasti seuraavaan aiheeseen, eli 2018 onnistumisiin ja mokiin. Aloitetaan sijoitusvuoden positiivisista puolista:


2018 onnistumiset 

• Restamaxin ja Adoben myynti lähes huipulla
  
  Nämä kasvuyhtiöt nousivat alkuvuodesta rakettimaisesti, vaikka kursseihin leivottu tuloskasvu oli vasta kaukana tulevaisuudessa. Nousu meni mielestäni överiksi ja myin osakkeet pois: Restamaxin huhtikuussa hintaan 11,90 euroa ja Adoben kesäkuussa hintaan 255 usd. Restamax tuotti 120 % + osingot, Adobe 70 %. Myyntivoittoja tuli yhteensä noin neljä tuhatta euroa. Molemmat ovat sen jälkeen laskeneet huippuhinnoistaan.
  
  
• Kotipizza
  
  Meinasin myydä Kotipizzankin pois korkean arvostustason takia, mutta koska yhtiö raportoi jatkuvasti parempia myyntilukuja, annoin voittojen juosta. Varasuunnitelmana oli myydä osakkeet heti pois, jos tulee yksikin pettymys. Marraskuussa tuli yllätys: norjalainen Orkla teki Kotipizzasta ostotarjouksen. Tuotto 129 % + osingot.
  
  
• Osakesalkun kevennys lokakuun alussa
  
  Lokakuussa alkanut osakemarkkinan alamäki oli mielestäni erilainen kuin aiemmat korjausliikkeet. Viime vuosina on koettu monia rajuja pudotuksia, mutta ne on ostettu nopeasti takaisin. Lokakuun droppi jatkui useita päiviä muuttuen lähes paniikinomaiseksi myyntiaalloksi, kun samalla makrodata heikentyi selvästi. Päätin välittömästi vähentää osakeriskiä ja pääsin onneksi eroon monista syklisistä ja kasvuyhtiöistä mukavalla voitolla. Sen jälkeen esimerkiksi metsäyhtiöt ovat jatkaneet alamäkeä kymmeniä prosentteja. Suurin pudottaja Metsä Board on tippunut 50% kesän huippuhinnoista.
  
  Nopean reagoinnin ja myyntien ansiosta vältin salkun sulamisen vielä rumempiin lukemiin ja jäin vuodesta voiton puolelle.

2018 mokat

• Martela
  
  Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Tätä kysyn itseltäni joka kerta, kun näen jossain nimen "Martela". Olin Martelan kanssa parhaimmillaan noin 100% voitolla, mutta katselin vain tyynesti, kun kurssi laski ja yhtiö antoi toistuvia tulosvaroituksia. Peli olisi pitänyt puhaltaa poikki heti ensimmäisestä pettymyksestä. Kun tulosvaroituksiin yhdistetään laskeva liikevaihto, kilpailuedun puute, ala-arvoinen sijoittajaviestintä ja toimitusjohtajan epämääräiset selitykset, sijoittajan pitäisi refleksinomaisesti painaa myyntinappia eikä jäädä odottamaan ihmettä. Myin Martelat lopulta lokakuussa tulosvaroituksen jälkeen ja kuittasin tyhmyydestäni lähes tuhannen euron tappion.
  
  
• Heräteostokset, liikaa yhtiöitä, liikaa kaupankäyntiä
  
  Niputan nämä virheet samaan kokonaisuuteen, koska ne linkittyvät toisiinsa. Vaikka olen kirjoittanut kaksi blogitekstiä sijoitusmokista (tässä vanhempi ja uudempi), en näköjään ole oppinut niistä tarpeeksi. Kesällä hölmöilyni Cityconin kanssa tiivistää hyvin ongelman. Kaava menee näin: kiinnostun uudesta yhtiöstä, tutkin kohteen pintapuolisesti, ostan, kurssi laskee, ostan lisää, kurssi laskee edelleen, huolestun, alan selvittää juurta jaksaen mikä yhtiössä on vialla, tajuan tehneeni virheen ja lopuksi myyn osakkeet tappiolla. Näin tapahtui tänä vuonna Cityconin lisäksi Ovaron ja Cargotecin kohdalla. Lyhytjänteinen poukkoilu johtaa varmuudella vain kaupankäyntikulujen kasvuun, mikä syö tehokkaasti tuottoja.
  
  Vuoden 2018 yhtenä tavoitteena piti olla harkittu osakepoiminta. Tyhmien heräteostoksien tekeminen ja niiden "palauttaminen" on kaukana siitä. Pitäisi malttaa keskittyä pieneen määrään yhtiöitä, opetella tuntemaan ne syvällisesti ja mielellään omistaa pitkäjänteisesti. Vielä fiksumpaa amatöörisijoittajalle olisi sijoittaa indeksirahastojen kautta. Silloin ei tarvitsisi huolehtia mistään, kun salkkuun valikoituisivat automaattisesti parhaat yhtiöt.

Näistäkin virheistä aion ottaa opiksi ja siihen palaan seuraavassa kirjoituksessa. Samalla käyn läpi suunnitelmat ja tavoitteet vuodelle 2019.