Saturday, January 5, 2019

2019: Sekoilujen aika on ohi, vaihdan rauhallisempaan sijoitustyyliin

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä vuoden 2018 virheistä. Kävin liikaa kauppaa, tein tyhmiä heräteostoksia ja jätin salkkuun huonoja yhtiöitä, jotka olisi pitänyt myydä heti pois (tai joita ei olisi alunperinkään pitänyt ostaa). Käytin vuoden aikana arviolta satoja tunteja salkun seuraamiseen, pörssikurssien tuijotteluun ja yhtiöiden analysointiin. Sijoitusharrastus vei paljon aikaa ja energiaa, mutta ei tuottanut rahallisesti juuri mitään. Eihän sellaisessa ole järkeä. Sijoittaminen ei edes lisännyt onnellisuuttani, joten ajankäyttöä ei voi perustella silläkään.

Vuoden 2019 tärkein ohje olkoon tämä: rauhoitu hyvä miäs!

Aion muuttaa sijoitustyyliäni rauhallisemmaksi kolmesta syystä:

  1. Varsinainen päivätyöni ei liity sijoittamiseen tai finanssimaailmaan mitenkään. Aktiivinen salkunhoito vaatisi markkinoiden jatkuvaa seurantaa, mihin minulla ei ole mahdollisuutta. En voi aamusta iltaan vahtia milloin joku yhtiö mahdollisesti antaa tulosvaroituksen tai mitä analyytikot käskevät tänään ostamaan ja myymään.

  2. Aktiivisuus ei ole minun tapauksessa johtanut ylituottoon. Salkun tuotto on pitkällä aikavälillä suunnilleen passiivisen indeksirahaston tasolla. Kaikki analyysi, ajoittaminen ja runsas kaupankäynti on ollut siinä mielessä turhaa - varsinkin kun laskee miten paljon aikaa niihin on kulunut.

  3. Sijoittaminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta päivittäinen pörssin ja talouden seuraaminen ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Käytän vapaa-aikani mieluummin sellaisiin harrastuksiin, jotka lisäävät hyvinvointiani. 

Uusi rauhallisempi sijoitustyyli tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

  • Kasvatan säännöllisesti indeksisijoituksia riippumatta siitä, mihin suuntaan pörssi tai talous menee. Pitkällä tähtäimellä indeksirahastojen tulisi muodostaa salkkuni runko. Indeksirahastot ovat laiskalle sijoittajalle täydellinen valinta, sillä indeksiin valikoituvat aina pörssin parhaat yhtiöt. Jos jokin yhtiö joutuu vakaviin ongelmiin, se poistuu ajan myötä indeksistä ja tilalle tulee uusia menestyjiä.

  • Pidän osakepoimintasalkussa pienen määrän laadukkaita yhtiöitä, jotka tunnen hyvin. Näitä omistan pitkäjänteisesti enkä hötkyile vaikka kurssit heiluvat. Jos yhtiössä tapahtuu odottamaton muutos tai osakkeen hinta nousee/laskee aivan älyttömyyksiin, on aina sallittua ostaa lisää tai myydä osakkeet pois. Lähtökohta on kuitenkin välttää kaupankäyntiä.

    Ennen uusien yhtiöiden ostamista täytyy aina itse tehdä perusteellinen selvitystyö, eikä uskoa pelkästään analyytikkoja, talousmediaa tai netin sijoitusguruja.

  • Koska varallisuuden menettäminen tuottaa minulle enemmän huonoa oloa kuin vastaava varallisuuden lisäys hyvää oloa, pidän salkun koon melko pienenä suhteessa nettovarallisuuteeni. Osakkeissa saisi olla kiinni vain sen verran rahaa, etteivät yöunet mene rajussakaan pörssiromahduksessa. Nykyinen noin 50.000 euroa osakkeissa on tällä hetkellä sopiva koko salkulle.

  • En aseta euromääräisiä tavoitteita osinkojen suhteen. Isojen osinkojen itsetarkoituksellinen tavoittelu ei ole järkevää, sillä verottaja vie jokaisen osingonmaksun yhteydessä neljänneksen pois. Korkoa korolle -efekti toteutuu paljon paremmin indeksirahastojen kasvuosuuksissa. (Tuleva osakesäästötili muuttaisi tämän, mutta katsotaan nyt ensin tuleeko tili edes käyttöön ja millaisilla ehdoilla.)


