Saturday, January 28, 2017

Sormi ostonapilla

Tällä viikolla kyttäsin ostomielessä useaa eri osaketta, mutta läheltä piti -tilanteista huolimatta mitään ei lopulta jäänyt käteen.

AstraZeneca käväisi 467 kruunussa (oma ostotoimeksianto 465), Assa Abloy 163:ssa (oma 160), Kone 40,53:ssa eurossa (oma 40,30) ja Microsoft 62,40:ssa dollarissa (oma 62,00). Tulosvaroittaja Eltel romahti hetkeksi jopa 42 kruunuun asti, mutta toipui 50:een ennen kuin ehdin lukea pörssitiedotetta loppuun.

Ylimääräinen käteinen polttelee taskuissa, mutta korkeat arvostukset tekevät ostamisen vaikeaksi. Samalla kurssit jatkavat nousuaan korkeammalle ja pieneen sijoittajaan iskee pelko jäädä kyydistä. Vai onko nyt menossa pörssihuuman loppunäytös, jota seuraa pian veret seisauttava romahdus?

Yritys ajoittaa markkinoiden suuntaa johtaa helposti nousuista poisjäämiseen, mikä on historiallisessa tarkastelussa ollut paljon huonompi sijoitusstrategia kuin pörssissä pysyminen suunnasta välittämättä. Mutta toisaalta, minulle ja monelle muulle sijoittajalle tappion aiheuttama ketutus on paljon suurempi kuin voiton tuottama mielihyvä.

Lyhyellä sijoitusurallani olen oppinut ainakin yhden asian. Sijoittamisessa ei ole kyse pikajuoksusta vaan kestävyysjuoksusta. Vaikka ajoittaminen ei todennäköisesti onnistu, ylihintaista tavaraa ei silti kannata ostaa. Jos houkuttelevia ostopaikkoja ei ole näkyvissä, ei kannata tehdä mitään. Uusia mahdollisuuksia tulee kyllä aikanaan. Tänäkin vuonna tulemme todennäköisesti näkemään 2-3 pörssipaniikkia, jossa epätietoisuus ja epätoivo valtaa hetkeksi markkinat. Silloin kannattaa painella ostonappia.

Saturday, January 21, 2017

Pitsaa salkkuun


Olen seuraillut Kotipizzaa muutaman kuukauden ajan ja eilen päätin ostaa pienen pitsaslicen salkkuuni. Kurssi lasketteli kuluneella viikolla reippaasti alaspäin, kun suurin omistaja Sentica Partners kertoi etsivänsä ostajaa osakepotilleen. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on pääaomasijoittajan normaali irtautuminen, eikä Kotipizzassa yrityksenä ole mitään vikaa. Sentica irtaantui aikaanaan myös Pihlajalinnasta, eikä terveysfirman menestystarina siihen loppunut. Kotipizza on viime vuosina uudistunut voimakkaasti ja odotan kasvun jatkuvan tulevina vuosina.

Kurssilaskun myötä arvostuskertoimet laskivat houkuttelevalle tasolle. Tämän vuoden julkaistujen tulostietojen ja ennusteiden perusteella laskin, että ensi vuoden PE olisi noin 12 ja osinkotuotto 5%. Nykyisessä kalliisti hinnoitellussa osakemarkkinassa vastaavia numeroita on vaikea löytää.

Tässä vielä lyhyesti perustelut ostopäätökselle:

+Defensiivinen toimiala
+Ostohetken kurssilla edulliset arvostuskertoimet ja hyvä osinkotuotto
+Franchising-mallissa yrittäjäriski ulkoistettu, mutta tuotot juoksevat emoyhtiölle
+Kevyt organisaatio eli pienet henkilöstökulut
+Uudet ravintolakonseptit voivat onnistuessaan kasvattaa tulosta reippaasti
+Suomen talous on vihdoin kääntynyt kasvuun pitkän taantuman jälkeen, mikä tukee ravintola-alaa

Jään seuraamaan Kotipizzan kehitystä ja olen valmis lisäostoihin, jos kurssi edelleen laskee.


Saturday, January 14, 2017

Miksi en tavoittele taloudellista riippumattomuutta?


Useimpien sijoitusbloggaajien pitkän ajan tavoite on taloudellinen riippumattomuus. Tähän joukkoon kuuluvat nopeasti katsottuna ainakin:

Tarina vaurastumisesta
Osinkokuningas
Rikas erakko
Puoli miljoonaa pääomaa
Laiska sijoittaja
Rakas sijoituspäiväkirjani
Rahalla vapaaksi

(Aihepiirin suomalainen esikuva lienee Pasi Havian lopetettu blogi Kohti taloudellista riippumattomuutta )

Bloggaajilla on hieman eri käsityksiä siitä, paljonko pääomaa riittää taloudelliseen riippumattomuuteen. Haarukka näyttäisi olevan noin 400.000 - 600.000 euroa. Ajatus on se, että tämä määrä sijoitettua pääomaa tuottaisi kuukausittain kassavirran, jonka avulla pystyisi elämään mukavasti, ilman pakkoa käydä töissä.

