Sunday, October 14, 2018

Ikävä lokakuu - salkku suli 6000 euroa kahdessa viikossa

Tasan kaksi viikkoa sitten juhlin 100.000 euron rajan rikkoutumista osakesalkussa. Tällä viikolla maaginen raja meni taas rikki, mutta suunta oli vastakkainen. Salkku kutistui viime päivien pulkkamäen ansiosta noin 6000 euroa, joten nyt ollaan vaihteeksi hieman alle sadassa tuhannessa.

Pienimuotoiseen paniikkiin huipentuneen laskuputken syyksi on epäilty ainakin USA:n korkojen nousua, Kiinan kasvun hyytymistä, kauppasotaa, Italian velkaongelmia, IMF:n alhaisempaa kasvuennustetta maailmantaloudelle ja trendejä haistelevaa algoritmikauppaa. Luultavasti nämä kaikki asiat yhdessä saivat aikaan sen, että osakemarkkinoilla koettiin laaja korjausliike.

Monet näkivät laskun ostopaikkana, mutta itse päädyin vähentämään osakeriskiä. Yritän selittää miksi tein näin.

Osakemarkkinoiden suunnan määrää Yhdysvallat ja siellä korot ovat nousussa. USA:ssa valtion velkakirjojen tuotto eli riskitön korko on kohonnut jo kolmeen prosenttiin. Yhden vuoden velkakirjasta saa 2,6% ja 10 vuoden bondista noin 3,2% nimellisen tuoton. Fed aikoo edelleen jatkaa koronnostojen tiellä, mikä nostaa myös USA:n uusien valtionlainojen korkoja.

Korkojen nousu vaikuttaa osakkeisiin kolmella tavalla. Ensinnäkin tuottoa etsivä pääoma ohjautuu yhä enemmän korkoihin osakkeiden asemesta. Toiseksi, jos riskitön korko nousee, yrityksen tulevien kassavirtojen nykyarvo alenee. Kolmanneksi korkojen nousu nostaa yritysten rahoituskustannuksia, mikä vähentää investointeja ja pienentää tuloksia varsinkin velkarahalla toimivissa yrityksissä. Jos muut tekijät pysyvät samana, korkojen nousu tekee osakkeista samanaikaisesti vähemmän mielenkiintoisia sijoituskohteita ja alentaa niiden laskennallista arvoa.

Kun tähän lisätään vielä maailmantalouden kasvun hidastuminen, varsinkin kasvuosakkeiden arvostukset alkavat olla todella haastavia. USA:ssa talous pyörii täydellä teholla, työttömyys on ennätyksellisen alhainen ja veroale on parantanut yritysten tuloksia. On vaikea kuvitella, miten taloudessa voisi mennä enää paremmmin. Sen sijaan on helppo keksiä syitä, miksi taloudessa voisi mennä huonommin. Tähän asti monet kasvuosakkeet on hinnoiteltu ikuisesti jatkuvan kasvun mukaisesti. Nyt alkaa olla viitteitä siitä, että sijoittajat eivät enää hyväksy epärealistisen korkeita arvostuskertoimia.

Tietysti tämä kaikki on jo markkinoiden tiedossa ja sen pitäisi olla hinnoiteltuna osakkeisiin. Epävarmassa markkinatilanteessa sijoitan mieluummin sellaisiin osakkeisiin, joiden hinnoittelussa näen enemmän nousuvaraa kuin laskuvaraa. Jos osakkeeseen on hinnoiteltu pelkästään hyviä asioita, on pettymyksen vaara suuri (tämä realisoitui hiljattain mm. Restamaxin kohdalla). Jos osakkeeseen ei ole hinnoiteltu juuri mitään positiivista, pienikin hyvä uutinen voi nostaa osaketta reilusti. Tässä kategoriassa näen vaikkapa Nordean houkuttelevana 8,4 euron hinnalla ja 8% osinkotuotolla. Lisäksi korkojen maltillinen nousu tukee pankkeja.

Painotan nyt omassa osakesalkussa mieluummin tylsiä ja edullisia arvo-osakkeita, jotka tarjoavat vakaata osinkotuottoa. Päädyin laskupäivinä ostamaan lisää Sampoa ja otin uutena tulokkaana salkkuun Tokmannia. Myyntiin menivät Gofore (kallis 10 euron hinnalla), Facebook (stop-loss laukesi) ja sykliset metsäyhtiöt UPM ja Metsä Board (en ymmärrä metsäteollisuudesta mitään). Lisäksi myin verosuunnittelun nimissä kaksi emämunausta eli Global X Nigeria -etf:n ja perjantaina tulosvaroittaneen Martelan. Näistä realisoin reippaat tappiot. Käteisen osuus salkussa kasvoi, sillä myyntejä oli enemmän kuin ostoja.

Voi olla, että olen näkemykseni kanssa täysin väärässä ja kohta mennään taas kohti uusia huippuja. Sekään ei harmita, sillä osakkeissa on edelleen merkittävä määrä varallisuuttani. Nukun kuitenkin yöni paremmin defensiivisen osakesalkkuni ja reilun käteiskassan kanssa.

Sunday, September 30, 2018

Salkun Q3: nousu jatkuu, 100.000 euron rajapyykki ohitettu

Heinä-syyskuu meni sijoitusrintamalla hyvin. Osakesalkun arvo nousi kesäkuun lopusta 6 %, mikä tarkoittaa, että 100.000 euron raja ylittyi vihdoin. Salkun koko on tätä kirjoittaessa 103.107 euroa. Lisäsin kvartaalin aikana uutta pääomaa salkkuun vain 197 euroa. Puhdasta arvonnousua tuli huimat 6023 euroa. Vuoden alusta salkku on tuottanut hienosti 14 %.

Muokkasin salkkua rankalla kädellä kolmannella kvartaalilla. Myin pois useita paikallaan polkeneita ja heikosti tuottavia osakkeita ja ostin tilalle uutta. Nordean salkusta kenkää saivat Realty Income ja iShares Core High Dividend Etf, joista jälkimmäinen ei nimestään huolimatta maksanut korkeaa osinkoa eikä arvonnousuakaan tullut juuri yhtään. Lisäksi kyseistä USA:ssa listattua etf:ää ei enää saa ostaa lisää suomalaisten välittäjien kautta.

Nordnetissä lähtöpassit tulivat verotehottomalle Tanskan superrahastolle ja Koneelle, jota pidän turhan kalliina kasvupotentiaaliin nähden. Kone oli ensimmäinen osakesijoitukseni ja ehti olla salkussa melkein viisi vuotta (tuotto 40% + osingot). Enersensestä myin puolet pois surkean puolivuotiskatsauksen jälkeen. Loput laput saavat jäädä odottelemaan seuraavaa katsausta ja tytäryhtiö TPU-Maalauksen muuttumista voitolliseksi. Citycon-sekoilusta kirjoitin jo aiemmin.

Ostopuolella teemana oli digitalisaatio. Lisäsin omistusta älykästä lastinkäsittelyä kehittävässä Cargotecissä, norjalaisessa it-konsultti Webstepissä sekä jenkkien teknojäteissä Alphabetissä ja Microsoftissa. Uutena salkkuun tulivat kiinalaiset verkkokauppajätit Alibaba ja JD.com. Kiina-osakkeet ovat erittäin volatiileja, joten ostin molempia aluksi pikkusummalla, jotta yöunet eivät mene rajussakaan kyydissä. Ostojen jälkeen JD.com romahti toimitusjohtajan seksiseikkailujen takia ja on nyt mukavat 20% miinuksella. Otin myös pienen seurantaposition vuokratyöyhtiö VMP:ssä.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana vain 126 euroa, mikä on normaalia tähän aikaan vuodesta. Bank Norwegianin talletustili on jauhanut vuoden alusta 1017 euroa korkotuottoja, mutta se ilo valitettavasti loppuu huomisesta alkaen, kun korko laskee.

Tein kokeilu- ja hajautusmielessä 1000 euron sijoituksen listaamattoman Blue Financen etuoikeusosakkeisiin, joiden pitäisi antaa 7% vuotuinen osinkotuotto. Kyseessä on siis turkulainen pikavippifirma, joka toimii Osinkotuottoa.fi-palvelun takana. Yhtiön julkistettujen taloustietojen valossa bisnes pyörii hyvin, mutta alaan liittyy monenlaisia riskejä. Katsotaan, miten palvelu toimii ja mitä poliitikot vielä keksivät kulutusluottojen rajoittamiseksi.


Q3/2018
Ostot:

Alibaba
Alphabet
Cargotec
Citycon
JD.com
Microsoft
VMP
Webstep


Myynnit:

Citycon
Enersense
iShares Core High Dividend Etf
Kone
Realty Income
Superfonden Danmark


Osingot:
126e

Korkotulot:
355e


Saturday, September 15, 2018

First world problems: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Bank Norwegian ilmoitti taannoin laskevansa säästötilin korkoa 1,75 prosentista 0,75:een. Muutos tulee voimaan lokakuun alusta alkaen. Tämä ei yllättänyt minua, sillä Ruotsissa ja Tanskassa pankilla on ollut alempi talletuskorko jo vuosia. Nollakorkojen aikana talletussuojattu 1,75% on ollut niin hyvä tarjous, että olen pistänyt kaiken ylimääräisen käteisen Norwegianin tilille. 0,75% ei enää innosta samalla tavalla, joten nyt edessä on uusi ongelma: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Olen tähän mennessä kasvattanut osakesalkkua noin 10.000-20.000 euron vuosivauhtia. Mielestäni se on ollut hyvä summa ajallisen hajauttamisen saavuttamiseksi, koska noususykli on kestänyt poikkeuksellisen monta vuotta. Vaikka osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, en laittaisi juuri nyt kerralla koko omaisuutta pörssiin. Nykytahdilla menisi kuitenkin vähintään neljä vuotta, että saisin 80.000 euroa sijoitettua. Lisäksi työnteosta tulee koko ajan lisää rahaa sijoitettavaksi, joten ongelma vain pahenee.

Inflaatio on Suomessa noin 1,3 % luokkaa, joten rahoja ei kannata jättää pankkitilille makaamaan.

Mitä vaihtoehtoja suuren käteissumman sijoittamiseksi olisi tarjolla, jos vaatimuksena on inflaation ylittävä tuotto, mutta mahdollisimman matala riski?

  • Defensiiviset osinko-osakkeet. Voisin kasvattaa huomattavasti positioita esimerkiksi Sammossa tai Suomen Hoivatiloissa. Tai ostaa uutena salkkuun vaikkapa Teliaa. Näiden yhtiöiden osingonmaksukyvyn luulisi olevan turvattu, vaikka talouskasvu hieman notkahtaisi.

  • Korkorahastot. Kaikki enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja, koska Euroopassa korot voivat vain nousta nykytasolta (=vanhojen korkopapereiden arvo laskee). Yrityslainoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, mutta onko muutaman prosentin tuotto suhteessa riskiin enää järkevä? Saman tien voisi ostaa suoraan yritysten osakkeita. USA:ssa lyhyiden valtionlainojen korot ovat yli 2% tasolla, mutta eurosijoittajalle mukana tulee valuuttariski.

  • Pääomarahastot. Useat varainhoitajat tarjoavat reaaliomaisuuteen sijoittavia pääomarahastoja. Tarjolla on ainakin liike- ja hoivakiinteistöjä, tallikiinteistöjä, tonttirahastoja, datakeskuksia, laivanvarustusta, geoenergiaa ja metsää. Näiden hyvä puoli on vähäinen korrelaatio osakemarkkinan kanssa. Huonona puolena hallinnointipalkkiot ovat korkeat ja eikä sijoituksista pääse eroon kovin helposti. Lisäksi osa rahastoista, esimerkiksi geoenergia- ja datakeskusrahastot, sisältävät kohtuullisen isoja liiketoimintaan liittyviä riskejä. Talouden taantumassa listaamattomat yritykset ovat samalla tavalla pulassa kuin pörssilistatut.
    Minimisijoitus pääomarahastoissa voi olla 10.000 euroa ja rahastot yleensä suljetaan kun pääomat on kerätty. Sijoitusajat ovat pitkiä, tyypillisesti 5-10 vuotta. Pääomarahastoista voisi periaatteessa löytyä houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole avoinna yhtään itseäni kiinnostavaa rahastoa. 

  • Suora asuntosijoittaminen. Tämä on osa-alue, jota en hallitse kovin hyvin. En myöskään jaksaisi säätää vuokralaisten ja remonttien kanssa. Jos jostain tulisi eteen hyvä ja edullinen kohde, varmasti tarttuisin tilaisuuteen, mutta asuntosijoitusbuumin myötä tuottavien kohteiden löytäminen alkaa olla vaikeaa ammattilaisillekin. Seuraan asuntomarkkinoita, mutta en usko että päädyn tässä markkinatilanteessa ostamaan sijoitusasuntoa.

Muut vaihtoehdot kuten listaamattomat yhtiöt, vertaislainat, kryptovaluutat tai raaka-aineet ovat liian suuren riskin sijoituksia sietokykyyni nähden. Pieniä summia näihin voisi hajauttaa, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa.

