Saturday, March 23, 2019

Aallon Group - pitkästä aikaa houkutteleva listautuminen

Tilitoimisto Aallon Group listautuu Helsingin pörssin First North -markkinapaikalle. Merkintäaika alkaa maanantaina 25.3. ja päättyy 3.4. Ylimerkintätilanteessa anti voidaan keskeyttää aikaisintaan perjantaina 29.3. Kaupankäynnin ennakoidaan alkavan 15.4.

Osakkeen merkintähinta yleisöannissa on 6,60 euroa.

Aallon Groupin markkinointi- ja yhtiöesitteistä sekä Inderesin sijoitustutkimuksesta löytyy kaikki olennainen taustatieto. Jos omistajuus houkuttelee, nämä paperit kannattaa silmäillä läpi.

Salkustani löytyy jo yksi tilitoimisto: erinomaisen tuoton tarjonnut Talenom. Talenomin vahvuus ja nousun salaisuus on oma ohjelmistokehitys, jonka ansiosta kannattavuus on skaalautunut hienosti. Aallon Groupilla ei vastaavaa etua ole. Se käyttää muiden kehittämiä ohjelmistoja eikä kannattavuus nouse samalla tavalla liikevaihdon kasvaessa.

Pidän silti Aallon Groupia mielenkiintoisena sijoituskohteena, koska tilitoimistoala on erittäin defensiivinen. Asiakassuhteet ovat pitkiä, kassavirrat ennakoitavia ja lainsäädäntö määrää, että palveluille on kysyntää. Epävarmoina aikoina on mukava sijoittaa yritykseen, joka tekee rahaa suhdanteista riippumatta. Keskityn tässä kirjoituksessa pelkästään osakeannin arvostukseen, koska se ratkaisee, kannattaako Aallon Groupin kyytiin hypätä mukaan.

Inderes on analysoinut osakekannan arvoksi 20-24 M euroa ennen listautumista. Antihinnalla valuaatio on 17 M eli alennusta olisi tarjolla haarukan laidasta riippuen 10-30 prosenttia. Inderesin mukaan P/E-luku olisi tälle vuodelle 9,4 mikä kuulostaa edulliselta, vaikka kasvu jäisi maltilliseksi.

Tein oman laskelman tilanteesta annin jälkeen. Oletuksena on, että anti ylimerkitään (näyttää todennäköiseltä) ja lisäosake-erä käytetään täysimääräisesti. Osakkeiden lukumäärä olisi silloin 3,55 miljoonaa ja kassaan tulisi 5,3 M euroa rahaa. Jos Aallon tekisi tänä vuonna suunnilleen saman tuloksen kuin 2018 pro forma -luvuilla, P/E olisi noin 13-14. Kun vähennetään markkina-arvosta kassan osuus, saadaan P/E-luku 10-11 tasolle. Tämä laskelma ei tietenkään huomioi tuloskasvua vaan olettaa, että Aallonin tulos jää junnaamaan nykytasolle.

Aallon kerää listautumisessa rahaa yritysostoihin, joten lienee todennäköistä, että jo vuoden 2019 aikana julkistetaan uusia kauppoja. Uskon, että johdolla on viisautta tehdä ostot omaa pörssiarvostusta alemmilla kertoimilla, jolloin Aallon pystyy kasvattamaan samanaikaisesti liikevaihtoa, tulosta ja omistaja-arvoa. Tämä kasvumahdollisuus huomioiden listautumishinta tuntuu houkuttelevalta.

Seuraavaksi sekalainen kokoelma Aallon Groupin listautumisen herättämiä hyviä ja huonoja tuntemuksia:

Positiivista:

+ Tilitoimistoala on defensiivinen toimiala, jossa on pitkät asiakassuhteet ja siten ennustettavat kassavirrat. Ala on fragmentoitunut ja siellä on tilaa konsolidaatiolle.
+ Vaikka Aallon Group on uusi rakennelma, tytäryhtiöillä on pitkä historia.
+ Vanhat omistajat eivät myy osakkeita listautumisen yhteydessä.
+ Yhtiöllä ei ole lainkaan korollista velkaa.
+ Toimitusjohtaja Elina Pienimäen puoliso Tomi Pienimäki on Vincitin ex-toimitusjohtaja ja nykyinen hallituksen varapuheenjohtaja. Aallon Groupin johtoportaaseen luulisi kulkeutuvan tietoa digitalisaation ja palvelumuotoilun uusimmista trendeistä.
+ Osakkeen hinnoittelu on toteutuneella tuloksella maltillinen ja yritysjärjestelyoptio huomioiden houkutteleva.
+ Ankkurisijoittajina ovat Taalerin, eQ:n ja FIM:n pienyhtiörahastot, joiden salkunhoitajia pidän täysjärkisinä. Luotan, että he ovat tutkineet Aallon Groupin perin pohjin. Ilmeisesti mitään epäilyttävää ei ole löytynyt, kun mukaan on lähdetty.


