Kupla vai ei kuplaa, siinä pulma!

Vähän väliä talousmediasta saa lukea juttuja, jossa varoitellaan osakemarkkinoiden kuplasta. Viimeksi tänään Kauppalehti julkaisi räväkästi otsikoidun jutun Jättipankki varoittaa pörssipudotuksesta, ”vähentäkää osakkeita”.

Samankaltaisia artikkeleita julkaistaan viikottain. Toisaalta jo seuraavana päivänä toinen asiantuntija muistuttaa, että kuplaa ei ole. Esimerkiksi lauantaina Arvopaperin sivuilta löytyi juttu Salkunhoitaja: Osakkeet tolkullisen hintaisia (juttu luettavissa vain tilaajille). Mutta jo parin päivän kuluttua samasta lehdestä löytyy vastakkainen mielipide: Sijoittajakonkari: osakkeet sikamaisen kalliita, edessä kunnon rytinä.

Ketä tässä jakomielisessä tilanteessa pitäisi uskoa? Pitäisikö siis ostaa lisää osakkeita, myydä kaikki pois vai odotella tekemättä mitään? Olen koko lyhyen sijoitusurani painiskellut tämän epätietoisuuden keskellä. Käteistä on pankkitilillä liikaa ja tekisi mieli siirtää sitä nopeammin osakkeisiin. Mutta arvostustasot ovat monen yrityksen kohdalla mielestäni niin korkeita, ettei tee mieli ostaa mitään. Indekseihin sijoittaminen ei ole sen helpompaa, koska indeksit koostuvat juuri niistä ylihintaisista osakkeista, joita en raaski ostaa.

Kupla vai ei kuplaa, siinä pulma. Molempien vaihtoehtojen tueksi löytyy kiistämätöntä faktaa. Yritän tässä hahmotella perusteluja kummankin näkökulman puolesta.

Syitä, jonka perusteella olemme osakekuplassa:

1. Nollakorot ovat tuoneet paljon ylimääräistä sijoitusvarallisuutta osakkeisiin. Kun muualta ei saa kunnon tuottoa, varoja on pakko laittaa osakkeisiin. Tästä mm. Jukka Oksaharju muistuttaa lähes jokaisessa haastattelussa. 
2. Nousumarkkina on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. USA:ssa indeksit puhkovat uusia ennätyksiä. Suomessa jopa unohdetuimmat pienyhtiöt ovat raketoineet viime kuukausina. 
3. Eräs luotettava arvostusmittari, Shillerin p/e-luku, on keskimääräistä selvästi korkeammalla. Tällä hetkellä S&P 500 -indeksin Shillerin p/e on lähes 30. Vain vuosien 1929 ja 2000 osakekuplissa on käyty korkeammalla. 
4. Mediassa (siis muualla kuin talouslehdissä) on tiheään positiivisia juttuja sijoittamisesta. Sijoitusmessut ja muut alan tapahtumat vetävät hyvin väkeä. Tuulipukukansa on jälleen innostunut pörssisijoittamisesta. Se on perinteisesti ollut varma merkki nousumarkkinan loppuhuipennuksesta.

Entä vastakkainen näkökulma?

Syitä, jonka perusteella emme ole osakekuplassa:

1. Yritysten tuloskasvu on yleisellä tasolla ollut kohtuullista, eikä kaikissa osakkeissa p/e-luku ole erityisen korkea. Sitä paitsi, monen osakkeen kohdalla on jo nähty tilinpäätösjulkistusten jälkeen korjausliikkeitä alaspäin, jos yrityksen kasvu ja tulos ei ole täyttänyt sijoittajien odotuksia.
2. Osakkeiden arvonmääritykseen vaikuttaa sijoittajien tuottovaatimus, joka riippuu muun muassa riskittömän koron tasosta. Kun korot ovat matalalla, voidaan osakkeille hyväksyä korkeampi arvostus. Korkojen odotetaan kyllä lähivuosina nousevan, mutta hitaasti ja hallitusti.
3. Reaalitalous on vahvassa vedossa USA:ssa sekä orastavassa kasvussa Euroopassa. Myös Suomessa taantuma näyttäisi olevan vihdoin takana ja ennusteet povaavat varovaista kasvua. Yritysten tuloksien voi tässä makrotaloudellisessa ympäristössä odottaa kasvavan, jolloin korkeammat arvostukset ovat oikeutettuja.
4. Viimeiseksi (keittiö)psykologinen näkökulma. Jos merkittävä osa sijoittajista varautuu pörssiromahdukseen hamstraamalla käteistä, romahdusta ei tule tai se jää korkeintaan lyhytaikaiseksi. Viime vuoden Brexit ja Trump -paniikit olivat tästä hyvä esimerkki. Kun kurssit hetkellisesti putosivat, ne ostettiin nopeasti takaisin alkuperäiselle tasolle. Todellinen romahdus iskee yleensä silloin, kun kukaan ei odota sitä ja syystä, jota emme voi ennustaa (ns. musta joutsen -ilmiö).

Mitä tästä kaikesta pitäisi päätellä? Mielestäni on turha yrittää ennustaa mahdollisen kuplan suuruutta tai sen puhkeamisen ajankohtaa. En aio lopettaa osakkeiden ostamista. Ehkä varotoimenpiteenä vähennän indekseihin sijoittamista, varsinkin jenkkimarkkinoilla. Sen sijaan pyrin löytämään mielenkiintoisia yksittäisiä yrityksiä, joilla on hyvät edellytykset menestyä nyt ja tulevaisuudessa, ja jotka ovat ostohetkellä kohtuuhintaisia. Uskon siis harkittuun osakepoimintaan ja huolelliseen analyysiin.

Kaikkea tilillä makaavaa rahaa en edelleenkään siirrä kertarysäyksellä osakkeisiin. Oman mielenterveyden kannalta on hyvä, ettei koko varallisuus ole kiinni pörssissä, jos romahdus kaikesta huolimatta tulee. Sotakassa on syytä olla olemassa, jotta pystyn reagoimaan jos markkinoilla tapahtuu jotain yllättävää.

Mitä mieltä sinä olet: ovatko osakkeet jo kuplahinnoissa?