Järkevimmältä tuntuu osakesijoituksien kasvattaminen jatkossakin. Vaikka seuraavasta romahduksesta varoitellaan talousmediassa vähän väliä, en usko että koemme hetkeen samanlaista kriisia kuin vuonna 2008. Globaali kasvun hidastuminen on edessä jossain vaiheessa, mutta sen pelossa ei kannata jättäytyä pois osakkeista. Uskon, että järkevällä osakepoiminnalla voi saada edelleen kohtuullisen riskikorjatun tuoton. Jos ja kun markkinoilla tulee turbulenssia, voisi ostaa rohkeammin laadukkaita ja vähävelkaisia yhtiöitä, joiden uskon pärjäävän syklien yli. Vaikka nostaisin vuosittaisen ostosumman 30.000 euroon, jäisi mustan joutsenen ilmestymistä varten silti riittävä sotakassa.

Loppuun eräs ajaton sjoitusviisaus:
“Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.” – Peter Lynch

Friday, September 7, 2018

Kannattaako Inderesin suosituksia seurata? Vihdoinkin luotettavaa dataa tarjolla

Edellinen blogikirjoitukseni, jossa epäilin tavoitehintojen soveltuvan paremmin lottonumeroiksi, aiheutti runsaasti kritiikkiä. Analyytikoiden ennustetarkkuutta ei kuulemma saisi tarkastella vuoden aikajänteellä, koska analyytikot saattavat kääntää pikkutakkiaan useampaan kertaan vuoden aikana. Kun suosituksia ja tavoitehintoja veivataan jopa parin viikon välein, jokaisen suosituksen osumatarkkuutta pitäisi tutkia erikseen.

Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautanen vastasi kritiikkiin julkaisemalla Twitterissä koosteen kymmenen kokeneimman analyytikkonsa track recordeista kahden vuoden ajalta. Twiitissä hän iloitsi, että 8/10 analyytikosta oli saanut osumatarkkuudessa täydet viisi tähteä. Toisessa twiitissä tuli ohjeet osumatarkkuuden oikeaoppiseen laskentaan. (Alla olevissa kuvissa näkyvät tuotot ja ohjeet. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.)







Inderes hehkuttaa jatkuvasti kuinka heidän analyytikkonsa keräävät palkintoja alan kilpailuissa, joten luulisi piensijoittajankin pääsevän Inderesiä peesaamalla erinomaisiin tuottoihin. Valitettavasti Mikael Rautasella ei ollut tarjota dataa siitä, miten hyvin heidän analyytikot ryhmänä menestyvät passiivista indeksisijoittamista vastaan. Rautasen julkaisemien tilastojen perusteella sen voi kuitenkin laskea suuntaa-antavasti.

Finanssipiireissä analyytikoiden suorituskykyä mitataan Thomson Reutersin myymässä Starmine-palvelussa. Kyseessä on tietokanta, johon kootaan kaikki analyytikon suositukset ja verrataan niitä toteutuneisiin pörssikursseihin. Kuten ylläolevista kuvista käy ilmi, käytössä on kaksi mittaustapaa: Absolute return ja Recommendation weighted return. Analyytikon saama tuotto lasketaan seuraavasti:

Absolute return
   Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella 
  • sijoitetaan 1 rahayksikkö lisää-suosituksella
  • pysytään käteisessä pidä-suosituksella 
  • myydään osaketta lyhyeksi 1 rahayksikkö vähennä-suosituksella
  • myydään osaketta lyhyeksi 2 rahayksikköä myy-suosituksella

Recommendation weighted return
  Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella
  • sijoitetaan 1,5 rahayksikköä lisää-suosituksella
  • sijoitetaan 1 rahayksikköä pidä-suosituksella
  • sijoitetaan 0,5 rahayksikköä vähennä-suosituksella
  • sijoitetaan 0 rahayksikköä myy-suosituksella


Jos analyytikko vaihtaa suositusta, positiosta lasketaan aina siihen mennessä saatu tuotto. Positiot eri yhtiöissä normalisoidaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia toistensa kansssa.

Kun vertailee metodeja, huomaa heti, että absoluuttisen tuoton laskentatapa on armoton analyytikolle. Epäonnistunut vähennä- tai myy-suositus johtaa lyhyeksimyynnin takia negatiiviseen tuottoon. Jälkimmäisessä laskentakaavassa analyytikko voi saada puolet osakkeen tuotosta, vaikka vähennä-suosituksen saanut osake nousisi.

Tilastoissa esiintyy myös termi Coverage return, joka kertoo miten paljon analyytikon seuraamista yhtiöistä koottu portfolio on tuottanut samassa ajassa ilman kaupankäyntiä tai painotuksia. Tämä on se tuotto, johon analyytikon suosituksillaan tekemää tuottoa verrataan. Jos analyytikon absoluuttinen tai suosituksilla painotettu tuotto ylittää coverage returnin, hän on tehnyt ylituottoa.

Miten Inderesin parhaat analyytikot ovat pärjänneet, kun mittaukset on tehty alan virallisten käytäntöjen mukaan? Tilastoja silmäilemällä voi havaita, että muutama yksittäinen analyytikko on menestynyt erinomaisesti, muutama huonosti ja loput siltä väliltä. Jokaisen analyytikon portfoliosta löytyy mokia ja onnistumisia. Mutta kuinka mitata analyytikkojen onnistumista yleisellä tasolla?

Niputetaan kaikki portfoliot yhteen ja katsotaan miten ne ovat keskimäärin tuottaneet.

Tämä vastaa tilannetta, jossa Inderesin kymmenen analyytikkoa toimii salkunhoitajana sijoittaen vain analysoimiinsa yhtiöihin. Jokaiselle salkunhoitajalle annetaan sama summa rahaa ja kahden vuoden päästä lasketaan paljonko jäi käteen.

Pienen excel-harjoituksen jälkeen tulokset ovat seuraavat:

  • Salkuista muodostuneen jättiportfolion coverage return kahdessa vuodessa on 26,4%. Samalla ajanjaksolla Helsingin pörssin hintaindeksi tuotti 23%. Inderesin seurannassa olevat yhtiöt kokonaisuutena seuraavat melko tarkasti indeksiä, vaikka tässä vertailussa pienyhtiöt saavat suhteettoman suuren painon.
  • Jos käytetään absoluuttisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 18,4% eli he hävisivät vertailuportfolioille 8 %-yksikköä.
  • Jos käytetään suosituspainotteisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 37,4% eli he voittivat vertailuportfolionsa 11 %-yksiköllä.
  • Vuosituottoina nämä olisivat joko -3,6 prosenttiyksikköä alituottoa tai +4,8 prosenttiyksikköä ylituottoa verrattuna siihen, että sijoittajat olisivat ostaneet ja unohteet osakkeensa.

Analyytikkojen tuottojen laskeminen toimii valitettavasti vain teorian tasolla. Tosielämässä mukaan tulee kustannuksia: jatkuva ostaminen ja myyminen tuhoaa välityspalkkioiden muodossa helposti 1-2 prosenttiyksikköä tuotosta. Inderes-efekti, eli suositusmuutoksen aiheuttama kurssireaktio pienyhtiössä sataa täysimääräisesti analyytikon laariin, mutta perässä hiihtävä piensijoittaja ei pääse hyötymään siitä juuri ollenkaan (hinta on jo muuttunut, kun kaupankäynti alkaa). Lisäksi aktiiviseen salkunhoitoon kuluu paljon aikaa, jonka voisi ehkä käyttää hyödyllisemmin kuin istumalla joka aamu kello 10 tietokoneella valmiina syöttämään toimeksiantoja.

Tuskin kukaan seuraa analyytikkoja täysin sokeasti. Mutta kuten edellisessä blogikirjoituksessa totesin, analyytikoilla on paljon mielipidevaltaa ja siksi on hyvä pohtia, kuinka relevantteja heidän antamat suositukset ja tavoitehinnat ovat. Nyt käytössä olevan virallisen ja luotettavan datan perusteella näyttää siltä, että Inderesin kokeneimpien analyytikoiden neuvoja noudattamalla sijoittajat ovat keskimäärin tehneet muutaman prosenttiyksikön vuotuisen ylituoton 2016-2018.

Yksilötasolla tilanne saattaa kuitenkin olla mitä tahansa jättivoittojen ja jättitappioden välissä. Mikael Rautanen totesi tuoreessa podcastissa, että vaikka 75% suosituksista menisi nappiin, aina löytyy sijoittajia, jotka kokoavat salkkunsa niistä yhtiöistä, joissa Inderes epäonnistuu. Loudspringiä, Verkkokauppa.comia, Innofactoria, Pihlajalinnaa ja Martelaa ostaneelle on laiha lohtu, jos Inderesin suositukset osuvat keskimäärin hyvin ja analyytikot saavat palkintoja.

Minäkin olen seurannut Inderesin suosituksia. Olen ostanut analyysien perusteella mm. Comptelia, Restamaxia, Martelaa, Enersenseä, Cargotecia ja Admicomia. Inderesin valikoiva seuraaminen on ollut omalla kohdalla toistaiseksi kannattavaa muutamasta epäonnistumisesta huolimatta.

Mutta vielä enemmän olisin voitolla, jos sijoitusurani alusta lähtien olisin keskittynyt pelkästään indeksisijoittamiseen ja unohtanut yhtiöpoiminnat kokonaan.


Sunday, August 26, 2018

Näin analyytikot ennustivat tasan vuosi sitten - yli puolet ennusteista meni pieleen

Löysin taannoin tietokoneen kiintolevyä siivotessa Nordean ja Inderesin aamukatsaukset viime vuoden elokuulta. Olin kai tallentanut ne myöhempää offline-lukemista varten, mutta unohtanut heittää ne roskakoriin. Aamukatsauksia olikin viihdyttävää lueskella - vuotta myöhemmin. Analyytikot mm. suosittelivat myymään Nesteen osakkeet ja ostamaan Cityconia ja Verkkokauppa.comia. Näitä ohjeita noudattamalla olisi vuoden aikana tehnyt isot tappiot ja menettänyt muhkeat tuotot. Mukana oli tietysti useita onnistuneita suosituksia, mm. Talenomin osta- ja Orionin myy-suositukset.

Vanhojen suositusten ja tavoitehintojen tutkimisesta jäi hämmentynyt olo. Tuntui siltä, että lähes joka toinen analyytikoiden ennustuksista oli mennyt pieleen. Vuosi on suuryrityksen liiketoiminnan näkökulmasta melko lyhyt aika, eikä reaalitaloudessa ole tapahtunut mitään dramaattista käännettä, joten luulisi ammattianalyytikon pääsevän kolikonheittoa parempaan lopputulokseen.

Jotta osumatarkkuutta ei tarvitse arvailla, päätin tutkia matemaattisen tarkasti, miten hyvin tavoitehinnat osuivat kohdalleen. Vertasin suomalaisten pörssiyhtiöiden perjantain 24.8.2018 päätöskursseja Inderesin ja Nordean tavoitehintoihin 24.8.2017. Aineistossa on mukana lähes sata yritystä, joita ovat analysoineet useat analyytikot, joten yksittäiset mokat tai onnistumiset eivät korostu tuloksissa.

Sekä Inderesillä että Nordealla tavoitehinnat tarkoittavat osakkeen potentiaalia yhden vuoden aikana. Siksi tavoitehintoja on järkevää tarkastella nimenomaan 12 kuukauden ajanjaksolla.
"Tavoitehinta on se hinta osakkeelle, jonka analyytikko analyysin perusteella uskoo olevan osakkeelle realistinen taso 12 kuukauden sisällä." -Inderes 
 "Osakesuosituksen tavoitehinta viittaa osakkeen tuottopotentiaaliin 12 kuukauden aikajänteellä." -Nordea
Vertasin vuoden vanhaa tavoitehintaa tämän hetken päätöskurssiin ja laskin siitä poikkeaman, joka on ilmoitettu prosenteissa. Esimerkki: Nordea antoi vuosi sitten Cityconin tavoitehinnaksi 2,65 euroa ja suosituksen osta. Osake on nyt 1,827 euroa, joten poikkeama on -31 prosenttia.

Järjestin nämä poikkeamat janalle, jonka nollakohdassa nykykurssi on täysin sama kuin vuoden takainen tavoitehinta (eli poikkeama: 0 %).  Negatiiviset poikkeamat tarkoittavat, että nykyinen osakekurssi on alempi kuin tavoitehinta. Positiiviset poikkeamat tarkoittavat, että kurssi on korkeampi kuin tavoitehinta. Janan vasemmassa päässä -1,00 tarkoittaa siis 100% kurssilaskua ja oikealla puolella 1,00 tarkoittaa 100% kurssinousua verrattuna tavoitehintaan. Edellä mainittu Citycon olisi janalla kohdassa -0,31. Osakesplitit on huomioitu laskuissa.

Mitä enemmän havainnot poikkeavat nollasta, sitä pahemmin analyytikoiden ennustukset ovat menneet metsään.

Ensin Nordean tulokset. Nordea antoi vuosi sitten tavoitehinnan 28 suomalaisyhtiölle. Näistä 23 sai osta-suosituksen ja 5 myy-suosituksen. Nordea oli siis hyvin optimistinen suomalaisosakkeiden kehityksestä. Pidä-suosituksen saaneille ei annettu tavoitehintaa, joten jätin nämä pois aineistosta.

Kuten kuvasta näkyy (klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana), poikkeamat ovat painottuneet negatiiviselle puolelle eli Nordean tavoitehinnat olivat liian korkeita. Tämän vahvistaa myös poikkeamien mediaani, joka oli -0,149 sekä aritmeettinen keskiarvo, joka oli -0,05. Yksittäinen piste janan oikeassa reunassa on Neste, joka nousi vuodessa 166 % Nordean tavoitehintaa korkeammalle.