Tämä on sinänsä hieno ja ymmärrettävä tavoite, mutta silti en jaksa syttyä taloudellisesta riippumattomuudesta. Miksi ihmeessä? Eikö ilmainen raha kelpaa? Kun pohdiskelin asiaa, keksin kaksi syytä.

1. En halua luopua työstä


Syöminen, asuminen, vaatteet, liikkuminen ja muut välttämättömyydet vaativat rahaa. Ihmiset haluavat myös nautintoja ja ylellisyyttä, kuten lomamatkoja ulkomaille, uuden älypuhelimen tai auton, herkullisia ravintolaillallisia ja niin edelleen. Nämä kaikki vaativat lisää rahaa. Rahan lähde on useimmille meistä työnteko. Mutta työn tekeminen muuttuuu epämiellyttäväksi pakoksi, jos sen pääasiallinen motiivi on raha. Tunnen ihmisiä, jotka raatavat omasta mielestään tylsässä työssä, jotta pääsisivät pari kuukautta vuodessa tekemään jotain "oikeasti kiinnostavaa", kuten purjehtimaan Itämerelle, joogaamaan Intiaan tai ylipäänsä irti arjen rutiineista.

Taloudellisesti riippumattoman ihmisen ei tarvitse tehdä työtä. Hän voi tehdä vain "kivoja" asioita ja jättää ikävät rutiinit muiden huoleksi. Elämäntapajoogaajille ja -purjehtijoille taloudellinen riippumattomuus lienee unelmien täyttymys.

Silti moni rikas ihminen paiskii kovasti töitä. Miksi herätä vapaaehtoisesti aikaisin aamulla, istua tylsissä kokouksissa, tuskailla epäpätevän pomon kanssa tai ylipäänsä kärsiä kaikista työelämän ikävistä puolista, joista moni oravanpyörässä juoksija niin kovasti haluaisi eroon? Luulisin että vastaus on: koska pelkkä harrastelu, matkustelu, ja leppoisa oleminen on pidemmän päälle tylsää. Koska mielekäs työ antaa yllättävän paljon haasteita ja sisältöä elämään.

Olin vuosia sitten joitakin kuukausia työttömänä. Vaikka minulla ei silloin ollut taloudellisessa mielessä mitään hätää, työttömänä olo oli todella ankeaa. Olisin mennyt töihin vaikka ilmaiseksi siitä ilosta, että voin tehdä jotain hyödyllistä.

En tee työtä pelkästään rahan takia. Työni on parhaimmillaan hauskaa, mielenkiintoista ja saan sitä kautta uusia elämyksiä ja sosiaalisia kontakteja. Huonojakin päiviä on, mutta keskimäärin työ synnyttää enemmän positiivisia tunteita kuin negatiivisia. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta tarve saada rahaa työnteosta jopa lisää työmotivaatiotani, koska minun täytyy jatkuvasti kehittää itseäni ja tehdä työt niin hyvin kuin osaan. En ota sitä ahdistavana pakkona vaan positiivisena haasteena.

2. Kohtuullinen varallisuus tuo riittävän vapauden


Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa olennaista on elää siten, että rahaa jää koko ajan säästöön, jonka jälkeen se sijoitetaan tuottavasti. En halua täysin sitoutua sellaiseen elämäntapaan. Minun mielestä tuntuisi tyhmältä elää askeettisesti ja pihistellen eläkeikään asti ja vasta sitten alkaa nauttia kertyneestä varallisuudesta. En halua luopua tietyistä nautinnoista, vaikka niihin kuluisi paljon rahaa. Se tietysti hidastaa sijoitusvarallisuuden kerryttämistä ja siten siirtää taloudellista riippumattomuutta kauemmaksi tai jopa saavuttamattomiin.

Minulla on jo kohtuullinen määrä varallisuutta. Osakkeet, korkosijoitukset, asunto ja käteisvarat yhteenlaskien ja velat vähentäen nettovarallisuuteni on hieman yli 200.000 euroa. Se ei ole vielä lähelläkään taloudellista riippumattomuutta, enkä pystyisi elämään pelkillä osinkotuloilla. Lähivuosina maksettu asunto-osake ja satatuhatta euroa likvideinä varoina on kuitenkin sellainen määrä varallisuutta, joka antaa mielenrauhan. Vaikka elämässä tulisi yllättäviä vastoinkäymisiä, en joutuisi missään tilanteessa sossun luukulle tai kadulle kerjäämään. Siinäkin tapauksessa, että putoaisin kokonaan työttömäksi, uskoisin kohtuullisessa ajassa löytäväni uuden työn eikä minun tarvitsisi merkittävästi syödä säästöjäni.

