First world problems: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Bank Norwegian ilmoitti taannoin laskevansa säästötilin korkoa 1,75 prosentista 0,75:een. Muutos tulee voimaan lokakuun alusta alkaen. Tämä ei yllättänyt minua, sillä Ruotsissa ja Tanskassa pankilla on ollut alempi talletuskorko jo vuosia. Nollakorkojen aikana talletussuojattu 1,75% on ollut niin hyvä tarjous, että olen pistänyt kaiken ylimääräisen käteisen Norwegianin tilille. 0,75% ei enää innosta samalla tavalla, joten nyt edessä on uusi ongelma: mitä tehdä ylimääräisellä 80.000 eurolla?

Olen tähän mennessä kasvattanut osakesalkkua noin 10.000-20.000 euron vuosivauhtia. Mielestäni se on ollut hyvä summa ajallisen hajauttamisen saavuttamiseksi, koska noususykli on kestänyt poikkeuksellisen monta vuotta. Vaikka osakkeisiin sijoittaminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, en laittaisi juuri nyt kerralla koko omaisuutta pörssiin. Nykytahdilla menisi kuitenkin vähintään neljä vuotta, että saisin 80.000 euroa sijoitettua. Lisäksi työnteosta tulee koko ajan lisää rahaa sijoitettavaksi, joten ongelma vain pahenee.

Inflaatio on Suomessa noin 1,3 % luokkaa, joten rahoja ei kannata jättää pankkitilille makaamaan.

Mitä vaihtoehtoja suuren käteissumman sijoittamiseksi olisi tarjolla, jos vaatimuksena on inflaation ylittävä tuotto, mutta mahdollisimman matala riski?

• Defensiiviset osinko-osakkeet. Voisin kasvattaa huomattavasti positioita esimerkiksi Sammossa tai Suomen Hoivatiloissa. Tai ostaa uutena salkkuun vaikkapa Teliaa. Näiden yhtiöiden osingonmaksukyvyn luulisi olevan turvattu, vaikka talouskasvu hieman notkahtaisi.


• Korkorahastot. Kaikki enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja, koska Euroopassa korot voivat vain nousta nykytasolta (=vanhojen korkopapereiden arvo laskee). Yrityslainoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, mutta onko muutaman prosentin tuotto suhteessa riskiin enää järkevä? Saman tien voisi ostaa suoraan yritysten osakkeita. USA:ssa lyhyiden valtionlainojen korot ovat yli 2% tasolla, mutta eurosijoittajalle mukana tulee valuuttariski.


• Pääomarahastot. Useat varainhoitajat tarjoavat reaaliomaisuuteen sijoittavia pääomarahastoja. Tarjolla on ainakin liike- ja hoivakiinteistöjä, tallikiinteistöjä, tonttirahastoja, datakeskuksia, laivanvarustusta, geoenergiaa ja metsää. Näiden hyvä puoli on vähäinen korrelaatio osakemarkkinan kanssa. Huonona puolena hallinnointipalkkiot ovat korkeat ja eikä sijoituksista pääse eroon kovin helposti. Lisäksi osa rahastoista, esimerkiksi geoenergia- ja datakeskusrahastot, sisältävät kohtuullisen isoja liiketoimintaan liittyviä riskejä. Talouden taantumassa listaamattomat yritykset ovat samalla tavalla pulassa kuin pörssilistatut.
  Minimisijoitus pääomarahastoissa voi olla 10.000 euroa ja rahastot yleensä suljetaan kun pääomat on kerätty. Sijoitusajat ovat pitkiä, tyypillisesti 5-10 vuotta. Pääomarahastoista voisi periaatteessa löytyä houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei ole avoinna yhtään itseäni kiinnostavaa rahastoa. 


• Suora asuntosijoittaminen. Tämä on osa-alue, jota en hallitse kovin hyvin. En myöskään jaksaisi säätää vuokralaisten ja remonttien kanssa. Jos jostain tulisi eteen hyvä ja edullinen kohde, varmasti tarttuisin tilaisuuteen, mutta asuntosijoitusbuumin myötä tuottavien kohteiden löytäminen alkaa olla vaikeaa ammattilaisillekin. Seuraan asuntomarkkinoita, mutta en usko että päädyn tässä markkinatilanteessa ostamaan sijoitusasuntoa.

Muut vaihtoehdot kuten listaamattomat yhtiöt, vertaislainat, kryptovaluutat tai raaka-aineet ovat liian suuren riskin sijoituksia sietokykyyni nähden. Pieniä summia näihin voisi hajauttaa, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa.

Järkevimmältä tuntuu osakesijoituksien kasvattaminen jatkossakin. Vaikka seuraavasta romahduksesta varoitellaan talousmediassa vähän väliä, en usko että koemme hetkeen samanlaista kriisia kuin vuonna 2008. Globaali kasvun hidastuminen on edessä jossain vaiheessa, mutta sen pelossa ei kannata jättäytyä pois osakkeista. Uskon, että järkevällä osakepoiminnalla voi saada edelleen kohtuullisen riskikorjatun tuoton. Jos ja kun markkinoilla tulee turbulenssia, voisi ostaa rohkeammin laadukkaita ja vähävelkaisia yhtiöitä, joiden uskon pärjäävän syklien yli. Vaikka nostaisin vuosittaisen ostosumman 30.000 euroon, jäisi mustan joutsenen ilmestymistä varten silti riittävä sotakassa.

Loppuun eräs ajaton sjoitusviisaus:

“Far more money has been lost by investors preparing for corrections, or trying to anticipate corrections, than has been lost in corrections themselves.” – Peter Lynch