Poikkeamien itseisarvojen keskiarvo oli 0,281 eli keskimäärin toteutuneet hinnat poikkesivat tavoitehinnoista 28 prosenttia johonkin suuntaan.

Osta-suosituksista 52 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi laski vuoden aikana.
Myy-suosituksista 40 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi nousi vuoden aikana.

***

Inderesillä on tavoitehinnat lähes sadalle yhtiölle, joten aineisto on yli kolme kertaa suurempi kuin Nordealla. Inderes oli selvästi kriittisempi tavoitehintojensa kanssa. 43 yhtiötä sai positiivisen suosituksen (osta tai lisää), 49 negatiivisen (myy tai vähennä).

Inderesin pessimismi, vai pitäisikö sanoa realismi, näkyy tuloksissa. Poikkeamat ovat jakautuneet selvästi tasaisemmin nollan molemmille puolille kuin Nordealla. Poikkeamien mediaani oli -0,032 ja aritmeettinen keskiarvo oli -0,04.

Osumatarkkuus oli hieman Nordeaa parempi, mutta ei vielä anna aihetta juhlimiseen. Poikkeamien itseisarvojen keskiarvo oli 0,21 eli keskimäärin toteutuneet hinnat poikkesivat tavoitehinnoista 21 prosenttia johonkin suuntaan.

Osta- tai lisää-suosituksista 58 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi laski vuoden aikana.
Myy- tai vähennä-suosituksista 49 prosenttia meni pieleen - näiden osakeiden kurssi nousi vuoden aikana.

***

Mitä tuloksista voi päätellä?

Nordean ja Inderesin vuosi sitten annetut tavoitehinnat poikkesivat keskimäärin 21-28 prosenttia siitä, miten osakkeet todellisuudessa kehittyivät. Onko se paljon vai vähän? Omasta mielestäni yli 20%:n poikkeama on niin suuri, että tavoitehinta menettää merkityksensä yhtiön kehityksen ennustajana. Nordealla vain 39 % tavoitehinnoista pysyi tämän haarukan sisällä, Inderesillä sentään 61%.

Alle 10% heittoa tavoitehinnan ja toteutuneen hinnan välillä voisi pitää hyvänä suorituksena. Nordean tavoitehinnoista vain 21% pääsi tämän haarukan sisään, Inderesin tavoitehinnoista näin hyvin osui 30%. Toisaalta saman verran oli pahasti pieleen menneitä ennustuksia.

Parempaan tulokseen pääsisi, kun ennustaisi, että jokaisen osakkeen kurssi nousee 5% vuodessa yhtiöstä riippumatta. Tämä on lähellä osakemarkkinoiden keskimääräistä tuottoa ilman osinkoja ja inflaatiokorjausta. Näin syntyneet "tavoitehinnat" olisivat osuneet tässä aineistossa aggregaattitasolla tarkemmin kohdalleen kuin Inderesin tai Nordean analyytikoiden tavoitehinnat.

Analyytikoiden osta- ja myy -suositukset olisi voinut arpoa ja tulos olisi ollut yhtä hyvä, jopa parempi. Sanallisista suosituksista (osta/lisää/vähennä/myy) 48% osui, 52% meni pieleen.

Useimmat sijoittajat ymmärtävät, että tavoitehinnoilla ja suosituksilla on lähinnä viihdearvoa, koska analyytikot eivät oikeasti osaa ennustaa tulevaisuutta. Silti suosituksen tai tavoitehinnan muutokset aiheuttavat usein selkeän kurssireaktion osakkeeseen. Yrityksen markkina-arvo saattaa laskea tai nousta miljoonia euroja, kun analyytikko päivittää excel-taulukkoaan. Analyytikoilla on kiistatta taloudellista mielipidevaltaa. Koska tavoitehinnat heiluttavat kursseja tai ankkuroivat ne tietylle tasolle, on aiheellista miettiä, kuinka hyvin tavoitehinnat lopulta ennustavat osakkeen kehitystä.

Tämän pienen ja epätieteellisen tutkielman perusteella tavoitehinnat sopivat paremmin lottonumeroiksi kuin sijoituspäätösten tueksi.

Minäkin luen analyyseja, mutta suhtaudun erittäin kriittisesti tarkkoihin tulevaisuutta koskeviin ennustuksiin. Analyytikoiden käyttämät arvonmääritysmallit ovat hyvin herkkiä lähtöoletuksille. Pienikin muutos parametreissä, kuten tulevissa kassavirroissa, kasvunopeudessa tai korkotasossa saattaa muuttaa rajusti mallin antamaa lopputulosta. Se taas antaa analyytikolle syyn muuttaa tavoitehintaa.

Tavoitehinnat ja suositukset ovat syntymekanisminsa takia niin epävarmalla pohjalla, että suosittelen suhtautumaan niihin enemmän viihteenä kuin vakavasti otettavana ennustuksina. Mielestäni analyytikoiden hyödyllisin anti sijoittajalle on muu ajantasainen informaatio yrityksen liiketoiminnasta ja kilpailutilanteesta.


Sunday, August 19, 2018

Tuplasin omistukseni Webstepissä

Norjalainen Webstep lienee tuntematon nimi useimmille blogin lukijoille. Kyseessä on vuonna 2000 perustettu ja 2017 Oslon pörssiin listautunut it-konsulttifirma, joka muistuttaa monella tavalla suomalaisia Goforea ja Vincitia. Webstep auttaa asiakkaitaan digitaalisessa transformaatiossa tarjoamalla konsultointia, palvelumuotoilua, järjestelmäintegraatiota, pilvipalveluja, analytiikka ja koneoppimista.

Eivätkä yhtäläisyydet lopu tähän. Webstep on voittanut Great Place to Work -palkintoja Norjassa, aivan kuten Gofore ja Vincit Suomessa. Yhtiö palkkaa vain kokeneita konsultteja, jotka pystyvät alusta lähtien tekemään tulosta ja toimimaan itsenäisesti. Tällä hetkellä Webstepissä on 410 työntekijää, joista 350 on Norjassa ja 60 Ruotsissa.

Bisnesmallinsa ja kokonsa puolesta Webstep on hyvin samankaltainen suomalaisten verrokkiensa kanssa, mutta arvostuksen suhteen tilanne on erilainen. Kokosin taulukkoon muutamia keskeisiä tunnuslukuja. Goforen, Siilin ja Vincitin luvut ovat Inderesiltä, Webstepin H1-luvut ovat suoraan tuoreesta raportista ja koko vuoden ennuste perustuu omaan arviooni.

Tunnusluvut on laskettu perjantain 17.8. päätöskursseillä (Webstep: 27,00 NOK).

Hyvän alkuvuoden ja aiempien vuosien tasaisen suorituksen perusteella uskon, että Webstep tekee vuonna 2018 vähintään:

  • 670 MNOK liikevaihdon (H1: 350 MNOK)
  • 91 MNOK käyttökatteen (H1: 52 MNOK)
  • 88 MNOK liiketuloksen (H1: 51 MNOK)
  • 68 MNOK nettotuloksen (H1: 39 MNOK, eps 1,46 NOK/osake)

Arvio on varovainen ja siinä on otettu huomioon, että Q2 olisi ollut poikkeuksellisen hyvä kvartaali. Vaikka loppuvuonna tulisi kausivaihtelua alaspäin, yhtiön pitäisi päästä ennusteeseen. H1:llä ebitda-marginaali oli korkea 15 %, ja em. syystä odotan sen hieman laskevan loppuvuonna lähemmäksi historiallista keskiarvoa (13%). Liikevoiton ennustan olevan koko vuodelle noin 13 %. Näillä oletuksillä saadaan p/e-luku 10,7 ja ev/ebitda 7,9. Yhtiön politiikkana on jakaa osinkoa vähintään 75% nettotuloksesta, mikä tarkoittaisi 68 MNOK nettotuloksella 7% osinkotuottoa.

Webstep on laadukas, kannattava ja tasaisesti kasvava (CAGR 7% 2012-2017) yhtiö, mutta sen arvostus on 20-35% alhaisempi kuin suomalaisten verrokkien. Maailmanlaajuisessa megatrendissä mukana oleva ketterä it-konsultti ansaitsee mielestäni korkeammat kertoimet. Osakkeen käypä arvo olisi laskelmieni mukaan vähintään 33 NOK eli nousuvaraa Webstepillä olisi yli 20 %.

Jos jokin yhtiö on pörssissä poikkeuksellisen halpa, siihen on yleensä hyvä syy. Olen miettinyt pääni puhki yrittäen keksiä mistä arvostusero johtuu. Enkö huomaa jotain isoa vaaran merkkiä? Webstepin ja high end -konsultoinnin kysyntänäkymät ovat erinomaiset, työntekijät viihtyvät, asiakasreferenssit ovat vakuuttavia, kassassa on reilusti rahaa ja tase on vahva. Yhtiöllä ei ole pitkäaikaista korollista velkaa ollenkaan. Kaiken pitäisi olla kunnossa.

Mahdollisia syitä, miksi Webstepin kurssi matelee 25-27 kruunussa:

  • Kasvu ei ole niin vauhdikasta kuin esimerkiksi Goforella, mikä puoltaa alempia kertoimia. Tälle vuodelle näyttäisi tulevan 11-12% liikevaihdon kasvu ja Webstep on ohjeistanut kasvun jatkuvan tasaisena. Tämä vastaa karkeasti Vincitin kasvuennusteita, mutta Vincitin p/e-luku on silti korkeampi. Voi tietysti olla, että Webstep on yrityksenä saavuttanut "kypsän" vaiheen, jossa ei yritetä kasvaa esimerkiksi yritysostoilla, vaan tyydytään noin 5-10% orgaaniseen kasvuun. Myös osinkopolitiikka viittaa tähän, tosin osinkotuotto on poikkeuksellisen korkea osakkeen nykyisellä hinnalla.
  • Viime vuoden numeroiden perusteella Webstepin osake on kallis, mikä saattaa hämätä sijoittajia. Vuonna 2017 raportoitua tulosta rasittivat mm. listautumiskustannukset ja korkeammat rahoituskulut, jotka nyt jäävät pois. Tänä vuonna tulos tulee nousemaan huomattavasti (H1/2018 nettotulos on jo suurempi kuin FY2017 yhteensä).
  • Osakkeen vaihto on aivan olematonta. Monena päivänä Webstepin osakkeella ei käydä kauppaa ollenkaan ja tarjouskirjakin ammottaa tyhjyyttään. Miljoonilla operoivat rahastot ja muut ammattisijoittajat eivät yksinkertaisesti voi ostaa osaketta pörssistä. Ehkä norjalaiset piensijoittajat eivät ole löytäneet osaketta tai ymmärrä sen aliarvostusta. 

Viisas raha tuli mukaan Webstepiin jo listautumisen yhteydessä, kun omistajiksi lähti useita small cap -rahastoja. Top 20 -omistajalistalta löytyy mm. Nordea, DnB, Danske, Taaleri ja eQ rahastojensa kautta. Suurin omistaja on norjalainen pääomasijoittaja Reiten.

Tuplasin hyvän H1-raportin jälkeen omistukseni Webstepissä ja jään odottelemaan miten sijoitukseni käy. Kurssi saattaa polkea paikallaan pitkäänkin johtuen heikosta likviditeetistä, mutta uskon, että aikanaan arvostus korjaantuu. Sitä odotellessa voi nauttia muhkeista osingoista (ostohinnalle yli 7%). Vaikka Webstep sössisi kannattavuutensa täysin eikä saisi loppuvuonna kruunuakaan viivan alle (mitä pidän äärimmäisen epätodennäköisenä skenaariona), osinkotuotto nousisi silti yli 4 prosentin.


P.S. 
Tämä ei ole sijoitussuositus enkä ota vastuuta tietojen oikeellisuudesta. Jokainen on itse vastuussa omista sijoituspäätöksistään. Rahamiästä matkimalla voit menettää rahasi.

Sunday, August 12, 2018

Olenko moraaliton ihminen, kun sijoitan pikavippibisnekseen?

Tänään sekä Helsingin Sanomat että Aamulehti julkaisivat laajat jutut suomalaisesta pikavippibisneksestä. Hesarin jutussa haastateltiin ylivelkaantuneita, jotka ovat ajautuneet pikavippikierteeseen ja ulosottoon. Aamulehden jutussa selvitettiin pikavippiyhtiöiden taloustietoja. Yhdessä jutut antoivat kuvan toimialasta, joka tekee huimia tuottoja vähäosaisten ja elämänhallintaongelmista kärsivien kustannuksella.

Minullakin on salkussa yhden pikalainayrityksen osakkeita. Bank Norwegianin emoyhtiö Norwegian Finans Holding tekee mukavaa tulosta omistajilleen ja osakkeet ovat tuottaneet parin vuoden aikana 40 %. Osinkojakin pitäisi kohta tulla. Lisäksi olen pistänyt norjalaispankin talletustilille yli 80 000 euroa korkoa kasvamaan. Olenko siis moraaliton ja ahne nilviäinen, kun olen mukana hyötymässä muiden ihmisten hädästä?

Mielestäni en. Minulla ei ole moraalisia ongelmia sijoittaa pikavippiyrityksiin.

