Pörssiyhtiö tarjosi helppoa rahaa työntekijöilleen - ei kelvannut

Muotiyhtiö Marimekko järjesti maaliskuussa osakeannin henkilöstölle ja freelance-suunnittelijoille. Annissa oli tarjolla 150.000 osaketta todella houkuttelevilla ehdoilla: ensimmäiset 50 osaketta sai merkitä hintaan 11,45 euroa/osake ja loput hintaan 20,60 euroa/osake. Samaan aikaan osakkeen pörssikurssi liikkui 25-27 euron välillä eli annin alennus oli todella huomattava. Halvemmilla 11,45 euron osakkeilla on luovutusrajoitus huhtikuuhun 2020 asti, mutta loput voisi periaatteessa myydä heti kun osakkeet tulevat kaupankäynnin kohteeksi.

Osakeannissa Marimekko siis tarjosi työntekijöilleen isoa tuottoa pienellä riskillä.

Luulisi, että näin herkulliseen tarjoukseen olisivat tarttuneet kaikki kynnelle kykenevät työntekijät. Mutta ei. Annissa merkittiin vain 40.224 osaketta. Merkinnän teki 229 työntekijää ja freelanceria, kun merkintään oikeutettuja olisi ollut 472.

Lisäksi on huomattava, että Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko fiksuna ihmisenä merkitsi itse osakkeita 450.000 eurolla, kun ne eivät menneet kaupaksi henkilöstölle. Alahuhta-Kaskon merkitsemä 21.865 osakkeen potti vastasi yli puolta henkilöstöannista.

Miksi helppo raha ei kelvannut?

Teoriassa on mahdollista, että Marimekon työntekijöillä on ensikäden tietoa yrityksen tulevaisuudennäkymista ja he siksi eivät nähneet antia houkuttelevana alennuksesta huolimatta. Epäilen kuitenkin, että annin huono menekki kertoo enemmän suomalaisen palkansaajan heikosta ymmärryksestä osakemarkkinoita kohtaan. Luultavasti osakkeiden ostaminen koetaan yhä uhkapeliksi, jossa osaamaton häviää aina rahansa.

Lisäksi kulttuuri-, taide- ja muotipiireissä näyttää olevan paljon ihmisiä, joiden vasemmalle kallistuneessa ajatusmaailmassa kapitalismi, osakkeet ja omistaminen edustavat suoranaista riistoa ja ahneutta. Kun ennakkoasenne osakkeiden ostamista kohtaan on jossain epäluuloisen ja halveksittavan välimaastossa, edes suuri tuotto pienellä riskillä ei nähtävästi riitä muuttamaan mielipidettä.

Suomalaisten talouden ja matematiikan osaaminen on keskimäärin niin heikolla tasolla, että osa kansasta menettää jatkuvasti rahaa omaa ymmärtämättömyyttään. Pikavipit ja lottoaminen/uhkapelit ovat tästä räikein esimerkki, mutta myös Marimekon annin kaltaiset tilanteet kertovat siitä, ettei talousymmärrys ole riittävällä tasolla. Suuri joukko ihmisiä toimii vastoin omaa taloudellista etuaan, koska he eivät tunne tarpeeksi markkinatalouden mekanismeja.

Pörssisäätiö, Osakesäästäjät ja monet muut toimijat ovat tehneet kiitettävästi töitä suomalaisten taloussivistyksen parantamiseksi. Se ei kuitenkaan riitä, sillä järjestöjen sanomaa kuuntelevat yleensä ne, joilla talousasiat ovat jo hyvällä tolalla. Jotta oppi menisi perille koko kansalle, valistustyö tulisi aloittaa peruskoulussa. Toivon, että yläasteelle saadaan pikaisesti taloustieto pakolliseksi oppiaineeksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa työntekijät ryntäävät sitten innolla ostamaan työnantajan tarjoamia puoli-ilmaisia osakkeita.

Taloustiedon opetuksesta on muuten kansalaisaloitekin. Minä kävin allekirjoittamassa, käy sinäkin!

Salkun Q1: Vuoristorata jatkuu, suunta vaihteeksi ylöspäin

Vuoden ensimmäinen kvartaali osakesalkussa oli palautumista viime vuoden lopun syöksylaskusta. Salkun markkina-arvo nousi kolmen kuukauden aikana 6,1 % eli noin 5400 euroa. Lukuihin vaikuttaa negatiivisesti Nordeasta perjantaina irronnut osinko (828 euroa), joka maksetaan tilille parin viikon päästä. Salkku on nyt kooltaan 93.325 euroa, sisältäen käteisen arvo-osuustilillä.

Kaupankäynnin suhteen lupasin ottaa tänä vuonna rauhallisesti ja toistaiseksi lupaus on pitänyt. Tein kvartaalin aikana vain kolme osakekauppaa. Ostin Nordeaa mot-dipistä ja lisäsin VMP:tä, kun osake mateli alle 4 eurossa. Nordean salkkuun ostin muodon vuoksi yhden JD.comin osakkeen, jotta vältyin säilytysmaksuilta. 