Negatiivista:

- Uuden organisaation toimintakyky ja kulukuri on arvoitus.
- Aallon Groupilla ei nähdäkseni ole erityisiä kilpailuetuja teknologiassa tai toimintatavoissa. Tuloskasvu perustuu yritysostoihin.
- Vanhat omistajat ovat päättäneet tyhjentää kassan osingonmaksulla ennen listautumista. Kun yhtiö tarvitsee rahaa kasvuun, olisi ollut tyylikkäämpää käyttää siihen olemassaolevia kassavaroja.
- Osakkeen likviditeetti lienee ensimmäisten päivien jälkeen täysin olematonta. Jos myöhemmin tulee yllättäviä negatiivisia uutisia, osakkeista voi olla vaikea päästä eroon ilman polkumyyntiä.


Mielestäni hyviä puolia on Aallon Groupin tapauksessa enemmän kuin huonoja, joten näillä näkymin osallistun antiin. Täytyy vielä katsoa yhtiöesittely tiistaina 26.3. ja tehdä lopullinen päätös sen jälkeen.

Saturday, February 16, 2019

Osto: VMP

Tein tällä viikolla vuoden ensimmäisen osakekaupan, kun ostin lisää vuokratyöfirma VMP:tä hintaan 3,75 euroa. VMP tiedotti torstaina ostavansa Henkilöstöratkaisu Extraajat Oy:n. Aiemmin joulukuussa kerrottiin Enjoyn ostosta ja marraskuussa Henkilöstötalo Voiman ostosta. Kauppahinnat ovat maltillisia eli VMP saa lisää liikevaihtoa ja käyttökatetta omaa pörssiarvostusta halvemmilla kertoimilla. Ostettujen yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on lähes 50 Meur, kun VMP:n vuoden 2018 liikevaihto oli arviolta 120 Meur. Tarkat luvut saadaan 28. helmikuuta, kun VMP julkaisee vuoden 2018 tilinpäätöstiedotteen.

VMP listautui pörssiin viime kesäkuussa (listautumishinta 5,00 euroa/osake). Kurssikehitys on ollut sen jälkeen surullista katsottavaa: ensin Q3-katsaus oli pettymys markkinoille ja sitten loppuvuoden korjausliike sekä veromyynnit pudottivat VMP:n kurssin alimmillaan 3,13 euroon.

VMP:n raportoitu tulos vuodelta 2018 tulee olemaan heikko listautumiskulujen ja liikearvopoistojen takia. Kuitenkin operatiivinen vapaa kassavirta on ollut koko ajan vahva ja sen perusteella osake näyttäisi houkuttelevan hintaiselta. Ylläpitoinvestoinnit ovat vähäisiä ja rahaa on mennyt pääasiassa yrityskauppoihin. Kun tiedotettujen yritysostojen liikevaihdot ja käyttökatteet otetaan huomioon, Excel-taulukkoni väittää, että tämän vuoden oikaistu P/E olisi 7-9 välissä (kurssilla 4,00 euroa). Ei todellakaan paha lukema kasvuyhtiölle. Henkilöstövuokrausta ei tosin arvosteta pörssissä kovin korkeilla kertoimilla muutenkaan, mutta silti arvostus on kannattavalle liiketoiminnalle kovin alhainen.

VMP:n strategiana on kasvaa nopeasti ja tuloksen maksimoinnin aika tulee myöhemmin. VMP:n tilanne muistuttaa jossain määrin muutaman vuoden takaista Restamaxia eli nykyistä NoHo Partnersia. Restamax kasvoi aggressiivisilla yritysostoilla moninkertaistaen liikevaihtonsa. Samalla moninkertaistui Restamaxin pörssikurssi. Restamax/NoHon osakkeen nykyinen arvostus vaatii kasvustrategian täydellistä onnistumista ja huomattavaa kannattavuusparannusta, mutta VMP:n osaketta hinnoitellaan lähinnä nollakasvun mukaan. Molemmat yritykset toimivat osittain samalla markkinalla, sillä NoHon liikevaihdosta 40% tulee henkilöstövuokrauksesta.