Julkisessa keskustelussa pikavippibisneksen moraalittomuutta perustellaan usein kahdella argumentilla:
1. Yhtiöt perivät liian suuria korkoja
2. Yhtiöt tekevät rahaa käyttäen hyväksi ihmisten ymmärtämättömyyttä tai hätää

Nämä argumentit ovat ehkä nopeasti ajateltuna järkeenkäypiä, mutta eivät tarkemmin katsottuna kestäviä. Käydään ne läpi erikseen.

-Yhtiöt perivät liian suuria korkoja

Aamulehden selvityksen mukaan pikavippiyritykset ovat erittäin kannattavia. Suomessa toimivien pikavippiyritysten nettotulokset olivat helposti 40% liikevaihdosta. Vastaavia kannattavuuslukuja voi löytää lähinnä it-alan parhaista ohjelmistoyhtiöistä. Bisnesmalli on itse asiassa samantyyppinen. Kun alkuinvestoinnit on tehty, tuotetta voi monistaa lähes loputtomasti ja liikevaihto skaalautuu ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Markkinatalous perustuu siihen, että tavaroita ja palveluita myydään niiden tuotantokustannuksia korkeammalla hinnalla. Vapailla markkinoilla hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan kohdatessa toisensa. Raha on hyödyke siinä missä maitopurkki, auto tai parturikäynti. Jos joku keksisi parturikonseptin, jossa puolen tunnin hiustenleikkaus maksaisi tuhat euroa ja silti ovella olisi asiakkaita jonoksi asti, yrittäjää varmasti onniteltaisiin hienosta bisnesideasta. Pikavippiyrityksiä kuitenkin haukutaan, vaikka heillä on erinomaisesti kannattava bisnes, joka vastaa olemassa olevaan kysyntään. Ja kysyntä on valtava. Hesarin arvion mukaan pikaluottokanta on Suomessa satoja miljoonia euroja, ehkä jopa yli miljardi. Suurin osa pikalainojen ottajista maksaa velat normaalisti takaisin, eikä se aiheuta heille ongelmia.

-Yhtiöt tekevät rahaa käyttäen hyväksi ihmisten ymmärtämättömyyttä / hätää 

Osittain totta. Osa pikavippien ottajista ei tajua, miten paljon korot ja erilaiset kulut kasvattavat takaisinmaksettavaa summaa. Osa tajuaa, mutta ei välitä. Elämänhallinta on niin pahasti kateissa, että tulevaisuudessa odottavat ongelmat lakaistaan maton alle, jotta voidaan tyydyttää välitön rahanhimo. Juuri nämä ihmiset todennäköisesti jättävät lainat maksamatta, minkä takia myös vastuulliset asiakkaat joutuvat maksamaan korkeita korkoja.

Jotkut ottavat pikavippejä äkilliseen ja yllättävään rahantarpeeseen, kun hätä on suuri eikä muualta saa lainaa. Onko taloudellinen hyötyminen toisen ihmisen hädästä moraalitonta? Jos on, silloin yhteiskunta on täynnä moraalittomia toimijoita. Esimerkiksi Helsingin pörssistä löytyvät Orion, Terveystalo ja Pihlajalinna tekevät bisnestä ihmisten sairauksilla ja hädällä. Altia ja Olvi hyötyvät alkoholistien hädästä. CapMan (ja Sampo omistajana) rahastaa Forenomin kautta turvapaikanhakijoiden hädällä. Asiakastieto myy luottotietoja eli sekin hyötyy ylivelkaantuneista.

Kun tarkastelua laajennetaan pörssin ulkopuolle, löytyy lukemattomia eri alojen yrityksiä, jotka tekevät rahaa muiden ihmisten hädällä. Jos joudun auto-onnettomuuteen, hyötyjinä voivat olla esimerkiksi ambulanssifirma, hinausfirma, autokorjaamo, asianajotoimisto, lääkärikeskus ja fysioterapeutti. Kaikki haluavat rahaa auttamisesta, mutta tuskin kukaan ajattelee näiden yritysten toimintaa moraalittomana.

Entä ihmiselle itselleen haitalliset kulutuspäätökset eli suoraan sanottuna tyhmyys? Onko järkevää vaatia, että yrityksen pitää olla vastuussa aikuisten ihmisten ostopäätöksistä? Jos aiheutan itselleni vakavia ongelmia kuluttamalla liikaa kaljaa ja tupakkaa, ei tulisi mieleenkään syyttää siitä S-marketin myyjää, Sinebrychoffia tai Philip Morrisia. Jos syön epäterveellisesti ja saan sydäninfarktin tai diabeteksen, onko vika HKScanissa, Fazerissa tai Keskossa? Samalla logiikalla: jos otan maksukykyyni nähden liikaa velkaa, onko syy minussa vai velan myöntäjässä?

Suomessa on tapana sysätä yksilön vastuu käyttäytymisestään yhteiskunnalle. Pikavippikeskustelussa tämä näkyy selvästi. Kun osa kansalaisista tuhoaa omilla toimillaan luottotietonsa, vika on tälläkin kertaa jossain muualla kuin peilissä.

Korkokatto ja muu lainsäädäntö voi hillitä räikeimpiä ylilyöntejä, mutta se ei poista perusongelmaa eli ihmisten vastuutonta käytöstä. Lainaamista ja koron perimistä on mahdoton estää, ellei haluta kieltää kaikkea pankkitoimintaa. On oikeudenmukaista, että työttömän nostamassa vakuudettomassa kulutusluotossa on korkeampi korko kuin hyvätuloisen ottamassa asuntolainassa. Korko on riskin hinta ja pikavipeissä riskit ovat suuret.

Yksi ratkaisu ylivelkaantumisen kitkemiseksi olisi aloittaa taloustaidon opetus heti peruskoulussa. Kun jokaiselle lapselle taotaan päähän korkomatematiikkaa ja säästämisen tärkeyttä, kukaan ei aikuisena voi sanoa, ettei tiennyt mihin ongelmiin pikavipit voivat johtaa. Suomalaisten talousosaaminen on yleisesti niin heikkoa, että koulun penkille joutaisivat vanhemmatkin. Mitä suurempi osa kansasta ymmärtää säästämisen ja sijoittamisen logiikan, sitä varmemmin pikavippiyhtiöt katoavat ajan myötä tarpeettomina.

Siihen asti sijoitan myös pikavippibisnekseen enkä häpeä sitä yhtään.

Thursday, August 9, 2018

Martelan Q2 oli surkea - miksi pidän luuseriosaketta salkussa?

Martela julkaisi puolivuosikatsauksensa 8.8. Tulos oli taas pettymys, vaikka rima oli valmiiksi matalalla. Alkuvuoden liikevaihto oli siedettävä, mutta käyttökate, liiketulos ja osakekohtainen tulos olivat tappiolla. Osake on laskenut vuoden alusta 35 prosenttia ja viime vuoden huipuista karmeat 65 prosenttia.

Martelan viime vuosi oli katastrofaalinen epäonnistuneen erp-projektin seurauksena. Pidin silloin ongelmia väliaikaisina, mutta nyt näyttää siltä, että paluu normaaliin ei sujukaan nopeasti ja helposti. Tietojärjestelmäongelmat on ilmeisesti saatu ratkaistua, mutta osarissa Martelan johto kertoikin jo uusista "haasteista". Tällä kertaa selitys huonolle suoritukselle oli kiristynyt kilpailutilanne. Se painaa katteita niin paljon, että 50 miljoonan myynnistä ei jäänyt H1:llä euroakaan omistajille. Kuulostaa pahalta. Milloin Martela aikoo tehdä tulosta, jos ei nousukauden huipulla?

Martelan sijoittajaviestintä ansaitsee myös haukut. Vielä 2016 toimitusjohtaja Matti Rantaniemi kierteli sijoitusilloissa ja -messuilla hehkuttamassa workplace-as-a-service -konseptia ja sitä kuinka hyvä sijoituskohde Martela on. Kun ongelmat alkoivat, yhtiö lopetti kaiken oma-aloitteisen viestinnän sijoittajia kohtaan. Pörssitiedotteet ja raportit sisältävät vain minimimäärän tietoa, josta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa yhtiön tilanteesta. Edes analyysisopimuksen tehnyt Inderes ei ole saanut toimitusjohtaja Rantaniemeä kameran eteen haastatteluun.

Jälkiviisasti voi todeta, että Martelan osakkeet olisi pitänyt myydä heti ensimmäisen tulosvaroituksen jälkeen. Silloin olisi jäänyt vielä reipas voitto kotiin. Vahinko on kuitenkin tapahtunut ja Martelan turskanhajuinen osakepotti löyhkää yhä salkussa.

Miksi en myy (vielä)?

  • Martelan osake on poljettu todella edulliseksi (nyt 4,83 euroa). Kassassa on rahaa 9,3 miljoonaa, mikä tarkoittaa 2,2e / osake. Oma pääoma on 4,55e / osake. Markkina ei siis anna Martelan liiketoiminnalle juuri mitään arvoa. Gearing on vain 16%, joten velkoihin yrityksen ei pitäisi kaatua.
  • Martelan tulos kertyy kausivaihtelusta johtuen loppuvuodesta. Jopa kriisivuonna 2017 kolmannen kvartaalin operatiivinen tulos oli 1,7 Meur, mikä kuittasi alkuvuoden tappiot. Yhtiön antama ohjeistus (2018: liikevaihto yli 110 M, liikevoitto yli 0,3 M) on edelleen voimassa.
  • Nähdäkseni osakkeen laskuvara on pieni, koska muuten yhtiön omaisuus alkaa olla arvokkaampi kuin sen osakekanta. Pienikin parannus kannattavuudessa nostaisi tuloksen selvästi voitolliseksi, mikä taas nostaisi osaketta helposti kymmeniä prosentteja. Koska Q3-Q4 on Martelalla perinteisesti ollut tuloksenteon aikaa, olisi hullua myydä osakkeet nyt pois.

Aion sietää turskanhajua vielä kolme kuukautta. Seuraavassa liiketoimintakatsauksessa Martelan on pakko esitellä ainakin 1,5 - 2 Meur positiivinen liiketulos, jotta sen ei tarvitse taas antaa negatiivista tulosvaroitusta.

Thursday, August 2, 2018

Talenomilta erinomainen Q2

Tilitoimistoketju Talenom julkaisi tänään erittäin hyvän puolivuotiskatsauksen. Liikevaihdon tasainen kasvu ei ollut yllätys, mutta parasta raportissa oli huima kehitys kannattavuudessa. Yhtiön ensimmäisen puolen vuoden liikevoitto on jo 5,2 Meur, kun koko vuodelle on aiemmin ohjeistettu 6,3 – 7,0 miljoonaa euroa. Vaikka loppuvuosi on kausiluontoisesti hiljaisempi, Talenomin pitäisi nykyisellä liikevaihto- ja kannattavuustasolla helposti ylittää ohjeistushaarukka. Toimitusjohtaja Jussi Paaso kertoi kuitenkin Inderesin haastattelussa, että kasvuinvestoinnit loppuvuonna aiheuttavat kuluja, joiden takia liikevoittoennustetta ei ole tarpeen nostaa.

Talenom on kasvattanut tulostaan huimaa vauhtia. Alkuvuoden aikana osakekohtaista tulosta on kertynyt 0,58 euroa, mikä on enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä (2017 eps 0,50e). Hyvä tulos palkittiin pörssissä reippaalla kurssinousulla (tätä kirjoittaessa 7%). Pidän osakkeen tämän hetkistä noin 16 euron hintaa neutraalina, kun huomioidaan kasvun jatkuminen sekä liiketoiminnan skaalautuvuus ja defensiivisyys. Talenomin osakkeita on ilo omistaa.

Saturday, July 28, 2018

Ajatuksia helteisen tuloskauden keskeltä (Nordea, Intrum, Facebook)

Kesä ja tuloskausi jatkuu kuumana. Omista salkkuyhtiöistä vajaa puolet on jo julkaissut Q2-tuloksensa. Erityisen suurella mielenkiinnolla odotin Nordean ja Intrumin tuloksia, koska molemmat ovat lasketelleet pörssissä koko alkuvuoden. Facebookin romahdus taas tuli aivan puskista. Tuloksen jälkeinen kurssireaktio -19% lienee yksi historian suurimmista (ellei suurin?) large cap -yhtiön päiväpudotuksista USA:ssa.

Nordean tuloskuntoa pohdiskelin jo keväällä. Ajattelin, että jos operatiivinen tulos ei käänny kasvuun, saatan heivata Nordeat pois salkustani. 19.7. julkaistu tulos oli mielestäni edelleen lievästi pettymys, mutta markkina otti sen vastaan positiivisesti. Raportoitu tulos oli erinomainen 0,27 euroa/osake, mutta se johtui kertaluonteisista eristä eli pääosin Nordea Liv & Pension Denmarkin myynnistä. Varsinainen operatiivinen tulos, joka muodostuu korkokatteesta ja palkkiotuotoista, jäi samalle tasolle kuin Q1:llä (Q2: 0,18e vs. Q1: 0,18e/osake). Hyvää raportissa oli kulujen pieneneminen. Nordea on keskellä suurta muutosta ja tekee silti kohtuullista tulosta vaikeassa korkoympäristössä, mutta kasvua saadaan vielä odottaa. Korot euroalueella ja Ruotsissa pysyvät nollan tuntumassa lähivuodet, mikä tekee korkokatteella rahastamisen vaikeaksi. Tätä kirjoittaessa Nordean kurssi on noussut 9,1:een euroon. Harkitsen edelleen myyntinapin painamista, vaikka toisaalta muhkea osinko keväällä houkuttelee pitämään osakkeet.