Tarkoitus oli pohtia tässä tekstissä myös vuoden 2019 näkymiä osakemarkkinoilla. Ollaanko nyt menossa kohti taantumaa vai lähdetäänkö vielä uuteen nousuun? Mitä tekee Trump, Kiina, Fed, Ekp, Italia tai Iso-Britannia? Lyhyt vastaus: en tiedä. En osaa tai yritä ennustaa markkinoita. Eikä sillä ole väliäkään. Uusi rauhallinen sijoitustyyli tarkoittaa sitä, ettei salkkuun tehdä muutoksia päivittäisen uutisvirran takia. Talouden indikaattorit, ennusteet ja pörssikurssit heiluvat milloin minnekin, mutta pitkällä tähtäimellä ne pyörivät keskiarvojensa ympärillä.

Viime kvartaalin myyntien jälkeen salkkuun jäivät ne yhtiöt, joihin olen perehtynyt hyvin ja jotka näen omistamisen arvoiseksi. Lisäksi seurailen sivusilmällä muutamia yhtiötä, joiden omistajaksi voin palata, jos hinta laskee yleisen markkinahermoilun myötä houkuttelevaksi.

Tällä filosofialla aion mennä vuoteen 2019. Suurin riski suunnitelmassa on luultavasti se, mikä yleensäkin tapahtuu uudenvuodenlupauksille. Parin kuukauden päästä olen unohtanut kaiken ja ostelen taas innoissani näennäisesti aliarvostettuja osakkeita nopean nousun toivossa.

Onneksi ajatusten kirjoittaminen julkisesti koko maailman nähtäville antaa hieman enemmän motivaatiota pitää lupaukset. Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille!

11 comments:

  1. Kyllä se indeksisijoittaminen on vaan niin monelta kantilta katsottuna todella ylivoimainen strategia. Vuoden tai parin aikana voidaan puhua kolikonheitosta voitatko vai häviätkö indeksille olemalla osakepoimija, mutta kun aletaan puhua vuosikymmenistä, niin todennäköisyydet ovat todella vahvasti osakepoimintaa vastaan.

    Kyllä tässä itsellänikin alkaa hiljalleen tulla selväksi, ettei markkinoilta ilmaisia lounaita ole paljoa tarjolla. Vaikka näyteikkuna onkin usein pullollaan näennäisesti todella houkuttelevia tarjouksia ja ideoita!

    Miksi hakata päätä seinään, kun on parempikin vaihtoehto olemassa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan just 😉

      Uraanilla ensin kymmenkertaistetaan salkku ja sitten kaikki rahat indeksiin ja itse riippumattoon meditoimaan 😎💰

      Delete
  2. Kuulostaa oikein fiksulta suunnalta!

    ReplyDelete
  3. Itse pysyttäydyn edelleen buy-n-hold stock pickingissä. Salkusta löytyy nyt: APH, AVB, BF.B, CNI, HSY, JNJ, PM, TXN, MMM, NVO, SAP, NRE, ATCO ja SHB. Tavoite olisi seuraavan kolmen vuoden aikana ostaa ROK, DIS, PAYX, MSFT, BDX, ERIE, MA ja NKE.

    Omat pallit ei vain kestä sitä, että kymmenien vuosien säästöt on vain muutamassa arvopaperissa (ETF:ssä). EUNL on periaatteessa kaikki mitä tarvitset, mutta mitä sitten _kun_ tolle yhdelle ja ainokaiselle omistuksellesi tapahtuu jotain?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmasti b&h tomii myös hyvin etenkin jos isoja laadukkaita toimijoita salkussa.

      Silti itse näkisin nimenomaan niin, että EUNL on paljon turvallisempi, vaikka olisikin ainoa omistus.

      Rahastohan omistaa varmaan kaikkia mainitsemiasi yhtiöitä ja lisäksi toista tuhatta muutakin - > tappion riski pienempi,koska yhden yhtiön konkka tai ongelmat ei paljoa vaikuta.

      EUNL on vielä fyysisesti replikoitu, eli todella omistaa osakkeet (ei johdannaisjärjestelyjä).

      Teoreettinen riski on, että rahasto suljettaisiin, jolloin saisit varasi ja voisit joutua maksamaan veroa voitoista. Tämä riski EUNL - tapauksessa hyvin pieni mielestäni, koska kyseessä iso rahasto ja takana maailman suurin varainhoitaja. Pienemmissä ETF - rahastoissa tuo on hyvinkin mahdollinen skenaario.




      Delete
    2. riski on juuri se, että joko blackrock menee konkkaan, etf suljetaan tai etf:n kuluja tai ehtoja muutetaan huonompaan. kaikissa näissä tapauksissa on pakkomyynti edessä ja isot verokulut tiedossa. lisäksi eunl:n (joka on siis paras tuote suomalaiselle indeksisijoittajalle) todelliset kulut ovat about 0.4% vuodessa. puolet tuosta kulusta selittyy osinkojen lähdeveroilla.
      survivorship bias on nykyisin niin suuri, että pitäisin ihmeenä jos eunl olisi vielä olemassa 20v päästä.