Luotan siihen, että VMP:n suurin omistaja, pääomasijoittaja Sentica, hallitsee yrityskauppavetoisen kasvun ja saa luotua omistaja-arvoa. Jos VMP pystyy jatkamaan voimakasta kasvua eikä Suomi ajaudu taantumaan, osakkeessa on huomattava nousupotentiaali. Vaikka kasvu hyytyisi, osake ei ole tolkuttoman kalliisti hinnoiteltu. Tuotto/riski-suhde on mielestäni sijoittajalle suotuisa.


P.S. Tämä ei ole sijoitussuositus. Analyysini osumatarkkuus on historiallisesti ollut kolikonheiton tasoa. Olen ennenkin kuvitellut tekeväni hyviä kauppoja, mutta myöhemmin katunut katkerasti.

Tuesday, February 5, 2019

LeadDesk on kiinnostava yritys, mutta osakkeen hintalappu on liian kova

Ohjelmistoyhtiö LeadDeskin listautumisanti alkoi eilen. Yhtiö toimii SaaS-mallilla, joka on sijoittajan näkökulmasta erittäin houkutteleva liiketoimintamalli. Toimintansa vakiinnuttaneissa SaaS-yhtiöissä yhdistyy usein ennustettava vakaa kassavirta, korkea kannattavuus ja pitkät asiakassuhteet. En kirjoita tässä enempää LeadDeskin liiketoiminnasta, sillä Inderes on laatinut sijoitustutkimuksen, jossa kerrotaan kattavasti kaikki olennainen taustatieto. Sen sijaan keskityn arvioimaan annin hinnoittelua.

Seuraavat laskelmat perustuvat siihen, että anti onnistuu ja osakemäärä nousee 4,54 miljoonaan. Osakkeen merkintähinta annissa on 7,50 euroa.

LeadDesk teki viime vuonna 11 M liikevaihdon, 0,8 M liikevoiton ja 0,3 M nettotuloksen. Näistä laskettuna saadaan p/s 3 ja p/e 113.

Luvut näyttävät pahalta, mutta LeadDesk on puhdas kasvuyhtiö ja olisi väärin arvioida sen hintaa pelkästään menneillä tuloksilla. Sijoittajan tulisi katsoa ainakin parin vuoden päähän, jolloin oletettavasti sekä liikevaihto että kannattavuus ovat nousseet merkittävästi nykytasolta. Lisäksi annin myötä omavaraisuusasteen pitäisi kasvaa ja rahoituskustannusten pienentyä, kun lainoja maksetaan pois.

Inderes ennustaa/arvaa, että vuonna 2020 liikevaihto olisi 15,8 M ja nettotulos 1,7 M. Jos nämä toteutuvat, se tarkoittaisi p/e-lukua 20. Se on neutraali taso yhtiölle, joka kasvaa noin 20% vuodessa.

Voi siis ajatella, että 7,50 euron listautumishinta sisältää jo voimakkaan tuloskasvun. Mikäli markkina toimisi rationaalisesti, positiivisessa skenaariossa LeadDeskin osakkeen ei pitäisi juuri nousta antihinnasta ellei kasvuvauhti ylitä odotuksia selvästi.

Voimakkaisiin kasvutavoitteisiin liittyy aina riskejä. Kasvun hakeminen ulkomailta, varsinkin Pohjoismaiden ulkopuolelta, on osoittautunut perinteisesti vaikeaksi suomalaisyhtiöille. Toinen SaaS-ohjelmistoyhtiö Efecte on tästä hyvä muistutus. Jos LeadDesk ei onnistu kasvamaan nopeasti lähivuosina, osake tulee rumasti alas.

Mielestäni tässä listautumisessa tarjotaan sijoittajalle epäsymmetristä riskiä, ja vieläpä väärinpäin. Positiivinen tulevaisuus on jo hinnassa, vaikka negatiivinen skenaario on yhtälailla mahdollinen. Siksi en näe LeadDeskin listautumista houkuttelevana annetulla hintalapulla. Mikäli yhtiö myöhemmin antaa näyttöjä onnistumisista, riskitaso pienenee ja silloin voi hypätä kyytiin vaikka vähän korkeammalla hinnalla.