Intrum on ollut shorttareiden lempikohde Tukholman pörssissä ja kurssi on tippunut parikymmentä prosenttia alkuvuodesta. Q1-tuloksen perusteella siihen oli syytäkin. Sen sijaan Q2 ylitti kaikki odotukset ja tulos nousi uudelle tasolle. Q1:een verrattuna liikevaihto kasvoi 16%, kertaeristä oikaistu käyttökate nousi 50%, liikevoitto 40% sekä nettotulos lähes kaksinkertaistui. Kurssireaktio oli +14%, mutta seuraavana päivänä Danske antoi myy-suosituksen ja taas tiputtiin alaspäin. Ja sitten Kepler antoi osta-suosituksen ja noustiin jälleen ylöspäin. Kurssi on nyt 233 SEK. Intrumin johto on toistaiseksi pitänyt lupauksensa ja vahva Q2 antoi uskoa positiivisen kehityksen jatkumiseen. Pidän Intrumit salkussa, koska näen arvostuksen houkuttelevana nykyisellä tuloskunnolla ja kasvuennusteilla.

Facebookin Q2-tulos oli melko hyvin linjassa analyytikkojen odotuksiin nähden, mutta varsinainen shokki oli varoitus kasvun hidastumisesta. Facebookin käyttäjämäärä ei kasvanut enää USA:ssa ja Euroopassa se kääntyi ensimmäistä kertaa laskuun GDPR:n ansiosta. Ei liene uutinen kenelläkään somessa aikaansa viettävälle, että Facebookin käyttö on vähentynyt. Markkina kuitenkin järkyttyi tiedosta. Nuoriso on siirtynyt lähes kokonaan Instagramiin, Whatsappiin ja Snapchatiin, kun taas Facebook on jäänyt keski-ikäisten areenaksi. Paniikkiin ei silti ole aihetta, sillä onneksi Facebook omistaa Instagramin ja Whatsappin. Sekä nuoret että vanhat pysyvät edelleen Facebook-konsernin sovelluksissa. Yhtiön palveluja käyttää päivittäin lähes 2,5 mrd ihmistä eli joka kolmas ihminen maailmassa. Se on uskomaton määrä ja mahdollisuus, jonka arvoa ei kannata vähätellä. Facebookin osakkeet jäävät toistaiseksi salkkuun. Eiköhän tästäkin järkytyksestä aikanaan toivuta ja kurssi lähtee kipuamaan kohti koillista.

Toistaiseksi tuloskausi on mennyt omalla kohdalla hyvin. Heinäkuun alusta osakesalkun markkina-arvo on noussut yli 2000 euroa. Vähintään yhtä mukavaa on ollut Suomen päälle jämähtänyt lämpöaalto jopa +30 asteen helteineen.

Saturday, July 14, 2018

Citycon oli hetken salkkuni suurin turskaläjä ja oli helpotus päästä siitä eroon

Vasta viikko sitten kehuin itseäni, kuinka muka ymmärrän markkinoita ja yhtiöitä enkä tunteile tehdessäni sijoituspäätöksiä. Se oli puppua. Viime päivät Cityconin kyydissä opettivat, että en ymmärrä mistään mitään ja tunteet ovat vahvasti pelissä mukana.

Toissapäivänä eli torstaina 12.7. Citycon julkaisi q2-osavuosikatsauksensa. Katsoin aamulla raportin läpi, vertasin sitä edellisen kvartaalin numeroihin ja totesin, että ihan ok tulos. Operatiivinen tulos oli samalla tasolla kuin edellisellä neljänneksellä ja vuokrausasteet tyydyttävät. Käyvän arvon muutokset olivat lievästi negatiivisia ja valuuttakurssit epäedullisia, mutta nämä yleensä heiluvat pitkällä aikavälillä vuorotellen molempiin suuntiin. Ohjeistushaarukan yläreunaa laskettiin 0,175:stä eurosta/osake 0,170:een, mutta en pitänyt sitä merkittävänä, koska yli 0,17 tulos oli joka tapauksessa utopistinen q1:n perusteella. Kokonaisuutena q2-tuloksessa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei olisi voinut odottaa jo aiemmin julki tulleiden tietojen perusteella.

Ennen kaupankäynnin alkua ajattelin, että kurssireaktio voisi olla -1 tai -2% luokkaa. Alussa näin olikin, mutta sitten lähdettiin kunnolla alaspäin. Koska ajattelin, että osake on nyt halpa, tein ensimmäisen lisäyksen 1,81 eurossa ja toisen 1,76:ssa. Ostojen johdosta Cityconista tuli salkkuni suurin sijoitus. Päivän päätteeksi kurssi oli valunut 1,73:een ja minulla oli käsissä 4000 Cityconin osaketta, jotka olivat tappiolla lähes 700 euroa.

Mietin koko illan, teinkö vuoden pahimman sijoitusmokan, kun tartuin kaksin käsin putoavaan puukkoon. Citycon on lasketellut pörssissä alamäkeä koko vuoden ja olen vain ostanut lisää.

Markkina näki torstaina Cityconin tilanteen paljon pahempana kuin minä. Citycon ei ole mitätön pienyhtiö, joka olisi analyytikkoseurannan ulkopuolella ja siksi väärin hinnoiteltu. Aloin pitää todennäköisempänä, että minä olen väärässä ja markkina oikeassa. Ainakin Nordea, OP ja Inderes kommentoivat negatiivisesti tulosta ja laskivat tavoitehintojaan tai suosituksiaan.

Citycon vaikuttaa numeroiden perusteella edulliselta. EPRA NAV on 2,68 ja EPRA NNNAV 2,38 euroa per osake. Taseperusteisesti osaketta saa 30% alennuksella kiinteistöjen velattomaan arvoon nähden. Operatiivinen p/e-luku tälle vuodelle on noin 11, mikä taas on neutraali taso nollakasvun huomioiden. Osinkotuotto on 7% ja osinko/pääomanpalautus on terveellä tasolla vuokrakassavirtaan nähden.

Alunperin ostin Cityconia, koska järkeilin että se olisi vakaa ja vähäriskinen sijoitus kiinteistöpuolelle. Cityconin perusbisnes on yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää, kiinteistöportfolio on hajautettu viiteen eri maahan eikä korkotason mahdollisen nousun pitäisi aiheuttaa ongelmia lainojen suhteen.

Toisaalta verkkokauppa on muuttanut kuluttajakäyttäytymistä rajusti ja sen pelätään autioittavan kauppakeskukset. Näin on jo osittain käynyt USA:ssa. Siksi Citycon on pyrkinyt muuntamaan kauppakeskuksiaan paikoiksi, jossa pääosassa ovat palvelut ja elämykset sekä isot ruokakaupat.

Selvästi negatiivinen asia lähivuosille (mitä en alunperin tajunnut) on se, että vanhojen kiinteistöjen divestoinnit vähentävät vuokratuottoja, mutta uusia tuottavia kohteita ei ole nopeasti tulossa tilalle. Tänä syksynä avattava Mölndal Galleria Göteborgissa tuo vähän helpotusta, mutta muut isot kehityshankkeet valmistuvat vasta 3-4 vuoden vuoden päästä. Näin ollen Cityconin operatiivinen tulos ei luultavasti kasva lähivuosina, joskaan ei välttämättä heikkenekään. Se edellyttää, että yleinen taloustilanne pysyy vakaana.

Herra markkinan mieli muuttui perjantaina 13.7. täysin, kun edellispäivän syöksy vaihtui lähes yhtä rajuun nousuun. Kurssi kiipesi lopulta 1,83:een. Koska olin jo epäonnistunut Cityconin ja markkinasentimentin arvioinnissa, ja positiiviset kurssiajurit ovat nähdäkseni lähitulevaisuudessa vähissä, päätin niellä tappiot, kun ne muuttuivat inhottavista siedettäviksi.

Myin kaikki Cityconit pois hintaan 1,80, mikä tarkoitti 360 euron luovutustappiota. Kun lasketaan mukaan alkuvuodesta saadut osingot ja tappion tuoma verohyöty, lopullinen hintalappu Citycon-seikkailulle oli vain 180 euroa turskaa. Se on pieni hinta verrattuna siihen, mihin yli 7000 euron position kanssa olisi voinut joutua.

Jälkiviisaasti ajateltuna tein useita virheitä Cityconin kanssa. Mokat ovat parhaita paikkoja oppia uutta, joten listaan tähän mikä meni vikaan:

  • Keväällä ensimmäistä ostoa tehdessäni en tutustunut yhtiöön huolellisesti. Ostin Cityconia luottaen siihen, että markkinat ovat hinnoitelleet kaikki hyvät ja huonot asiat kurssiin, ja minä vain nautin muhkeista kasvavista osingoista. Jos olisin esimerkiksi ottanut selville, miten paljon Cityconilla on divestoitavia jämäkiinteistöjä ja miten paljon kehityshankkeisiin syydetään rahaa, jotta kiinteistöt pysyvät edes jotenkuten kilpailukykyisinä, olisin ehkä tajunnut ettei tulos (eikä osinko) todennäköisesti kasva ennen vuotta 2021. 
  • Jokaisen pudotuksen jälkeen ostin lisää osakkeita, jotta saisin keskihintaa alemmaksi. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, jos on varma että markkina hinnoittelee yhtiön väärin. Virhe oli se, että en tuntenut Cityconia yhtiönä kovin hyvin ja ostin lähinnä siinä toivossa, että pääsisin nopeammin takaisin voitolle ja saisin sitä odotellessa enemmän osinkoja.
  • Viimeiset ostot tekivät positiosta liian suuren omaan riskinsietokykyyni nähden, mikä alkoi tuntua epämiellyttävältä. John Maynard Keynesin kuuluisan sijoitusviisauden mukaan "Markets can remain irrational longer than you can remain solvent". Keskihinnan alentaminen uusilla ostoilla voi olla tuhoisaa, jos kurssi vain laskee. Vaikka tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, riskienhallinta petti ja se oli paha moka. 
  • Ostot ja myynti eivät olleet täysin järjellisiä tekoja vaan tunteet vaikuttivat tälläkin kertaa. Alussa ahneus suurista osingoista, lopussa pelko jättitappioista. 

Käytännössä kaikki edellä mainitut virheet olisi vältetty, jos olisin jaksanut tutustua yhtiöön perinpohjin ennen ostopäätöstä. Silloin myöhempiä päätöksiä ei olisi tarvinnut tehdä tunteella ja luuloihin tai virheelliseen ajatteluun perustavat päätökset olisivat jääneet tekemättä. Jos yleisesti tiedossa olevat asiat tulevat itselle myöhemmin yllätyksenä, kotiläksyt on tehty huonosti.

Alan kallistua sille kannalle, että isoihin yhtiöihin kannattaisi suosiolla sijoittaa indeksien kautta. Large cap -liigassa minkäänlaisen etulyöntiaseman saavuttaminen on piensijoittajalle käytännössä mahdotonta.

Sunday, July 8, 2018

Jälkiviisastelua vanhoista blogiteksteistä

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen joulukuussa 2016. Blogilla on siis ikää nyt 1,5 vuotta. Se on sijoittamisessa lyhyt aika, mutta kaltaiselleni aloittelevalle sijoitusbloggaajalle pitkä aika. Koen, että olen tuossa ajassa kehittynyt sijoittajana todella paljon. Ymmärrän paremmin markkinoita, yhtiöitä ja riskienhallintaa. Panikointi, hätäily ja muu tunteisiin perustuva päätöksenteko on vähentynyt merkittävästi.

Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja päätin käydä systemaattisesti läpi, miten reilun vuoden takaiset ajatukset, ennustukset ja suunnitelmat ovat toteutuneet.

6.1.2017 kirjoitin miten Inderesin suositukset heiluttavat pienyhtiöiden kursseja. Kehuin Inderesiä hyvin onnistuneista osakepoiminnoista ja käytin esimerkkeinä Comptelia ja Martelaa. Kirjoituksen jälkeen Comptel osoittautui jättimenestykseksi (ostettiin pois pörssistä), Martela taas jättipettymykseksi (salkkuni rumimmat miinukset). Viimeisen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet, että Inderesillä ei ollutkaan kristallipalloa, josta näkisi tulevaisuuteen muita paremmin. Ennusteet ja suositukset ovat menneet pahasti metsään Martelan lisäksi ainakin UPM:ssä, Metsä Boardissa, Constissa, Innofactorissa, Oriolassa, Pihlajalinnassa, Verkkokauppa.comissa ja GF Moneyssa.
Opetus: Analyytikot eivät osaa ennustaa tulevaisuutta paremmin kuin muutkaan. Perehdy yhtiöön itse - älä luota sokeasti ns. asiantuntijoihin.

21.1.2017 perustelin miksi ostin Kotipizzaa salkkuuni. Tässä tapauksessa näkemys oli täysin oikea ja yhtiön kehitys on ylittänyt odotukseni reippaasti. Tuotto tällä hetkellä 57 % plus osingot. Olisi pitänyt ostaa enemmän, kun yhtiö oli tilapäisesti alennuksessa.
Opetus: Kun laadukasta yhtiötä saa järkevällä hinnalla, kannattaa ostaa reippaasti eikä epäröidä.