      Delete
  4. Tein saman päätöksen muutama vuosi sitten (poiminnat suurimmaksi osaksi pois ja rahat etf-rahastoihin) enkä ole katunut. Toistaiseksi - olen ollut tuottoihin tyytyväinen ja ajankäyttö on tehostunut.

    Oman päätöksen takana olivat juurikin kohdat 1. j 2. Sinänsä tykkäsin yhtiöiden penkomisesta, mutta ylituottoa ei ollut näkynyt vaikka vaivaa tuli nähtyä. Lisäksi totesin että analyysihomman tekeminen kunnolla (yhtiö ja kilpailijakartoitus, arvostusmallit, näiden päivittäminen jatkuvasti muuttuvan tiedon mukana ym.) on kokopäivätyötä,johon aika ei yksinkertaisesti riitä kun yksi työ sattuu jo löytymään (työ ei varsinaisesti tarjoa mitään synergiaa, vaikka rahoitusalalla onkin). Lisäksi voin "arvosijoittaa" myös vaikkapa value-etf-rahastoilla. Rehellisyyden nimissä poimintani perustui pääasiassa kvant. tunnuslukuihin muutenkin.

    Tokihan tämä on tylsempää, sen myönnän 😁

    ReplyDelete
  5. Harkintaan pieni muutos. Oma ajatteluni on sijoittaa aika ajoin selkeisiin ja pitkiin fundamentti keisseihin.
    Päästrategia on kuitenkin sijoittaa
    1. ETF:ien kautta osakkeisiin ja
    2. REIT:ien kautta kiinteistömarkkinoille
    ja ostaa fokusoidusti vain "alennuksessa" olevia maita.

    Esim 2015-2016 kehitysmaiden pörssit niiasivat rajusti ja en näe ongelmaa ostaa sellaisina vuosina vain Aasian maiden ETF rahastoja. Jos toisena vuotena Australian kiinteistökupla puhkeaa ja ne rommaavat, voin ostaa hyvällä omalla tunnolla Australian kiinteistö REITtejä.
    Kun missään ei ole ns. "isot alennukset", voin ostaa jenkki ja eurooppa ETF:iä.

    Eli vuositasolla kaikki uudet ostot voi kohdistua esim. vain kiinan ETF:iin, mutta koska aikajänne on pitkä, tulee hajautus väistämättä ja lopulta salkku, jossa on kiinteistöjä ja osakkeita globaalilla hajautuksella.
    Silloin myös Brasseihin, Argentiinaan, yms. uskaltaa sijoittaa vuodenkin putkeen, koska pitkällä juoksulla tuo hyperfokus, tulee laimenemaan ja olemaan vain yksi pilari.

    Ajallisesti en koe tätä super intensiivisenä strategiana, mutta koen tämän äärettömän tehokkaaksi tavaksi hajauttaa varallisuutta + kuitenkin saa hyvän syyn seurata vähän markkinoita ja maailmaa.

    ReplyDelete
  6. Harvinaisen hyvä päätös lopettaa analysointi - sillä jos omistaa oman kattavan indeksin, niin todellisuudessa yhtiöistä ei kamalan paljon tarvitse tietää. Ja tämän päivän analyysi on jo mennyttä tavaraa parin viikon päästä.

    Itse sijoitan korkeaan osinkoon ja otan yhtiöistä sen verran tietoa, että tiedän, etteivät ne konkurssiin ihan huomenna - mutta analysointi en suurella mitalla harrasta, koska tulevaisuutta oikeasti on vaikea etukäteen arvata. En myöskään mieti, oliko ostos huono tai hyvä. Se oli vain ostos - ainoa mitä mietin oli, onko minulla juuri nyt varaa tehdä ostos. Jos ei ole, niin en tee.

    ReplyDelete
  7. Yksittäisten yhtiöiden seuraaminen ja oikeiden johtopäätösten vetäminen on aika haastava homma. Tietysti voi pitää kymmeniä yhtiöitä hajautuksen takia, mutta sitten se vasta haastavaa onkin. Olen myös indeksi sijoittamisen kannalla. On myös hyvä muistaa, että sijoittaminen on pitkän ajan toimintaa. Ei yhdelle vuodelle kannataa tavoitteita asettaa. Ja pitkällä ajanjaksolla indeksi toimii jo sen luonteen vuoksi.

    ReplyDelete