Loppupäätelmä


Näillä perusteilla en tavoittele taloudellista riippumattomuutta. Pyrin tietysti kasvattamaan varallisuuttani ja tekemään onnistuneita sijoituksia, mutta tärkeämpää on nauttia elämästä nyt eikä vuosikymmenien päästä. Vaikka rahaa palaisi matkusteluun, harrastuksiin, ravintoloihin tai muihin "turhuuksiin", en koe siitä huonoa omaatuntoa. Kuten vanha sananlasku kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja.

Niille, jotka tuskailevat ankean ja tylsän työnsä kanssa, suosittelisin mielummin ammatinvaihtoa kuin täydellistä vetäytymistä työelämästä. Pieni- tai keskituloinen ihminen nimittäin vaurastuu työnteolla paljon nopeammin ja varmemmin kuin sijoittamalla.


Friday, January 6, 2017

Inderes heiluttelee kursseja


Moni meistä piensijoittajista seuraa ahkerasti analyysiyhtiö Inderesin aamukatsauksia. Aamukatsaukset ovat ilmaisia Nordnetin asiakkaille ja nykyään ne voi myös tilata suoraan sähköpostiinsa ilman Nordnetiä. Pörssiä aktiivisesti seuraavilta sijoittajilta ei ole voinut jäädä huomaamatta, että Inderesin antamilla osto- ja myyntisuosituksilla on usein selkeä kurssivaikutus.

Tarkoitukseni oli käydä tässä postauksessa läpi tarkemmin tiistain 3.1.2017 tapahtumia, mutta Arvopaperi-lehti ehti jo kirjoittaa aiheesta.

Lyhyesti kerrottuna: tiistaiaamuna Inderes nosti top3-listalleen Consti Yhtiöt ja poisti listalta SRV:n. Kurssivaikutus muutama minuutti pörssin avautumisen jälkeen oli raju. Edellisen päivän päätöskursseihin verrattuna Consti oli parhaimmillaan yli 8 % nousussa ja SRV saman verran miinuksella. Ostajina Constissa ja myyjinä SRV:ssä olivat välittäjätilastojen mukaan pääasiassa Nordnetin asiakkaat eli piensijoittajat. Myöhemmin päivällä muutokset laimenivat ja päätöskurssit olivat Consti +4,99% ja SRV -2,81%.

Vastaava ilmiö on näkynyt muidenkin Inderesin suositusten kohdalla - erityisesti pienyhtiöissä, joissa vaihto on heikkoa. Seuraava looginen ajatus on se, voisiko aktiivinen sijoittaja hyötyä tilanteesta. Onko kyseessä anomalia eli säännönmukaisuus, jota hyödyntämällä voisi saada ylimääräistä tuottoa? Pitäisi siis vain seurata Inderesin suosituksia ja pyrkiä ostamaan/myymään aina ensimmäisten joukossa.

Lasketaanpa. Jos olisi ostanut Constia tiistaina heti avauksesta 15,74 eurolla ja onnistunut myymään päivän huipulla 16,28:ssa, olisi saanut huikean 3,4 % tuoton. Tästä vielä pois välityspalkkiot (minulla 7e/kauppa Nordnetissä) ja myyntivoiton vero. Esimerkiksi tuhannen euron vedonlyönnistä olisi jäänyt käteen 14 euroa [(1000e*0,034 - 7e - 7e) *0,7]. Ei ehkä kaiken riskin ja vaivan arvoista?

Pikavoittojen metsästäminen Inderesin perässä juoksemalla ei siis kannata. Täytyy kuitenkin myöntää, että Inderesin suositukset ovat osuneet hämmästyttävän hyvin kohdalleen ja heidän kykynsä löytää menestyviä pienyhtiöitä on ollut erinomainen. Tästä on myös todisteena heidän mallisalkkunsa, jonka tuotto kolmessa vuodessa on ollut huikeat 61%. Sijoitin itsekin aikoinaan Compteliin ja Martelaan Inderesin suositusten perusteella ja ne ovat olleet salkkuni parhaiten nousseita yhtiöitä.

Yhteenvetona voisi sanoa saman, mitä kaikki kunnolliset sijoitusoppaat jankuttavat kyllästymiseen asti: päiväkauppa ei kannata (palkkioiden ja verojen takia), mutta pitkäjänteinen sijoittaminen hyviin yhtiöihin, joiden arvostus on ostohetkellä kohtuullinen, tuottaa erinomaisesti.