28.1.2017 tuskailin, että on vaikeaa ostaa mitään kun arvostukset pörssissä ovat niin korkealla. Toisaalta käteisen kanssa istuminen on yhtä tyhmää. Ongelma ei ole poistunut mihinkään. Houkuttelevia ostopaikkoja tulee harvoin tarjolle ja nekin usein pienyhtiöissä, joilta puuttuu analyytikkoseuranta.
Opetus: Ole kärsivällinen, ostopaikkoja tulee varmasti. Ei pidä ostaa vain ostamisen ilosta.

18.2.2017 kerroin kuinka ostin ison kasan Norwegian Finans Holdingin osakkeita. Näkemys Bank Norwegianin emoyhtiön aliarvostuksesta osui oikeaan, mutta markkinahermoilun keskellä omat hermoni eivät kestäneet ja päädyin keventämään omistustani myöhemmin kesäkuussa. Eli aluksi toimin järkevästi ja sijoitin pitkällä tähtäimellä, mutta sitten lipesin suunnitelmasta ja annoin tunteille liikaa valtaa. Virhe. Kulutusluottoja tarjoavista pankeista Norski on ehkäpä vakain ja luotettavin.
Opetus: Pysy suunnitelmassa. Jos yhtiön näkymät eivät ole muuttuneet, älä anna markkinahermoilun vaikuttaa.

6.3.2017 pohdin onko osakemarkkinoilla kupla vai ei. Tilanne ei ole muuttunut vuodessa juuri mitenkään. Perustelut puolesta ja vastaan voisi kirjoittaa lähes sanasta sanaan uudelleen tänä päivänä. Ja talouslehdet suoltavat vuorotellen sensaatiohakuisia romahdusjuttuja ja vinkkejä osakkeista, joita juuri nyt kannattaa ostaa.
Opetus: Pitkästä nousumarkkinasta huolimatta kaikki osakkeet eivät ole kuplahinnoissa, vaikka jotkut yksittäiset osakkeet saattavat olla. Pelko ja ahneus ovat aina vuorotelleet sijoittajien keskuudessa. Mitä enemmän muut pelkäävät, sitä parempi ostopaikka on käsillä.

11.3.2017 päättelin, että Fingerprint Cards on putoava puukko, jota on syytä välttää. Kirjoitus hermostutti muutaman yhtiöön uskoneen piensijoittajan, mutta näin jälkiviisaasti voi todeta, että minä ja shorttarit olimme oikeassa. Fingerprint osoittautui täydelliseksi fiaskoksi. Kirjoitushetkellä kurssi oli 45 kruunua ja tänä päivänä ollaan lasketeltu jo alle 7 kruunuun.
Opetus: Jos yhtiön ympärillä leijuu epäilyttävä löyhkä, sisältö on lähes varmasti sitä itseään. Valehteleva tai tosiasioita kaunisteleva yritysjohto on vakava varoitussignaali.

24.3.2017 osallistuin Fondian antiin. Moninkertaisen ylimerkinnän jälkeen kurssi nousi ja otin pikavoitot (97 euroa) kotiin. En ole seurannut Fondiaa tarkemmin sen jälkeen. Saman tempun tein myöhemmin Remedyn kanssa.
Opetus: Listaumiset voivat tarjota helppoja pikavoittoja, jos osake on edullisesti hinnoiteltu ja kiinnostus suuri.

31.5.2017 analysoin Silmäaseman listautumista. Jätin annin väliin korkean velkaatumisasteen ja osingonmaksukyvyttömyyden takia. Nykyisellä ymmärryksellä en olisi ollut ihan niin tuomitseva, vaan olisin yrittänyt laskea tarkemmin yrityksen arvoa ja tuloskuntoa listautumisen jälkeen. En enää anna suurta painoarvoa yksittäisille tunnusluvuille, kuten tässä tapauksessa gearing ja osinkotuotto-%. Joskus huonoille numeroille on järkevä selitys ja silloin arvio yhtiön tulevaisuudesta on tärkeämpi. Silmäaseman tapauksessa johtopäätös tuskin olisi muuttunut, mutta olisi pitänyt tutkia listautumista tarkemmin. Osakkeen kehitys on ollut pörssissä heikkoa: antihinta oli 6,90 euroa ja kurssi on nyt 5,40 euroa.
Opetus: Tunnusluvut saattavat hämätä pahasti, jos yhtiön rahoitusrakenne muuttuu annissa. Listautumiset on syytä tutkia huolellisesti, sillä yhtiöt pääsääntoisesti pyritään viemään pörssiin pienellä alennuksella.

15.6.2017 kirjoitin Talenomista. Näkemys näyttää osuneen oikeaan ja kasvu on ollut odotusten mukaista. Sen myötä Talenomin kurssi on noussut ja osake on tuottanut 36 %.
Opetus: Tähän pätee sama kuin Kotipizzaan. Kun hyvää bisnestä saa järkevällä hinnalla, kannattaa ostaa.


Tätä koostetta kirjoittaessa yllätyin, miten hyvin omat ennustukset ovat vuoden aikana osuneet kohdalleen. Pahoja virhearviointeja ei tullut yhtään. Osakepoiminnat, joista olen kirjoittanut blogissa, ovat menestyneet erinomaisesti.

Sen sijaan ne ostot, jotka ovat salkussa turskalla, on ostettu enemmän fiilispohjalta ilman omaa huolellista analyysia. Tähän kastiin lukeutuvat tuoreet hankinnat Citycon ja Intrum. Varsinkin Intrumin olisin saattanut jättää kokonaan ostamatta, jos olisin viitsinyt laskea kaikki luvut läpi omassa excelissä. Yhtiö ei ole vieläkään kovin edullinen, mikäli tulos ei parane huomattavasti. Luotin liikaa analyytikkoihin ja tehokkaisiin markkinoihin. Se oli jälleen virhe.

Saturday, June 30, 2018

Salkun Q2: sadantuhannen euron maaginen raja lähestyy

Osakesalkku lähti varovaiseen nousuun muutaman kvartaalin masennuksen jälkeen. Nousua edellisen kvartaalin lopusta tuli 5,9 %. Vuoden alusta ollaan plussalla 6,8 %. Lisäsin salkkuun uutta pääomaa 7693 euroa. Arvonnousun, myyntivoittojen ja pääoman lisäyksen jälkeen osakesalkun markkina-arvo on nyt 96887 euroa (sisältäen arvo-osuustilillä olevan käteisen).

Q2:lla tein muutaman ison myynnin. Restamaxin myynnistä kirjoitin jo aiemmin. Toinen suuri kauppa oli Adobe Systemsin myynti Nordean salkusta. Vaikka Adobe on erittäin laadukas ja huippukannattava ohjelmistoyhtiö, osakkeen arvostus on SaaS-buumin myötä noussut niin älyttömäksi, etten enää ymmärrä sitä. Vanhan viisauden mukaan ei pidä sijoittaa sellaiseen, mitä ei ymmärrä.

Myyntihetkellä kesäkuun puolivälissä Adoben price-to-sales -kerroin oli 14 ja kuluvan vuoden ennustettu p/e-luku 50. Vaikka tulos tuplaantuisi, osake olisi silti kohtuullisen kallis. En usko, että maailmanlaajuisesti toimiva jättiyhtiö voi kasvaa loputtomasti kymmeniä prosentteja vuodessa. Ostin Adobea useassa erässä viime vuonna, jolloin keskihinnaksi tuli 144 usd. Myin osakkeet hintaan 255 usd, joten sain Adobesta alle vuodessa 71% tuoton valuuttakurssit huomioiden.

Restamaxin ja Adoben myynneistä vapautuneita rahoja olen sijoitellut muutamaan pienyhtiöön, joissa näen nousupotentiaalia.

Teollisuuden henkilöstövuokraaja ja alihankkija Enersense listautui pörssiin huhtikuussa. Antia ei merkitty täyteen ja yleinen mielipide yhtiötä kohtaan oli epäluuloinen Olkiluoto-projektin takia. Kurssi on lasketellut listautumishinnasta yli 10% alaspäin. Enersense käytännössä tipahti suoraan pörssin roskakoriin, vaikka bisnes on järkevää ja kannattavaa. Olen tutustunut huolellisesti Enersenseen ja oma näkemykseni on, että tässä tapauksessa tuoton ja riskin suhde on sijoittajalle houkutteleva. Yhtiö on nykyhinnallaan (5,19e) fundamenttipohjaisesti edullinen ja uskon, että kasvu jatkuu. Inderesin tavoitehinta osakkeelle on 6,70 euroa ja suositus osta.

Toinen uusi sijoitus on viime syksynä listautunut norjalainen it-konsultti Webstep. Yhtiö vaikuttaa laadukkaalta, mutta ei ole niin kallis kuin suomalaiset verrokkinsa Vincit ja Gofore. Katsotaan tuleeko tästä Norjan seikkailusta turskaa vai kruunuja.

Kokeilin myös veivausta SaaS-yhtiö Efectellä, mutta Inderesin hehkutus ei saanut kurssia nousemaan toivotulla tavalla. Koska yhtiö on vielä parin vuoden ajan tappiollinen ja markkinoilla ehtii tapahtua paljon ennen break-eveniä, luovuin Efectestä. Tästä vedonlyönnistä jäi kulujen jälkeen voittoa 28 euroa.

Lisäksi tankkasin Sampoa, Siiliä, Cityconia, UPM:ää, Titaniumia, Intrumia ja Nordeaa. Ostojen runsas määrä selittyy osittain Nordnetin 0,99e kampanjan hyödyntämisellä. Admicomin annista saadut osakkeet myin pois.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana 1059 euroa, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin vuosi sitten. Bank Norwegianiin pistin taas ylimääräisen kymppitonnin korkoa kasvamaan.


Q2/2018
Ostot:

Citycon
Efecte
Enersense
Intrum
Nordea
Sampo
Siili
Titanium
UPM
Webstep


Myynnit:

Admicom
Adobe Systems
Efecte
Restamax


Osingot:
1059 e

Korkotulot:
355 e


Sunday, June 10, 2018

Lisää listautumisia: Kojamo ja VMP

Vaikka Suomi hiljenee vähitellen kesälomille, pörssin eteisessä on kiireistä. Tätä kirjoittaessa kaksi uutta yhtiötä haluaa osakkeensa julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Suomen suurin asuntosijoitusyhtiö Kojamo pyrkii päälistalle ja henkilöstövuokrausfirma VMP First North -markkinapaikalle.

Aiemmin keväällä sijoittajilla oli mahdollisuus ostaa yhtäaikaa saunaa ja viinaa osakkeiden muodossa. Nyt samanaikaisesti on tarjolla kaksi todella hölmön nimen valinnutta yhtiötä. Kojamo on vääntynyt sosiaalisessa mediassa Koijaamoksi (koijata = huijata), ja lyhenne VMP tarkoittaa nuorisoslangissa jotain muuta kuin Varamiespalvelua.

Mutta ajatellaan positiivisesti, että nimi ei miestä tai yhtiötä pahenna. Pitäisikö näihin laittaa rahojaan?

Molemmissa listautumisissa ärsyttää ensinnäkin hintahaarukan käyttö. Eipä tule mieleen muita kaupankäynnin muotoja, jossa ostaja joutuu sitoutumaan kaupantekoon tietämättä mikä on hyödykkeen myyntihinta. Näissä anneissa instituutiot määräävät hinnan ja piensijoittajat joutuvat alistumaan siihen. Niinpä Kojamoon ja VMP:hen sijoittavan tulee varautua hintahaarukan maksimihintaan (vaikka en usko, että se lopulta toteutuu kummassakaan). Kojamon merkintähinta on 8,50 - 10,00 euroa ja VMP:n 4,50 - 5,75 euroa osakkeelta.

En ole innostunut suorasta asuntosijoittamisesta, mutta voisin harkita sijoittamista pörssilistattuun asuntosijoitusyhtiöön. Näin saisi pienellä summalla erittäin laajan hajautuksen ja kohtuullisen turvallisen tuoton. Tästä näkökulmasta Kojamo olisi hyvin kiinnostava yhtiö. Taidan silti jättää Kojamon listautumisen väliin kahdesta syystä:
1. Osakkeen hinta haarukan yläpäässä ei vaikuta kovin edulliselta. Karo Hämäläinen on tehnyt fiksun analyysin yhtiöstä, suosittelen lukemaan.
2. Kyse on osakemyynnistä eli vanhojen omistajien rahastuksesta. Vanhat omistajat tarkoittaa tässä tapauksessa ay-liikettä, jonka touhuja en halua tukea omilla rahoillani.

VMP on mukana merkittävässä megatrendissä eli työelämän muuttumisessa kohti vuokratyötä ja yrittäjyyttä. Kilpailu on markkinoilla kovaa, mutta toimialan kasvun myötä kakkua on riittänyt kaikille. Tutkin VMP:n listalleottoesitettä, mutta täytyy tunnustaa, että osaamiseni ei riitä tekemään järkevää arvonmääritystä VMP:stä. 2017 tehtyjen lukuisten yrityskauppojen ja rahoitusjärjestelyjen jälkeen VMP:n tuorein tilinpäätös on kovin vaikeasti tulkittava. Vaikka tarjolla on pro forma -luvut, en siltikään ole ihan varma, millaista tulosta tältä vuodelta pitäisi odottaa. Vaikuttaa siltä, että pääomasijoittaja Sentica on pistänyt VMP:n kiireellä listautumiskuntoon.

