Friday, September 7, 2018

Kannattaako Inderesin suosituksia seurata? Vihdoinkin luotettavaa dataa tarjolla

Edellinen blogikirjoitukseni, jossa epäilin tavoitehintojen soveltuvan paremmin lottonumeroiksi, aiheutti runsaasti kritiikkiä. Analyytikoiden ennustetarkkuutta ei kuulemma saisi tarkastella vuoden aikajänteellä, koska analyytikot saattavat kääntää pikkutakkiaan useampaan kertaan vuoden aikana. Kun suosituksia ja tavoitehintoja veivataan jopa parin viikon välein, jokaisen suosituksen osumatarkkuutta pitäisi tutkia erikseen.

Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautanen vastasi kritiikkiin julkaisemalla Twitterissä koosteen kymmenen kokeneimman analyytikkonsa track recordeista kahden vuoden ajalta. Twiitissä hän iloitsi, että 8/10 analyytikosta oli saanut osumatarkkuudessa täydet viisi tähteä. Toisessa twiitissä tuli ohjeet osumatarkkuuden oikeaoppiseen laskentaan. (Alla olevissa kuvissa näkyvät tuotot ja ohjeet. Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla.)







Inderes hehkuttaa jatkuvasti kuinka heidän analyytikkonsa keräävät palkintoja alan kilpailuissa, joten luulisi piensijoittajankin pääsevän Inderesiä peesaamalla erinomaisiin tuottoihin. Valitettavasti Mikael Rautasella ei ollut tarjota dataa siitä, miten hyvin heidän analyytikot ryhmänä menestyvät passiivista indeksisijoittamista vastaan. Rautasen julkaisemien tilastojen perusteella sen voi kuitenkin laskea suuntaa-antavasti.

Finanssipiireissä analyytikoiden suorituskykyä mitataan Thomson Reutersin myymässä Starmine-palvelussa. Kyseessä on tietokanta, johon kootaan kaikki analyytikon suositukset ja verrataan niitä toteutuneisiin pörssikursseihin. Kuten ylläolevista kuvista käy ilmi, käytössä on kaksi mittaustapaa: Absolute return ja Recommendation weighted return. Analyytikon saama tuotto lasketaan seuraavasti:

Absolute return
   Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella 
  • sijoitetaan 1 rahayksikkö lisää-suosituksella
  • pysytään käteisessä pidä-suosituksella 
  • myydään osaketta lyhyeksi 1 rahayksikkö vähennä-suosituksella
  • myydään osaketta lyhyeksi 2 rahayksikköä myy-suosituksella

Recommendation weighted return
  Analyytikon seuraamiin yhtiöihin:
  • sijoitetaan 2 rahayksikköa osta-suosituksella
  • sijoitetaan 1,5 rahayksikköä lisää-suosituksella
  • sijoitetaan 1 rahayksikköä pidä-suosituksella
  • sijoitetaan 0,5 rahayksikköä vähennä-suosituksella
  • sijoitetaan 0 rahayksikköä myy-suosituksella


Jos analyytikko vaihtaa suositusta, positiosta lasketaan aina siihen mennessä saatu tuotto. Positiot eri yhtiöissä normalisoidaan, jotta ne olisivat vertailukelpoisia toistensa kansssa.

Kun vertailee metodeja, huomaa heti, että absoluuttisen tuoton laskentatapa on armoton analyytikolle. Epäonnistunut vähennä- tai myy-suositus johtaa lyhyeksimyynnin takia negatiiviseen tuottoon. Jälkimmäisessä laskentakaavassa analyytikko voi saada puolet osakkeen tuotosta, vaikka vähennä-suosituksen saanut osake nousisi.

Tilastoissa esiintyy myös termi Coverage return, joka kertoo miten paljon analyytikon seuraamista yhtiöistä koottu portfolio on tuottanut samassa ajassa ilman kaupankäyntiä tai painotuksia. Tämä on se tuotto, johon analyytikon suosituksillaan tekemää tuottoa verrataan. Jos analyytikon absoluuttinen tai suosituksilla painotettu tuotto ylittää coverage returnin, hän on tehnyt ylituottoa.

Miten Inderesin parhaat analyytikot ovat pärjänneet, kun mittaukset on tehty alan virallisten käytäntöjen mukaan? Tilastoja silmäilemällä voi havaita, että muutama yksittäinen analyytikko on menestynyt erinomaisesti, muutama huonosti ja loput siltä väliltä. Jokaisen analyytikon portfoliosta löytyy mokia ja onnistumisia. Mutta kuinka mitata analyytikkojen onnistumista yleisellä tasolla?

