Myin Nordeat

Eilen maanantaina 29.4. myin pois kaikki Nordean osakkeeni hieman ennen pörssin sulkeutumista. Syyt myyntiin olivat:

1. Pelkäsin surkeaa osavuosikatsausta. Analyytikot ennustivat Nordean tuloksesta huonoa ja Nordea oli myös itse antanut ymmärtää, että Q1 oli heikko. Ja olihan se surkeaa taaperrusta, epsiä kertyi vain 0,10 euroa. Kertaeristä oikaistuna epsia tuli 0,13, mikä on sekin matala taso. Nordealla on nyt takana kaksi heikkoa kvartaalia, joista epsiä on kertynyt yhteensä 0,23 euroa (ilman kertaeriä 0,27). Loppuvuodesta tuloksen on pakko parantua huomattavasti, jotta osakkeen yli 7 euron arvostus olisi perusteltu ja osinko kestävällä tasolla.
   
   
2. Asiakkaan näkökulmasta Nordean palvelut eivät edelleenkään vakuuta. Kirjoitin tästä aiheesta melko tarkalleen vuosi sitten eikä tilanne ole muuttunut. Pienet ja ketterät kilpailijat tekevät kaiken paremmin. On vaikea nähdä, miten liikevaihtoa ja tulosta voisi kasvattaa, kun öljytankkeri (Kari Stadighia mukaillen) vuotaa joka puolelta. Kulut eivät pienene tarpeeksi nopeasti.
   
   
3. Rahoitussektori oli salkussani huomattavassa ylipainossa. Myynnin jälkeen omistan edelleen Sampoa, Norwegian Finans Holdingia ja Intrumia.
   
   
4. Osakekurssit ovat nousseet neljä kuukautta putkeen, vaikka talouden näkymät eivät ole parantuneet läheskään samaa tahtia pörssikurssien kanssa. Oma salkku on noussut vuoden alusta mukavasti kymppitonnin verran. En heittäydy ahneeksi vaan kotiutan voittoja niistä kohteista, joiden nousuun en usko. Nordean arvonnousu jäi ostohintaan nähden plusmiinusnollaan, mutta tuottona sain 800 euron osingot. Se riitti minulle tällä kertaa.
   

Nordeassa on suuren asiakasmassan ansiosta paljon potentiaalia, mutta sitä ei ole pystytty realisoimaan. Käännettä odotellessa seuraan Nordeaa mielummin sivusta. Mahdollisesti palaan omistajaksi, jos tulos kääntyy kasvuun tai kurssi romahtaa tulokseen nähden houkuttelevalle tasolle.

Pörssiyhtiö tarjosi helppoa rahaa työntekijöilleen - ei kelvannut

Muotiyhtiö Marimekko järjesti maaliskuussa osakeannin henkilöstölle ja freelance-suunnittelijoille. Annissa oli tarjolla 150.000 osaketta todella houkuttelevilla ehdoilla: ensimmäiset 50 osaketta sai merkitä hintaan 11,45 euroa/osake ja loput hintaan 20,60 euroa/osake. Samaan aikaan osakkeen pörssikurssi liikkui 25-27 euron välillä eli annin alennus oli todella huomattava. Halvemmilla 11,45 euron osakkeilla on luovutusrajoitus huhtikuuhun 2020 asti, mutta loput voisi periaatteessa myydä heti kun osakkeet tulevat kaupankäynnin kohteeksi.

Osakeannissa Marimekko siis tarjosi työntekijöilleen isoa tuottoa pienellä riskillä.

Luulisi, että näin herkulliseen tarjoukseen olisivat tarttuneet kaikki kynnelle kykenevät työntekijät. Mutta ei. Annissa merkittiin vain 40.224 osaketta. Merkinnän teki 229 työntekijää ja freelanceria, kun merkintään oikeutettuja olisi ollut 472.

Lisäksi on huomattava, että Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko fiksuna ihmisenä merkitsi itse osakkeita 450.000 eurolla, kun ne eivät menneet kaupaksi henkilöstölle. Alahuhta-Kaskon merkitsemä 21.865 osakkeen potti vastasi yli puolta henkilöstöannista.

Miksi helppo raha ei kelvannut?

Teoriassa on mahdollista, että Marimekon työntekijöillä on ensikäden tietoa yrityksen tulevaisuudennäkymista ja he siksi eivät nähneet antia houkuttelevana alennuksesta huolimatta. Epäilen kuitenkin, että annin huono menekki kertoo enemmän suomalaisen palkansaajan heikosta ymmärryksestä osakemarkkinoita kohtaan. Luultavasti osakkeiden ostaminen koetaan yhä uhkapeliksi, jossa osaamaton häviää aina rahansa.

Lisäksi kulttuuri-, taide- ja muotipiireissä näyttää olevan paljon ihmisiä, joiden vasemmalle kallistuneessa ajatusmaailmassa kapitalismi, osakkeet ja omistaminen edustavat suoranaista riistoa ja ahneutta. Kun ennakkoasenne osakkeiden ostamista kohtaan on jossain epäluuloisen ja halveksittavan välimaastossa, edes suuri tuotto pienellä riskillä ei nähtävästi riitä muuttamaan mielipidettä.

Suomalaisten talouden ja matematiikan osaaminen on keskimäärin niin heikolla tasolla, että osa kansasta menettää jatkuvasti rahaa omaa ymmärtämättömyyttään. Pikavipit ja lottoaminen/uhkapelit ovat tästä räikein esimerkki, mutta myös Marimekon annin kaltaiset tilanteet kertovat siitä, ettei talousymmärrys ole riittävällä tasolla. Suuri joukko ihmisiä toimii vastoin omaa taloudellista etuaan, koska he eivät tunne tarpeeksi markkinatalouden mekanismeja.

Pörssisäätiö, Osakesäästäjät ja monet muut toimijat ovat tehneet kiitettävästi töitä suomalaisten taloussivistyksen parantamiseksi. Se ei kuitenkaan riitä, sillä järjestöjen sanomaa kuuntelevat yleensä ne, joilla talousasiat ovat jo hyvällä tolalla. Jotta oppi menisi perille koko kansalle, valistustyö tulisi aloittaa peruskoulussa. Toivon, että yläasteelle saadaan pikaisesti taloustieto pakolliseksi oppiaineeksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa työntekijät ryntäävät sitten innolla ostamaan työnantajan tarjoamia puoli-ilmaisia osakkeita.

Taloustiedon opetuksesta on muuten kansalaisaloitekin. Minä kävin allekirjoittamassa, käy sinäkin!