Lisäksi VMP:ssä ärsyttää yleisöannin naurettavan pieni koko. Tarjolla on vain 400 000 osaketta, joten piensijoittajat saavat luultavasti murto-osan merkinnöistään. Siinä voisi olla pikavoiton mahdollisuus, mutta en tiedä jaksanko sitoa pääomaa muutaman euron kaljarahojen takia.

Tällä hetkellä fiilis on se, että jätän molemmat annit väliin. Osakkeita voi aina ostaa myöhemmin pörssistä, jos näkemys yhtiöstä muuttuu.

Sunday, May 27, 2018

Parhaat podcastit, blogit, videot, foorumit ja lehdet, joita sijoittajan kannattaa seurata

Sijoittajan ongelma ei ole nykyään tiedon puute vaan infoähky. Taloudesta, osakemarkkinoista ja pörssiyrityksistä on saatavilla niin paljon informaatiota, että saattaa olla vaikeaa erottaa olennaiset asiat tyhjänpäiväisestä kohinasta. Jos reagoisi jokaiseen uutiseen, saisi vuorotellen paniikkimyydä koko osakesalkkunsa ja seuraavana päivänä ostaa kaiken takaisin.

Yksi merkittävä muutos takavuosien tiedonvälitykseen on sosiaalisen median nousu hyödylliseksi tietolähteeksi. On muutamia tapauksia, joissa ensimmäisenä netin keskustelupalstalla esitetty väite tai huhu on myöhemmin osoittautunut todeksi ja vaikuttanut yrityksen pörssikurssiin. Kuuluisin tapaus lienee Orava Asuntorahaston kestämätön toimintamalli. Sitä ruodittiin erittäin seikkaperäisesti Kauppalehden keskustelufoorumilla, vaikka Oravaa seuraava analyysitalo ei nähnyt yhtiössä mitään ongelmia.

Listasin tähän sellaisia suomenkielisiä lehtiä, videoita, podcasteja, blogeja ja foorumeita, joita seuraan säännöllisesti ja joista olen saanut hyödyllistä tietoa omien sijoituspäätösten tueksi. Lista on siis subjektiivinen eikä kaiken kattava linkkilista.

Lehdet:

  • Kauppalehti, Arvopaperi ja Talouselämä

    Alma Talentin talouslehdet uutisoivat perusasiat talouden ja yritysten tilanteesta. Valitettavasti monet uutiset ovat aiemmin mainitsemaani pintakohinaa ja syvällinen analyysi puuttuu. Varsinkin Kauppalehti ja Arvopaperi ovat netissä turhan sensaatiohakuisia. Otsikot vilkaisemalla saa kuitenkin nopeasti yleiskäsityksen, mitä taloudessa tänään tapahtuu. Talouselämä on mielestäni kolmikon laadukkain ja kiinnostavin lehti.

  • Karon pörssi

    Vapaa toimittaja Karo Hämäläinen kirjoittaa moneen paikkaan, mutta sijoittajalle parasta antia on hänen Taloustaito-lehteen kirjoittamat artikkelit. Tarjolla on kriittistä ja laadukasta talousjournalismia mm. listautuvista yhtiöistä.

Televisio ja videot:

  • Inderes-tv

    Inderes on nerokkaasti luonut analyysibisneksensä ympärille oman median. Näin he pystyvät myymään näkyvyyttä asiakkailleen eli pörssiyhtiöille. Inderesin videoissa ollaan hyvin ajan hermolla ja parhaimmillaan katsoja voi nauttia analyytikon kommenteista reaaliajassa, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu. Videoilla ruoditaan pääasiassa asiakasyrityksiin liittyviä uutisia ja käänteitä, mutta välillä tarjolla on esimerkiksi opetusvideoita ja yleisempää sijoituskeskustelua. Some-evankelista Verneri Pulkkisesta on kasvanut karismaattinen tv-juontaja ja talkshow-isäntä. Analyytikot ovat vuosien varrella oppineet luonteviksi esiintyjiksi ja haastattelijoiksi. Inderes on edelläkävijä myös tulosjulkistusten livestriimauksessa, mistä heille suuri kiitos.

  • Markkinaraati

    Mtv3:n Huomenta Suomen sijoitusaiheinen aamuohjelma tulee aina liian aikaisin, jotta ehtisin katsoa sen suorana, mutta onneksi Markkinaraadin löytää myös Youtubesta. Jesse Kamrasin vetämä keskustelu on sujuvaa ja aiheet käsittelevät monipuolisesti taloutta ja sijoittamista. Ylen aamu-tv:ssä on vastaava ohjelma Jälkipörssi, mutta sitä tulee katsottua harvoin. 

Podcastit ja radio:

  • Yle Pörssipäivä

    Yle Puheen Pörssipäivä on mielestäni tämän hetken paras radio-ohjelma/podcast. Aiheet ja vieraat ovat lähes joka viikko mielenkiintoisia ja toimittaja Mikko Jylhä pitää keskustelun hyvin hallinnassa.

  • InderesPodi

    Inderes on lähtenyt valloittamaan myös podcast-maailmaa. Inderes-podia on julkaistu vasta kuusi jaksoa, mutta niiden perusteella tulevaisuus näyttää lupaavalta. Aihevalinnat ovat tässäkin monipuolisia ja itse pidin erityisesti Mikael Rautasen teknologiapohdinnoista. Myös Heikkilä&Vilen Show löytyy podcastina Soundcloudista.

  • Nordea Markets Insights

    Nordea Marketsin podcastissa puhutaan ekonomistien johdolla talouden suurista linjoista. Jaksot ovat hieman kuivia, mutta tietoa ja dataa on tarjolla sitäkin enemmän. Kannattaa kuunnella, jos makrotalous kiinnostaa.

  • Nordnet rahapodi

    Miikka Luukkosen ja Martin Paasin rahapodi lienee Suomen suosituin sijoitusaiheinen podcast. Omaan makuuni tämä podi on turhan viihteellinen ja tyhjänpäiväistä lätinää on liikaa. Asiasisältökin on suunnattu lähinnä aloittelijoille. Toivoisin muutosta asiallisempaan suuntaan.


Blogit:

  • Sijoitustiedon Daytrader

    Nimimerkillä Daytrader kirjoittava treidaaja kertoo kaupankäynnistään ja talousnäkemyksistään Sijoitustiedon blogissa. Vaikka itse en päiväkaupasta innostu, herran ajatukset ja näkemykset ovat mielenkiintoista seurattavaa. Sijoitustiedosta löytyy myös muita kiinnostavia blogeja ja artikkeleita, joista suosittelen erityisesti Aki Pyysingin kirjoituksia.

  • PhoebusBlogi

    Konkarirahastonhoitaja Anders Oldenburg vastailee yleisön kysymyksiin Seligsonin blogissa. Vaikka Phoebus-rahaston yhtiöt eivät kiinnostaisi, on Oldenburgilla paljon viisasta sanottavaa sijoittamisesta ja markkinoista.


Keskustelufoorumit:

  • Sijoitustieto

    Tämän hetken laadukkain sijoittamiseen keskittynyt suomenkielinen keskustelufoorumi. Keskustelun taso pysyy korkeana, kun osallistujilla on ymmärrystä osakemarkkinoista ja turhanpäiväinen inttäminen ja henkilökohtaiset tölväisyt pysyvät poissa.

  • Nordnetin Shareville

    Nordnetin kehittämä sosiaalinen alusta on nerokas: eräänlainen arvo-osuustilin ja Facebookin yhdistelmä. Keskustelujen taso vaihtelee todella paljon. Sharevillessä parasta on mahdollisuus katsoa keskustelijoiden omia osakesalkkuja tai kaupankäyntiä. Näin voi helposti päätellä kuinka paljon painoarvoa nimimerkin puheille kannattaa antaa.

  • Kauppalehden foorumi

    Kauppalehden keskustelufoorumi oli vielä joitain vuosia sitten lajinsa ykkönen, mutta nykyään en jaksa vierailla siellä. 99% keskustelusta on p**kanjauhamista, jonka informaatioarvo on nolla. Varsinkin suuryhtiöiden ketjut ovat lukukelvottomia, kun tietyt nimimerkit kettuilevat toisilleen satojen viestien edestä. Pienyhtiöiden ketjuissa on ajoittain järkevää keskustelua. Kauppalehden foorumi kaipaisi tiukempaa moderointia.

  • Facebookin Sijoituskerho

    Massiiviseksi paisunut face-ryhmä alkaa olla jo vaikeasti seurattava, koska uusia viestiä tulee niin paljon. Kun tuulipukukansa väittelee osakkeista, argumentit ja asiantuntemus eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia. Seuraan Sijoituskerhoa lähinnä viihdemielessä (etenkin eräs itseriittoinen guru perheineen tarjoaa säännöllisesti viihdettä lukijoille). 


Jos listasta puuttui mielestäsi jotain olennaista, vinkkaa kommenttikenttään!

Thursday, May 10, 2018

Luottamukseni Nordeaan horjuu - pitäisikö myydä?

Nordea julkaisi Q1-tuloksensa 25.4.2018. Se oli minulle pettymys. Ensisilmäyksellä tulos näytti hyvältä: epsiä tuli mukavat 0,20 euroa osakkeelta. Kun raporttiin pureutui syvällisemmin, tunnelmat muuttuivat.

Mutta ennen Nordean nykyhetken analysointia palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin, vuoteen 2013. Silloin käytännössä kaikki pankkiasiointini tapahtui suomalaisten kivijalkapankkien kautta. Olin Nordean ja Pop-ryhmän asiakas. Koko rahoitusvarallisuuteni oli näiden kahden pankin tileillä.

Entä nyt, vuonna 2018?

  • Ylimääräinen käteinen on Bank Norwegianin tilillä. 1,75% talletuskorko on moninkertainen kivijalkapankkeihin verrattuna.
  • Luottokorttina on Norwegianin kuluton Visa. Kortti toimii erinomaisesti kaikkialla maailmassa ja luottoraja on korkeampi kuin suomalaispankkien korteissa. 
  • Pankkikorttina on S-pankin vihreä debit-kortti, jolla ostan ruoat, bensat ym. ja kerään samalla bonukset. 
  • Osakkeet ja rahastot ovat pääosin Nordnetin säilytyksessä.

Pop-pankin asiakkuudesta luovuin jo pari vuotta sitten. Palvelumaksut nousivat vuosi vuodelta, vaikka palvelin itse itseäni. Konttorissa en käynyt kertaakaan.

Nordeaa tarvitsen oikeastaan vain käyttötilin takia. Tilillä on minimimäärä rahaa juoksevien raha-asioiden hoitoon. Nordean arvo-osuustilillä on myös osakkeita, mutta kuitenkin pieni määrä Nordnetin osakesalkkuun verrattuna.

Tässä yhteydessä voikin antaa sapiskaa Nordealle sekavista ja hankalasti käytettävistä verkkopalveluista. Ihmettelen, miten kukaan on pystynyt luomaan niin epäloogisen valikkorakenteen verkkopankkiin? Monien tavallisten asioiden hoitamiseksi joutuu seikkailemaan loputtomissa alavalikoissa, jotka on vieläpä nimetty siten, ettei vahingossakaan klikkaisi oikeasta kohdasta. (Kokeilkaapa vaikka etsiä yhteenveto tilille maksetuista osingoista...) Asiakaspalveluun ei ongelmatilanteissa saa yhteyttä, koska chatissa jonotusajat ovat 20 minuutin luokkaa.

Jos joku uusi digitaalinen toimija tarjoaisi käyttötilin ja maksupalvelut edullisesti ja nykyaikaisella käyttöliittymällä, lopettaisin ilomielin Nordean palvelujen käytön.

Tämä kritiikki olkoon johdantona Nordean Q1-tulosanalyysiin.

Nordean tulos muodostuu pääosin kahdesta komponentista: korkokatteesta ja palkkiotuotoista. Korkokate on laskenut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien. Matalien korkojen aikana Nordea on pystynyt yllättävän hyvin haalimaan tuottoja, mutta viimeiset kaksi kvartaalia ovat olleet heikkoja. Palkkiotuotot ovat kasvaneet osakemarkkinoiden nousun myötä, mutta Q1:llä nekin kääntyivät laskuun.

Valitettavasti korot eivät nouse Euroopassa vielä vähään aikaan. Luultavasti ensimmäiset nostot nähdään EKP:ltä aikaisintaan 2019 lopussa. Jos USA:n talous hyytyy ennen sitä, Eurooppa putoaa perässä eikä euroalueella päästä ollenkaan nostamaan korkoja.

Q1/2018 näennäisen hyvä tulos ei johtunut korkokatteen tai palkkioiden noususta, vaan lähes pelkästään kirjanpidollisista käyvän arvon muutoksista. Jos tämä kikkailu (135 Meur) jätetään pois, operatiivinen tulos on itse asiassa huonompi kuin Q4/2017. Toisaalta kulut pienenivät, joten viivan alle jäi lopulta enemmän kuin Q4:llä.