Inderes on laskenut LeadDeskin osakkeen arvoksi 8,90 euroa, mutta se ei vakuuta minua. Listautumishintaa korkeampi arvonmääritys on itsestäänselvyys, kun listautuva yhtiö maksaa analyysin. Reilu vuosi sitten Inderes sai Efecten ipossa osakkeen arvoksi 7,00 euroa (suositus: osta) ja nyt ollaan pudottu 4,50 euroon. Samoin Enersensen ipossa Inderes sai huolellisen analyysin jälkeen osakkeen arvoksi 6,70 euroa (suositus: osta). Nyt Enersenseä saa pörssistä 2,10 eurolla. Tämä kertoo siitä, miten vaikeaa on ennustaa pienten kasvuyhtiöiden tulevaisuutta.


Lopuksi vielä plussia ja miinuksia LeadDeskin listautumisesta:

+Puhdas SaaS-ohjelmistoyhtiö, jolla mahdollisuus kansainväliseen menestykseen
+Yhtiöllä on näyttöjä kasvusta muissa Pohjoismaissa
+Kohdemarkkina kokonaisuutena kasvaa

-Ulkopuolisen on vaikea arvioida tuotteen kilpailukykyä
-Yhtiön pieni koko voi rajoittaa kasvumahdollisuuksia
-7,50 euron merkintähinnalla osake sisältää jo ison tuloskasvuodotuksen
-Osakkeen vaihto lienee olematonta, joten osakkeessa on huomattava likviditeettiriski
-Ipo-pikavoittojen aika on ohi

Sunday, February 3, 2019

Kaupaton tammikuu - uudenvuodenlupaus pitää

Lupasin vuodenvaihteessa rauhoittaa sijoitustyyliäni ja välttää turhaa kaupankäyntiä. Lupaus on toistaiseksi pitänyt: en tehnyt tammikuussa yhtään osakekauppaa. Jätin myös pörssin seuraamisen vähemmälle. Se oli alkuun vaikeaa, sillä nousumarkkinassa salkun seuraaminen on todella addiktoivaa puuhaa ja tammikuussa nousupäiviä riitti. On kieltämättä mukava katsella, kun varallisuus kasvaa sadoilla euroilla joka päivä.

Käteisen määrä lisääntyi tammikuussa edelleen, kun Kotipizzan osakkeet lunastettiin pois salkusta. Käteispaino on kasvanut turhankin suureksi ja nyt tekisi mieli palata ostolaidalle. Valitettavasti houkuttelevia ostokohteita ei oikein ole näköpiirissä nykyisellä kurssitasolla. Onneksi tuloskausi tarjoaa perinteisesti rajuja kurssiliikkeitä. Olen seurannut pidempään noin kymmentä yhtiötä ostomielessä ja jos näissä nähdään isoja pudotuksia, olen valmis toimimaan. En kuitenkaan osta mitään vain ostamisen ilosta, vaan edellytän kaikissa osakepoiminnoissa houkuttelevaa riskin ja tuoton suhdetta.

Lähiviikkoina saadaan Q4-raportit useimmilta salkkuni yhtiöiltä. Suurimmalla mielenkiinnolla odotan Talenomin ja Nordean katsauksia. Aion myös perehtyä syvällisemmin ohjelmistoyhtiö LeadDeskin listautumisantiin.

Saturday, January 5, 2019

2019: Sekoilujen aika on ohi, vaihdan rauhallisempaan sijoitustyyliin

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä vuoden 2018 virheistä. Kävin liikaa kauppaa, tein tyhmiä heräteostoksia ja jätin salkkuun huonoja yhtiöitä, jotka olisi pitänyt myydä heti pois (tai joita ei olisi alunperinkään pitänyt ostaa). Käytin vuoden aikana arviolta satoja tunteja salkun seuraamiseen, pörssikurssien tuijotteluun ja yhtiöiden analysointiin. Sijoitusharrastus vei paljon aikaa ja energiaa, mutta ei tuottanut rahallisesti juuri mitään. Eihän sellaisessa ole järkeä. Sijoittaminen ei edes lisännyt onnellisuuttani, joten ajankäyttöä ei voi perustella silläkään.

Vuoden 2019 tärkein ohje olkoon tämä: rauhoitu hyvä miäs!