Niputetaan kaikki portfoliot yhteen ja katsotaan miten ne ovat keskimäärin tuottaneet.

Tämä vastaa tilannetta, jossa Inderesin kymmenen analyytikkoa toimii salkunhoitajana sijoittaen vain analysoimiinsa yhtiöihin. Jokaiselle salkunhoitajalle annetaan sama summa rahaa ja kahden vuoden päästä lasketaan paljonko jäi käteen.

Pienen excel-harjoituksen jälkeen tulokset ovat seuraavat:

  • Salkuista muodostuneen jättiportfolion coverage return kahdessa vuodessa on 26,4%. Samalla ajanjaksolla Helsingin pörssin hintaindeksi tuotti 23%. Inderesin seurannassa olevat yhtiöt kokonaisuutena seuraavat melko tarkasti indeksiä, vaikka tässä vertailussa pienyhtiöt saavat suhteettoman suuren painon.
  • Jos käytetään absoluuttisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 18,4% eli he hävisivät vertailuportfolioille 8 %-yksikköä.
  • Jos käytetään suosituspainotteisen tuoton laskentakaavaa, kymmenen kokeneen Inderes-analyytikon keskimääräinen tuotto kahdessa vuodessa oli 37,4% eli he voittivat vertailuportfolionsa 11 %-yksiköllä.
  • Vuosituottoina nämä olisivat joko -3,6 prosenttiyksikköä alituottoa tai +4,8 prosenttiyksikköä ylituottoa verrattuna siihen, että sijoittajat olisivat ostaneet ja unohteet osakkeensa.

Analyytikkojen tuottojen laskeminen toimii valitettavasti vain teorian tasolla. Tosielämässä mukaan tulee kustannuksia: jatkuva ostaminen ja myyminen tuhoaa välityspalkkioiden muodossa helposti 1-2 prosenttiyksikköä tuotosta. Inderes-efekti, eli suositusmuutoksen aiheuttama kurssireaktio pienyhtiössä sataa täysimääräisesti analyytikon laariin, mutta perässä hiihtävä piensijoittaja ei pääse hyötymään siitä juuri ollenkaan (hinta on jo muuttunut, kun kaupankäynti alkaa). Lisäksi aktiiviseen salkunhoitoon kuluu paljon aikaa, jonka voisi ehkä käyttää hyödyllisemmin kuin istumalla joka aamu kello 10 tietokoneella valmiina syöttämään toimeksiantoja.

Tuskin kukaan seuraa analyytikkoja täysin sokeasti. Mutta kuten edellisessä blogikirjoituksessa totesin, analyytikoilla on paljon mielipidevaltaa ja siksi on hyvä pohtia, kuinka relevantteja heidän antamat suositukset ja tavoitehinnat ovat. Nyt käytössä olevan virallisen ja luotettavan datan perusteella näyttää siltä, että Inderesin kokeneimpien analyytikoiden neuvoja noudattamalla sijoittajat ovat keskimäärin tehneet muutaman prosenttiyksikön vuotuisen ylituoton 2016-2018.

Yksilötasolla tilanne saattaa kuitenkin olla mitä tahansa jättivoittojen ja jättitappioden välissä. Mikael Rautanen totesi tuoreessa podcastissa, että vaikka 75% suosituksista menisi nappiin, aina löytyy sijoittajia, jotka kokoavat salkkunsa niistä yhtiöistä, joissa Inderes epäonnistuu. Loudspringiä, Verkkokauppa.comia, Innofactoria, Pihlajalinnaa ja Martelaa ostaneelle on laiha lohtu, jos Inderesin suositukset osuvat keskimäärin hyvin ja analyytikot saavat palkintoja.

Minäkin olen seurannut Inderesin suosituksia. Olen ostanut analyysien perusteella mm. Comptelia, Restamaxia, Martelaa, Enersenseä, Cargotecia ja Admicomia. Inderesin valikoiva seuraaminen on ollut omalla kohdalla toistaiseksi kannattavaa muutamasta epäonnistumisesta huolimatta.

Mutta vielä enemmän olisin voitolla, jos sijoitusurani alusta lähtien olisin keskittynyt pelkästään indeksisijoittamiseen ja unohtanut yhtiöpoiminnat kokonaan.


1 comment:

  1. Mun mielestä inderes on välillä ok, joidenkin yhtiöiden kohdalla taas täyttä kuraa

    ReplyDelete