Suurin osa kansasta on vielä uskollisia isoille pankeille, mutta luulen, että tämä muuttuu mitä pidemmälle digitalisaatio etenee. Raha on nykyään vain numeroita kännykän tai tietokoneen ruudulla, eikä konttoreita tarvita mihinkään. Kuluttajien hintatietoisuus lisääntyy, eikä tyhjästä haluta maksaa. Talletukset ja lainat siirretään sinne missä korko on asiakkaalle edullisin. Sijoitukset menevät sinne missä kulut ovat pienimmät. Digiaikana palveluiden kilpailutus ja vaihto sujuu parissa minuutissa. Kun toimijat ovat talletussuojan piirissä, riskit ovat kuluttajalle olemattomia.

Ruotsissa voi jo nyt ottaa asuntolainan netistä. Mm. Enkla ja Stabelo tarjoavat erittäin edullisia asuntolainoja, jotka tietysti ovat myöntäjille kannattavia heidän kevyen kulurakenteensa takia. Nordea ja muut kivijalkapankit tulevat häviämään merkittävän määrän asiakkaita näille uusille toimijoille.

On vaikeaa nähdä mikä kääntäisi Nordean suunnan. Vaikka pankki on uudistunut, pienet haastajat tekevät silti kaiken paremmin ja pienemmillä kuluilla. Bisnestä murennetaan kaikilla rintamilla eikä paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ole. Nordean tuloskasvu voi syntyä vain vähentämällä kuluja nopeammin kuin tuotot ehtyvät.

Jos ajatellaan positiivisesti, että Nordean tuloksen heikentyminen loppuisi ja pankki pystyisi pitämään yllä nykyistä tuloskuntoa, oikaistua osakekohtaista tulosta tulisi tälle vuodelle arviolta 0,70 e. P/E-luvulla 12 se tarkoittaisi, että Nordean osakkeen käypä hinta olisi 8,40 euroa. Näin laskettuna Nordean osake on tällä hetkellä suhteellisen oikein hinnoiteltu, vaikka moni väittää Nordeaa halvaksi.

Tietysti Nordea on ylikapitalisoitunut eikä muhkea osinko ole lähivuosina vaarassa, mutta kovin pitkälle tulevaisuuteen osinko ei voi olla tulosta suurempi. Muutenkin on hölmöä ostaa osaketta vain siksi, että saisi yhtiön kassassa makaavaa ylimääräistä rahaa osinkoina. Kun verottaja vie välistä neljänneksen, ei tällaisessa rahan kierrättämisessä ole mitään järkeä.

Nordean 2017 viimeinen kvartaali oli pettymys, mutta ajattelin että se olisi väliaikainen notkahdus. Nyt näyttää siltä, että Nordean tuotot jäävät pitkäksi aikaa alemmalle tasolle. Eikä ihme, sillä olen itse osasyyllinen huonoon kehitykseen. Olen siirtänyt pankkiasiointini suurelta osin pois Nordeasta.

Vaikka Nordea on kivijalkapankkien sarjassa digitalisaation eturintamassa, se ei paljon lohduta, kun parempia vaihtoehtoja on tarjolla. Nordealla on liikaa menneisyyden painolastia, eikä edes hallituksen puheenjohtaja, turbokapitalisti Nalle Wahlroos ole pystynyt saneeraamaan ylimitoitettua konttoriverkostoa ja surkeita it-järjestelmiä tarpeeksi nopeasti. Nordeasta on tullut dinosaurus, joka ei ole enää kuluttajan näkökulmasta kilpailukykyinen.

Harkitsen vakavasti Nordean osakkeiden myymistä.

Friday, April 20, 2018

Myin Restamaxit

Myin eilen (19.4.) Restamaxin osakkeet pois hintaan 11,90 euroa. Kurssi on noussut viimeisen kolmen kuukauden aikana lähes 40%, mitä pidän ylilyöntinä. Maaliskuussa Restamax ilmoitti harkitsevansa henkilöstövuokrausyhtiö Smilen listaamista, jonka jälkeen Inderes nosti yhtiön tavoitehintaa 10 euroon. Huhtikuun alussa Restamax ilmoitti ostavansa Royal Ravintolat ja Inderes nosti uudelleen tavoitehintaa 12 euroon.

Restamaxilla on todella kovat kasvutavoitteet ja osakkeen nousu heijastelee tietysti näitä odotuksia. Oma osuutensa nousuun lienee myös Inderes-efektillä.

Tämän vuoden ennustetulla tuloksella Restamaxin arvostus on ravintolayhtiölle korkea. Lisäksi Royal Ravintoloista maksettava kauppahinta vaikuttaa kalliilta, varsinkin kun Royalin kannattavuus on surkea. Valitettavasti en usko, että Royal muuttuu kannattavaksi niin nopeasti kuin Inderes ennustaa. Restamaxin aggressiivisiin yritysostoihin perustuva kasvu on tähän mennessä näkynyt huonosti tuloslaskelman alimmalla rivillä. Poistot syövät tulosta ja Royal-oston jälkeen velkataakka kasvaa todella isoksi. Restamaxin Tanskan valloitukseen suhtaudun myöskin hieman skeptisesti.

Restamaxin yli 11 euron kurssiin on ladattu valtavasti tulevaisuuden odotuksia eikä pettymyksiin ole varaa. Kaiken pitäisi onnistua täydellisesti, aurinkoisia terassikelejä myöten. Isot muutokset isoissa yrityksissä harvoin toteutuvat ilman ongelmia. Nousukausi antaa vetoapua ravintola-alalle, mutta pelkään, että seuraava taantuma ehtii iskeä ennen kuin Restamax on saanut kokonaisuuden iskuun.

Sain Restamaxista kahdessa vuodessa erinomaiset tuotot. Ostojen keskihinta oli 5,39 e, joten arvonnousua tuli noin 120% ja siihen vielä osingot päälle. Restamax oli myyntihetkellä salkkuni viidenneksi suurin omistus. Käteistä rahaa on nyt salkussa yllin kyllin, mutta katselen rauhassa millaisia käänteitä markkinoilla tapahtuu ja odottelen uusia houkuttelevia ostopaikkoja.


Wednesday, April 18, 2018

Listautumishuuma on ohi

Tämän vuoden aikana Helsingin pörssin päälistalle ja First North -markkinapaikalle on listautunut viisi yhtiötä. Vuoden ensimmäinen listautuja Admicom tarjosi vielä kelpo tuotot sijoittajille. Merkintähinta oli 9,80 euroa ja kurssi nousi heti kaupankäynnin alettua. Tällä hetkellä Admicomin osake maksaa 14,08 e.

Sitten alkoi alamäki.

Poronluuyhtiö BBS-Bioactive Bone Substitutesin tarina ei vedonnut sijoittajiin ja anti jäi vajaaksi. Yhtiö tavoitteli 7,7 miljoonaa euroa, mutta sai vain 3,5 miljoonaa. Merkintähinta oli 5,50 euroa ja ensimmäisestä päivästä lähtien on menty vain alemmaksi. Nyt osaketta voi ostaa pörssistä hintaan 3,90 e.

Harvian ja Altian listautumiset saivat paljon mediahuomiota ja niihin lähti mukaan niin instituutiota, rahastoja kuin piensijoittajiakin. Molemmat ylimerkittiin, mikä enteili nousujohteista aloitusta kaupankäynnille. Kireähkö hinnoittelu, yhtiöiden vaatimattomat kasvunäkymät ja samaan aikaan sattunut osakemarkkinoiden yleinen lasku johtivat kuitenkin siihen, ettei näistä listautumisista irronnut kummoisia tuottoja.
Harvian merkintähinta oli 5,00 euroa ja kurssi nyt 5,01 e.
Altian merkintähinta oli 7,50 euroa ja kurssi nyt 8,04 e.

Uusimman pörssitulokkaan Enersensen anti floppasi pahasti, vaikka yhtiö oli ostanut markkinointitukea analyysitalo Inderesiltä. Suursijoittajat pysyivät poissa eivätkä edes piensijoittajat nielleet Inderesin kasvuennusteita. Enersense keräsi annissa vain 6,5 miljoonaa euroa suunnitellun 17 miljoonan sijasta. Merkintähinta oli 5,90 euroa osakkeelta ja kaupankäynti alkaa ensi viikon tiistaina.

Näyttää siltä, että suurin hype listautumismarkkinalla on ohi. Se on hyvä ja huono asia. Hyvä puoli on sijoittajien varovaisuuuden lisääntyminen. Viime vuonna ilmapiiri oli sellainen, että listautumisiin kannatti osallistua jo pikavoittojen takia. Ahneus sai monet sijoittamaan ilman riittävää perehtymistä listautuvan yhtiön arvostustasoon tai tuloksentekokykyyn. Kupla puhkesi viimeistään Rovion romahduksen jälkeen. Nyt härski rahastaminen osakemyynneillä on vaikeampaa, mikä on terve muutos markkinoilla.

Toivottavasti pettymykset viime aikojen listautumisissa eivät johda sijoittajien rahahanojen sulkeutumiseen. Suomalaisten vaurastumista ajatellen olisi ikävää, jos kasvurahoitusta tarvitsevat hyvin hoidetut yritykset jäävät pörssin ulkopuolelle.

Saturday, March 31, 2018

Salkun Q1: vuoristorataa ja shoppailua

Vuoden alku on ollut pörsseissä melkoista vuoristorataa. Näin myös omassa salkussa. Ylä- ja alamäkien jälkeen Q1 päättyi suunnilleen lähtöpisteeseen, 0,8 % plussalle. Euroissa salkun markkina-arvo on nyt 84 216 euroa.

Viime vuoden ennätysmatala volatiliteetti pörssissä oli poikkeuksellista ja nyt palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Osakesijoittamisen luonteeseen kuuluu hintojen heilunta eikä sitä kannata säikähtää. Muiden hermoilu tarjoaa pitkäjänteiselle sijoittajalle hyviä ostopaikkoja.

Ensimmäisen kvartaalin aikana tankkasin reippaasti lisää Goforea, jota onnistuin ostamaan 7,30-7,60 eurolla ennen Inderesin seurannan alkua.  Gofore on nyt salkkuni toiseksi suurin omistus. Kasvatin vuotuista osinkovirtaa lisäämällä Nordeaa ja Realty Incomea. Osallistuin Admicomin antiin, mutta sain osakkeita niin vähän, että hyvistä tuottoprosenteista huolimatta euromääräinen arvonnousu jäi pieneksi.

Uusina yhtiöinä salkkuuni tulivat Cargotec, Citycon ja Intrum Justitia. Kaikkien kolmen kurssit ovat lasketelleet viime aikoina reilusti alaspäin ja näen ne nykyarvostuksella mielenkiintoisina sijoituskohteina.

Cargotec on muuntautumassa laitetoimittajasta kohti älykästä lastinkäsittelyä ja vakaata huoltoliiketoimintaa. Satamien ja konttiliikenteen automaatio on maailman mittakaavassa vasta alkuvaiheessa. Huipputeknologiaan ja ohjelmistokehitykseen investoineella Cargotecilla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä tällä sektorilla. Megatrendit tukevat Cargotecin pitkän ajan kasvua. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Cargotec on ainoa suomalaisyhtiö, joka löytyy useista robotiikka/tekoäly -etf:stä (mm. Global X Robotics & Artificial Intelligence ETF).

Cityconia on käsittääkseni painanut pettymys vuoden 2018 ohjeistukseen, nousupaine koroissa sekä pelko siitä, että verkkokauppa autioittaa kauppakeskukset. Pidän osaketta edullisena niin taseen, tuloksen kuin osinkotuoton perusteella. On totta, että verkkokauppa syö kivijalkaliikkeiden myyntiä joissain vähittäiskaupan ryhmissä, mutta vaikutus ei ole yhtä suuri kaikkialla. Cityconin kiinteistöissä vuokralaisina on paljon muutakin kuin kauppoja: esimerkiksi ravintoloita, elokuvateattereita, kuntosaleja ja lääkäriasemia. Kiinteistöt sijaitsevat liikennevirtojen keskellä ja tiloja on modernisoitu vastamaan muuttuvia tarpeita. Suurin omistaja Gazit Globe on ostanut Cityconin osakkeita alkuvuodesta 16 miljoonalla eurolla nostaen omistuksensa 45,5 prosenttiin. Vanhan viisauden mukaan sisäpiiriä kannattaa peesata.

Intrum Justitia on ollut laskussa viime vuoden Lindorff-fuusiosta lähtien. Fuusion läpivieminen on pudottanut osakekohtaista tulosta, kilpailu on painanut marginaaleja ja Intrumin oma velkataakka on kasvanut. Jos yritysjohdon puheisiin on luottaminen, notkahdus on ohimenevä ja kohta Euroopan suurin luotonhallintayhtiö pääsee tekemään entistä isompaa tulosta. Katsotaan miten tässä käy.

Salkussa myyntiin menivät heikosti tuottaneet Castellum ja Medtronic. Yhtiöinä näissä ei ole mitään vikaa, mutta yritän pitää salkussa olevien osakkeiden määrän jotenkin hallinnassa, jotta pystyn seuraamaan omistuksiani.

Osinkoja tuli 893 euroa, mikä on yli 60 % enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Bank Norwegianin sotakassa jauhaa korkotuloja noin 100 euroa kuukaudessa.


Q1/2018
Ostot:

Admicom (listautuminen)
Cargotec
Citycon
Gofore
Intrum Justitia
Nordea
Nordnet Superfonden Sverige
Nordnet Superrahasto Suomi
Realty Income


Myynnit:

Castellum
Medtronic


Osingot:
893 e

Korkotulot:
308 e