Aion muuttaa sijoitustyyliäni rauhallisemmaksi kolmesta syystä:

  1. Varsinainen päivätyöni ei liity sijoittamiseen tai finanssimaailmaan mitenkään. Aktiivinen salkunhoito vaatisi markkinoiden jatkuvaa seurantaa, mihin minulla ei ole mahdollisuutta. En voi aamusta iltaan vahtia milloin joku yhtiö mahdollisesti antaa tulosvaroituksen tai mitä analyytikot käskevät tänään ostamaan ja myymään.

  2. Aktiivisuus ei ole minun tapauksessa johtanut ylituottoon. Salkun tuotto on pitkällä aikavälillä suunnilleen passiivisen indeksirahaston tasolla. Kaikki analyysi, ajoittaminen ja runsas kaupankäynti on ollut siinä mielessä turhaa - varsinkin kun laskee miten paljon aikaa niihin on kulunut.

  3. Sijoittaminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta päivittäinen pörssin ja talouden seuraaminen ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Käytän vapaa-aikani mieluummin sellaisiin harrastuksiin, jotka lisäävät hyvinvointiani. 

Uusi rauhallisempi sijoitustyyli tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

  • Kasvatan säännöllisesti indeksisijoituksia riippumatta siitä, mihin suuntaan pörssi tai talous menee. Pitkällä tähtäimellä indeksirahastojen tulisi muodostaa salkkuni runko. Indeksirahastot ovat laiskalle sijoittajalle täydellinen valinta, sillä indeksiin valikoituvat aina pörssin parhaat yhtiöt. Jos jokin yhtiö joutuu vakaviin ongelmiin, se poistuu ajan myötä indeksistä ja tilalle tulee uusia menestyjiä.

  • Pidän osakepoimintasalkussa pienen määrän laadukkaita yhtiöitä, jotka tunnen hyvin. Näitä omistan pitkäjänteisesti enkä hötkyile vaikka kurssit heiluvat. Jos yhtiössä tapahtuu odottamaton muutos tai osakkeen hinta nousee/laskee aivan älyttömyyksiin, on aina sallittua ostaa lisää tai myydä osakkeet pois. Lähtökohta on kuitenkin välttää kaupankäyntiä.

    Ennen uusien yhtiöiden ostamista täytyy aina itse tehdä perusteellinen selvitystyö, eikä uskoa pelkästään analyytikkoja, talousmediaa tai netin sijoitusguruja.

  • Koska varallisuuden menettäminen tuottaa minulle enemmän huonoa oloa kuin vastaava varallisuuden lisäys hyvää oloa, pidän salkun koon melko pienenä suhteessa nettovarallisuuteeni. Osakkeissa saisi olla kiinni vain sen verran rahaa, etteivät yöunet mene rajussakaan pörssiromahduksessa. Nykyinen noin 50.000 euroa osakkeissa on tällä hetkellä sopiva koko salkulle.

  • En aseta euromääräisiä tavoitteita osinkojen suhteen. Isojen osinkojen itsetarkoituksellinen tavoittelu ei ole järkevää, sillä verottaja vie jokaisen osingonmaksun yhteydessä neljänneksen pois. Korkoa korolle -efekti toteutuu paljon paremmin indeksirahastojen kasvuosuuksissa. (Tuleva osakesäästötili muuttaisi tämän, mutta katsotaan nyt ensin tuleeko tili edes käyttöön ja millaisilla ehdoilla.)


Tarkoitus oli pohtia tässä tekstissä myös vuoden 2019 näkymiä osakemarkkinoilla. Ollaanko nyt menossa kohti taantumaa vai lähdetäänkö vielä uuteen nousuun? Mitä tekee Trump, Kiina, Fed, Ekp, Italia tai Iso-Britannia? Lyhyt vastaus: en tiedä. En osaa tai yritä ennustaa markkinoita. Eikä sillä ole väliäkään. Uusi rauhallinen sijoitustyyli tarkoittaa sitä, ettei salkkuun tehdä muutoksia päivittäisen uutisvirran takia. Talouden indikaattorit, ennusteet ja pörssikurssit heiluvat milloin minnekin, mutta pitkällä tähtäimellä ne pyörivät keskiarvojensa ympärillä.

Viime kvartaalin myyntien jälkeen salkkuun jäivät ne yhtiöt, joihin olen perehtynyt hyvin ja jotka näen omistamisen arvoiseksi. Lisäksi seurailen sivusilmällä muutamia yhtiötä, joiden omistajaksi voin palata, jos hinta laskee yleisen markkinahermoilun myötä houkuttelevaksi.

