Tämän vuoden alussa käteisen määrä kasvoi entisestään, kun hyväksyin Hoivatilojen ostotarjouksen ja sain perjantaina 10.1. rahat tilille. Lisäksi kevensin hurjaan nousuralliin villiintynyttä Talenomia hintaan 46,00 ja 47,10 euroa. Näiden tapahtumien seurauksena osakkeita muuttui rahaksi yli 11.000 euron edestä.
Myyntien ja lunastuksen jälkeen salkun allokaatiosta peräti 55% on käteisessä ja vain 45% osakkeissa. Tilannetta pahentaa se, että minulla on yli 52.000 euroa Bank Norwegianissa. Yhteensä käteisen osuus kaikesta sijoitettavasta varallisuudesta on 114.000 euroa. Eikä tässä vielä kaikki. Työrintamalla menee hyvin ja rahaa jää säästöön joka kuukausi vähintään tuhat euroa, usein enemmänkin. Eli käteisen määrä kasvaa nopeammin kuin saan sitä sijoitettua tai tuhlattua.
Puolentoista vuoden takaiset blogipohdinnat ovat edelleen ajankohtaisia. Todella houkuttelevia sijoituskohteita ei yksinkertaisesti ole. Koroista ei saa mitään tuottoa, suora asuntosijoittaminen ei ole minun juttuni ja pääomarahastoissa on omat riskinsä (esimerkkinä Taalerin epäonnistunut georahasto). Jäljelle jää vähiten huono vaihtoehto: osakkeet. Vanhaa blogikirjoitusta päivittäisin siten, että tylsät osinko-osakkeet eivät tarkoita varmaa tuottoa pienellä riskillä. Sampo ja Nordea ovat hyviä opetuksia tästä.
Eli mitä tehdä ylimääräisellä sadalla tuhannella eurolla vuonna 2020?
- Indeksisijoitusten kasvattaminen. Tämä on teoriassa järkevää, mutta silti ajatus ahdistaa. Jos monet yhtiöt ovat niin kalliita, että en sijoittaisi niihin suoraan, miksi ostaisin samoista yhtiöistä koostuvaa indeksiä? Tällä hetkellä minulla on kuukausisäästössä S&P500 ja OMXH25 -indeksejä seuraavat rahastot, mutta melko pienillä summilla. En oikeastaan edes haluaisi ostaa all time high -lukemissa pyöriviä USA:n indeksirahastoja, mutta pelissä on pakko pysyä mukana.
- Osakepoiminta. Olen viime vuosina onnistunut kohtuullisen hyvin sellaisissa poiminnoissa, jossa olen tehnyt paljon työtä ja tutustunut yhtiöön perinpohjin (mm. Talenom, VMP/Eezy, Norwegian Finans Holding). Olen vaativa ja varovainen sijoittaja, joten jos yhtiö tuntuu omien tutkimusten jälkeen houkuttelevalta, markkinat luultavasti ovat valmiit hyväksymään korkeamman arvostuksen. Voisin jatkossa tehdä enemmänkin raakaa työtä ja käydä systemaattisesti läpi small-cap-yhtiöitä, jotka esimerkiksi eivät ole Inderesin seurannassa. Jos aliarvostuksia löytyy, sitten vaan rohkeammin rahaa kiinni. Tämä tie on vaikea, mutta onnistuessaan taloudellisesti ja henkisesti palkitseva.
- Elintason nosto. Välillä käy mielessä, pitäisikö törsätä rahaa kaikenlaiseen hauskaan. Ostaisin uuden auton, kakkosasunnon, kalliita vaatteita tai lentäisin turistiluokan sijaan bisnesluokassa? Ei. Hetken voisi olla kiva ökyillä, mutta oikeasti en tarvitse näitä asioita. Olen tyytyväinen elintasooni ja mielummin varmistan taloudellisen riippumattomuuden tulevaisuudessa kuin poltan rahaa turhuuksiin.
- Odottaminen. Viimeiset kuukaudet pörssissä on menty vahvassa optimismissa, jopa ahneudessa. Onneksi pörssi on luonteeltaan maanis-depressiivinen, joten jossain vaiheessa iskee taas pelko ja alamäki alkaa. Sitä odotellessa saatan menettää tuottoja, mutta opin vuoden 2018 korjausliikkestä, että salkun sulaminen tuhansilla euroilla päivässä potuttaa moninkertaisesti enemmän kuin noususta paitsi jääminen.
Tässä tulikin puolivahingossa hahmoteltua vuoden 2020 sijoitussuunnitelma, jota lupailin viikko sitten. Eli tiivistetään vielä pohdinnat ohjeiksi:
- Jatkan kuukausittaisia indeksisijoituksia, olipa markkina menossa mihin suuntaan tahansa.
- Osakepoimintaa ja lyhyen aikavälin kaupankäyntiä voi harrastaa, kunhan perehdyn kohteisiin huolellisesti ja riski/tuotto-suhde on houkutteleva.
- Inflaatio on hyvin alhainen, joten rahojen sijoittamisella ei ole kiire. Pitkästä noususta huolimatta joka vuosi on tarjoutunut hyviä ostopaikkoja ja erikoistilanteita. Näin käynee myös vuonna 2020. Pitää vaan odottaa rauhassa.
