Luottamukseni Nordeaan horjuu - pitäisikö myydä?

Nordea julkaisi Q1-tuloksensa 25.4.2018. Se oli minulle pettymys. Ensisilmäyksellä tulos näytti hyvältä: epsiä tuli mukavat 0,20 euroa osakkeelta. Kun raporttiin pureutui syvällisemmin, tunnelmat muuttuivat.

Mutta ennen Nordean nykyhetken analysointia palataan ajassa viisi vuotta taaksepäin, vuoteen 2013. Silloin käytännössä kaikki pankkiasiointini tapahtui suomalaisten kivijalkapankkien kautta. Olin Nordean ja Pop-ryhmän asiakas. Koko rahoitusvarallisuuteni oli näiden kahden pankin tileillä.

Entä nyt, vuonna 2018?

• Ylimääräinen käteinen on Bank Norwegianin tilillä. 1,75% talletuskorko on moninkertainen kivijalkapankkeihin verrattuna.
• Luottokorttina on Norwegianin kuluton Visa. Kortti toimii erinomaisesti kaikkialla maailmassa ja luottoraja on korkeampi kuin suomalaispankkien korteissa. 
• Pankkikorttina on S-pankin vihreä debit-kortti, jolla ostan ruoat, bensat ym. ja kerään samalla bonukset. 
• Osakkeet ja rahastot ovat pääosin Nordnetin säilytyksessä.

Pop-pankin asiakkuudesta luovuin jo pari vuotta sitten. Palvelumaksut nousivat vuosi vuodelta, vaikka palvelin itse itseäni. Konttorissa en käynyt kertaakaan.

Nordeaa tarvitsen oikeastaan vain käyttötilin takia. Tilillä on minimimäärä rahaa juoksevien raha-asioiden hoitoon. Nordean arvo-osuustilillä on myös osakkeita, mutta kuitenkin pieni määrä Nordnetin osakesalkkuun verrattuna.

Tässä yhteydessä voikin antaa sapiskaa Nordealle sekavista ja hankalasti käytettävistä verkkopalveluista. Ihmettelen, miten kukaan on pystynyt luomaan niin epäloogisen valikkorakenteen verkkopankkiin? Monien tavallisten asioiden hoitamiseksi joutuu seikkailemaan loputtomissa alavalikoissa, jotka on vieläpä nimetty siten, ettei vahingossakaan klikkaisi oikeasta kohdasta. (Kokeilkaapa vaikka etsiä yhteenveto tilille maksetuista osingoista...) Asiakaspalveluun ei ongelmatilanteissa saa yhteyttä, koska chatissa jonotusajat ovat 20 minuutin luokkaa.

Jos joku uusi digitaalinen toimija tarjoaisi käyttötilin ja maksupalvelut edullisesti ja nykyaikaisella käyttöliittymällä, lopettaisin ilomielin Nordean palvelujen käytön.

Tämä kritiikki olkoon johdantona Nordean Q1-tulosanalyysiin.

Nordean tulos muodostuu pääosin kahdesta komponentista: korkokatteesta ja palkkiotuotoista. Korkokate on laskenut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien. Matalien korkojen aikana Nordea on pystynyt yllättävän hyvin haalimaan tuottoja, mutta viimeiset kaksi kvartaalia ovat olleet heikkoja. Palkkiotuotot ovat kasvaneet osakemarkkinoiden nousun myötä, mutta Q1:llä nekin kääntyivät laskuun.

Valitettavasti korot eivät nouse Euroopassa vielä vähään aikaan. Luultavasti ensimmäiset nostot nähdään EKP:ltä aikaisintaan 2019 lopussa. Jos USA:n talous hyytyy ennen sitä, Eurooppa putoaa perässä eikä euroalueella päästä ollenkaan nostamaan korkoja.