Tällä filosofialla aion mennä vuoteen 2019. Suurin riski suunnitelmassa on luultavasti se, mikä yleensäkin tapahtuu uudenvuodenlupauksille. Parin kuukauden päästä olen unohtanut kaiken ja ostelen taas innoissani näennäisesti aliarvostettuja osakkeita nopean nousun toivossa.

Onneksi ajatusten kirjoittaminen julkisesti koko maailman nähtäville antaa hieman enemmän motivaatiota pitää lupaukset. Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille!

Tuesday, January 1, 2019

Sijoitusvuoden 2018 tilinpäätös: parhaat onnistumiset ja pahimmat mokat

Vuosi on vaihtunut ja nyt on hyvä tehdä yhteenveto vuodesta 2018. Ja olihan se melkoinen vuosi sijoitusrintamalla. Syyskuun loppuun asti tasaista nousua, sitten nopea ja raju pudotus. Euforia vaihtui pettymykseen, kun alkuvuoden tuotot (yli 11.000 euroa) pyyhkiytyivät pois parissa kuukaudessa.

Salkkuni (Nordnet+Nordea yhdistettynä) kokonaistuotto oli 1,7 % (=1394 euroa). Laskelma sisältää netto-osingot ja kaupankäyntikulut.

Indeksien tuottoja 2018:

OMX Helsinki Cap (OMXHCAPGI): -3,4 %
OMX Helsinki 25 (OMXH25GI):   -2,1 %
S&P 500 Total Return (SPXT):  -4,4 %

Kaiken sekoilun jälkeen on pieni ihme, että pysyin niukasti plussalla ja voitin keskeiset vertailuindeksit.

Syyskuun lopussa, ennen romahdusta/korjausliikettä, olin sijoitushistoriani suurimmassa osakepainossa. Puolet rahoitusvarallisuudesta oli osakkeissa. Tämä tarkoitti noin 90.000 euron osakeomistuksia ja saman verran käteisessä Bank Norwegianissa ja Nordnetissä. Moni kokeneempi konkari tietysti naureskeli isolle käteispainolleni, mutta nyt olen tyytyväinen, etten ottanut enempää riskiä. Olen pohjimmiltani hyvin varovainen sijoittaja enkä haluaisi olla pitkän nousukauden lopulla all-in osakkeissa. Q4-myyntien jälkeen osakepaino tippui 30 prosenttiin: nyt osakkeita on hieman alle 50.000 euron arvosta ja sijoituksiin varattua käteistä yli 120.000 euroa.

Miten kävi tavoitteiden, jotka asetin itselleni vuosi sitten?

  • Osakesalkun markkina-arvo yli 100.000 euroa

    Toteutui hetkeksi. Salkku nousi Q3:lla yli sadantonnin rajan, mutta lokakuussa alkanut kurssilasku ja myynnit kutistivat salkkua niin paljon, että tavoite oli pakko unohtaa.

  • Uudet ostot pääasiassa harkitun osakepoiminnan kautta

    Epäonnistuin. Osakepoimintaa tuli kyllä harrastettua, mutta harkinta jäi nousuhuumassa vähemmälle. Tästä lisää alempana.

  • Passiivinen tulo yli 3000 euroa

    Toteutui. Osinkoja tuli vuoden aikana 2114 euroa ja korkotuloja 1127 euroa, eli yhteensä 3241 euroa.

Vain yksi kolmesta tavoitteesta toteutui, joten en voi olla tulokseen tyytyväinen. Yleiselle markkinahermoilulle ja kurssilaskulle ei oikein voi mitään, mutta osakepoiminnoissa tein selkeitä virheitä. Siitä päästäänkin luontevasti seuraavaan aiheeseen, eli 2018 onnistumisiin ja mokiin. Aloitetaan sijoitusvuoden positiivisista puolista:


2018 onnistumiset 

  • Restamaxin ja Adoben myynti lähes huipulla

    Nämä kasvuyhtiöt nousivat alkuvuodesta rakettimaisesti, vaikka kursseihin leivottu tuloskasvu oli vasta kaukana tulevaisuudessa. Nousu meni mielestäni överiksi ja myin osakkeet pois: Restamaxin huhtikuussa hintaan 11,90 euroa ja Adoben kesäkuussa hintaan 255 usd. Restamax tuotti 120 % + osingot, Adobe 70 %. Myyntivoittoja tuli yhteensä noin neljä tuhatta euroa. Molemmat ovat sen jälkeen laskeneet huippuhinnoistaan.

  • Kotipizza

    Meinasin myydä Kotipizzankin pois korkean arvostustason takia, mutta koska yhtiö raportoi jatkuvasti parempia myyntilukuja, annoin voittojen juosta. Varasuunnitelmana oli myydä osakkeet heti pois, jos tulee yksikin pettymys. Marraskuussa tuli yllätys: norjalainen Orkla teki Kotipizzasta ostotarjouksen. Tuotto 129 % + osingot.

  • Osakesalkun kevennys lokakuun alussa

    Lokakuussa alkanut osakemarkkinan alamäki oli mielestäni erilainen kuin aiemmat korjausliikkeet. Viime vuosina on koettu monia rajuja pudotuksia, mutta ne on ostettu nopeasti takaisin. Lokakuun droppi jatkui useita päiviä muuttuen lähes paniikinomaiseksi myyntiaalloksi, kun samalla makrodata heikentyi selvästi. Päätin välittömästi vähentää osakeriskiä ja pääsin onneksi eroon monista syklisistä ja kasvuyhtiöistä mukavalla voitolla. Sen jälkeen esimerkiksi metsäyhtiöt ovat jatkaneet alamäkeä kymmeniä prosentteja. Suurin pudottaja Metsä Board on tippunut 50% kesän huippuhinnoista.

    Nopean reagoinnin ja myyntien ansiosta vältin salkun sulamisen vielä rumempiin lukemiin ja jäin vuodesta voiton puolelle.


2018 mokat

  • Martela

    Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Tätä kysyn itseltäni joka kerta, kun näen jossain nimen "Martela". Olin Martelan kanssa parhaimmillaan noin 100% voitolla, mutta katselin vain tyynesti, kun kurssi laski ja yhtiö antoi toistuvia tulosvaroituksia. Peli olisi pitänyt puhaltaa poikki heti ensimmäisestä pettymyksestä. Kun tulosvaroituksiin yhdistetään laskeva liikevaihto, kilpailuedun puute, ala-arvoinen sijoittajaviestintä ja toimitusjohtajan epämääräiset selitykset, sijoittajan pitäisi refleksinomaisesti painaa myyntinappia eikä jäädä odottamaan ihmettä. Myin Martelat lopulta lokakuussa tulosvaroituksen jälkeen ja kuittasin tyhmyydestäni lähes tuhannen euron tappion.

  • Heräteostokset, liikaa yhtiöitä, liikaa kaupankäyntiä

    Niputan nämä virheet samaan kokonaisuuteen, koska ne linkittyvät toisiinsa. Vaikka olen kirjoittanut kaksi blogitekstiä sijoitusmokista (tässä vanhempi ja uudempi), en näköjään ole oppinut niistä tarpeeksi. Kesällä hölmöilyni Cityconin kanssa tiivistää hyvin ongelman. Kaava menee näin: kiinnostun uudesta yhtiöstä, tutkin kohteen pintapuolisesti, ostan, kurssi laskee, ostan lisää, kurssi laskee edelleen, huolestun, alan selvittää juurta jaksaen mikä yhtiössä on vialla, tajuan tehneeni virheen ja lopuksi myyn osakkeet tappiolla. Näin tapahtui tänä vuonna Cityconin lisäksi Ovaron ja Cargotecin kohdalla. Lyhytjänteinen poukkoilu johtaa varmuudella vain kaupankäyntikulujen kasvuun, mikä syö tehokkaasti tuottoja.

    Vuoden 2018 yhtenä tavoitteena piti olla harkittu osakepoiminta. Tyhmien heräteostoksien tekeminen ja niiden "palauttaminen" on kaukana siitä. Pitäisi malttaa keskittyä pieneen määrään yhtiöitä, opetella tuntemaan ne syvällisesti ja mielellään omistaa pitkäjänteisesti. Vielä fiksumpaa amatöörisijoittajalle olisi sijoittaa indeksirahastojen kautta. Silloin ei tarvitsisi huolehtia mistään, kun salkkuun valikoituisivat automaattisesti parhaat yhtiöt.


Näistäkin virheistä aion ottaa opiksi ja siihen palaan seuraavassa kirjoituksessa. Samalla käyn läpi suunnitelmat ja tavoitteet vuodelle 2019.