Q1/2018 näennäisen hyvä tulos ei johtunut korkokatteen tai palkkioiden noususta, vaan lähes pelkästään kirjanpidollisista käyvän arvon muutoksista. Jos tämä kikkailu (135 Meur) jätetään pois, operatiivinen tulos on itse asiassa huonompi kuin Q4/2017. Toisaalta kulut pienenivät, joten viivan alle jäi lopulta enemmän kuin Q4:llä.

Suurin osa kansasta on vielä uskollisia isoille pankeille, mutta luulen, että tämä muuttuu mitä pidemmälle digitalisaatio etenee. Raha on nykyään vain numeroita kännykän tai tietokoneen ruudulla, eikä konttoreita tarvita mihinkään. Kuluttajien hintatietoisuus lisääntyy, eikä tyhjästä haluta maksaa. Talletukset ja lainat siirretään sinne missä korko on asiakkaalle edullisin. Sijoitukset menevät sinne missä kulut ovat pienimmät. Digiaikana palveluiden kilpailutus ja vaihto sujuu parissa minuutissa. Kun toimijat ovat talletussuojan piirissä, riskit ovat kuluttajalle olemattomia.

Ruotsissa voi jo nyt ottaa asuntolainan netistä. Mm. Enkla ja Stabelo tarjoavat erittäin edullisia asuntolainoja, jotka tietysti ovat myöntäjille kannattavia heidän kevyen kulurakenteensa takia. Nordea ja muut kivijalkapankit tulevat häviämään merkittävän määrän asiakkaita näille uusille toimijoille.

On vaikeaa nähdä mikä kääntäisi Nordean suunnan. Vaikka pankki on uudistunut, pienet haastajat tekevät silti kaiken paremmin ja pienemmillä kuluilla. Bisnestä murennetaan kaikilla rintamilla eikä paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ole. Nordean tuloskasvu voi syntyä vain vähentämällä kuluja nopeammin kuin tuotot ehtyvät.

Jos ajatellaan positiivisesti, että Nordean tuloksen heikentyminen loppuisi ja pankki pystyisi pitämään yllä nykyistä tuloskuntoa, oikaistua osakekohtaista tulosta tulisi tälle vuodelle arviolta 0,70 e. P/E-luvulla 12 se tarkoittaisi, että Nordean osakkeen käypä hinta olisi 8,40 euroa. Näin laskettuna Nordean osake on tällä hetkellä suhteellisen oikein hinnoiteltu, vaikka moni väittää Nordeaa halvaksi.

Tietysti Nordea on ylikapitalisoitunut eikä muhkea osinko ole lähivuosina vaarassa, mutta kovin pitkälle tulevaisuuteen osinko ei voi olla tulosta suurempi. Muutenkin on hölmöä ostaa osaketta vain siksi, että saisi yhtiön kassassa makaavaa ylimääräistä rahaa osinkoina. Kun verottaja vie välistä neljänneksen, ei tällaisessa rahan kierrättämisessä ole mitään järkeä.

Nordean 2017 viimeinen kvartaali oli pettymys, mutta ajattelin että se olisi väliaikainen notkahdus. Nyt näyttää siltä, että Nordean tuotot jäävät pitkäksi aikaa alemmalle tasolle. Eikä ihme, sillä olen itse osasyyllinen huonoon kehitykseen. Olen siirtänyt pankkiasiointini suurelta osin pois Nordeasta.

Vaikka Nordea on kivijalkapankkien sarjassa digitalisaation eturintamassa, se ei paljon lohduta, kun parempia vaihtoehtoja on tarjolla. Nordealla on liikaa menneisyyden painolastia, eikä edes hallituksen puheenjohtaja, turbokapitalisti Nalle Wahlroos ole pystynyt saneeraamaan ylimitoitettua konttoriverkostoa ja surkeita it-järjestelmiä tarpeeksi nopeasti. Nordeasta on tullut dinosaurus, joka ei ole enää kuluttajan näkökulmasta kilpailukykyinen.

Harkitsen vakavasti Nordean osakkeiden myymistä.