Muita tapahtumia olivat Kotipizzan osakkeiden lunastus sekä osallistuminen Aallon Groupin listautumisantiin.

Osinkoja tuli kvartaalin aikana 285 euroa. Tänä vuonna pääosa osinkotuloista ajoittuu Q2:lle, kun Nordea ja Sampo maksavat osinkonsa. Korkotuloja sain Bank Norwegianista 96 euroa.


Q1/2019


Ostot:

JD.com
Nordea
VMP


Myynnit:

-



Osingot:

285 euroa


Korkotulot:

96 euroa

Aallon Group - pitkästä aikaa houkutteleva listautuminen

Tilitoimisto Aallon Group listautuu Helsingin pörssin First North -markkinapaikalle. Merkintäaika alkaa maanantaina 25.3. ja päättyy 3.4. Ylimerkintätilanteessa anti voidaan keskeyttää aikaisintaan perjantaina 29.3. Kaupankäynnin ennakoidaan alkavan 15.4.

Osakkeen merkintähinta yleisöannissa on 6,60 euroa.

Aallon Groupin markkinointi- ja yhtiöesitteistä sekä Inderesin sijoitustutkimuksesta löytyy kaikki olennainen taustatieto. Jos omistajuus houkuttelee, nämä paperit kannattaa silmäillä läpi.

Salkustani löytyy jo yksi tilitoimisto: erinomaisen tuoton tarjonnut Talenom. Talenomin vahvuus ja nousun salaisuus on oma ohjelmistokehitys, jonka ansiosta kannattavuus on skaalautunut hienosti. Aallon Groupilla ei vastaavaa etua ole. Se käyttää muiden kehittämiä ohjelmistoja eikä kannattavuus nouse samalla tavalla liikevaihdon kasvaessa.

Pidän silti Aallon Groupia mielenkiintoisena sijoituskohteena, koska tilitoimistoala on erittäin defensiivinen. Asiakassuhteet ovat pitkiä, kassavirrat ennakoitavia ja lainsäädäntö määrää, että palveluille on kysyntää. Epävarmoina aikoina on mukava sijoittaa yritykseen, joka tekee rahaa suhdanteista riippumatta. Keskityn tässä kirjoituksessa pelkästään osakeannin arvostukseen, koska se ratkaisee, kannattaako Aallon Groupin kyytiin hypätä mukaan.

Inderes on analysoinut osakekannan arvoksi 20-24 M euroa ennen listautumista. Antihinnalla valuaatio on 17 M eli alennusta olisi tarjolla haarukan laidasta riippuen 10-30 prosenttia. Inderesin mukaan P/E-luku olisi tälle vuodelle 9,4 mikä kuulostaa edulliselta, vaikka kasvu jäisi maltilliseksi.

Tein oman laskelman tilanteesta annin jälkeen. Oletuksena on, että anti ylimerkitään (näyttää todennäköiseltä) ja lisäosake-erä käytetään täysimääräisesti. Osakkeiden lukumäärä olisi silloin 3,55 miljoonaa ja kassaan tulisi 5,3 M euroa rahaa. Jos Aallon tekisi tänä vuonna suunnilleen saman tuloksen kuin 2018 pro forma -luvuilla, P/E olisi noin 13-14. Kun vähennetään markkina-arvosta kassan osuus, saadaan P/E-luku 10-11 tasolle. Tämä laskelma ei tietenkään huomioi tuloskasvua vaan olettaa, että Aallonin tulos jää junnaamaan nykytasolle.

Aallon kerää listautumisessa rahaa yritysostoihin, joten lienee todennäköistä, että jo vuoden 2019 aikana julkistetaan uusia kauppoja. Uskon, että johdolla on viisautta tehdä ostot omaa pörssiarvostusta alemmilla kertoimilla, jolloin Aallon pystyy kasvattamaan samanaikaisesti liikevaihtoa, tulosta ja omistaja-arvoa. Tämä kasvumahdollisuus huomioiden listautumishinta tuntuu houkuttelevalta.

Seuraavaksi sekalainen kokoelma Aallon Groupin listautumisen herättämiä hyviä ja huonoja tuntemuksia:

Positiivista:

+ Tilitoimistoala on defensiivinen toimiala, jossa on pitkät asiakassuhteet ja siten ennustettavat kassavirrat. Ala on fragmentoitunut ja siellä on tilaa konsolidaatiolle.
+ Vaikka Aallon Group on uusi rakennelma, tytäryhtiöillä on pitkä historia.
+ Vanhat omistajat eivät myy osakkeita listautumisen yhteydessä.
+ Yhtiöllä ei ole lainkaan korollista velkaa.
+ Toimitusjohtaja Elina Pienimäen puoliso Tomi Pienimäki on Vincitin ex-toimitusjohtaja ja nykyinen hallituksen varapuheenjohtaja. Aallon Groupin johtoportaaseen luulisi kulkeutuvan tietoa digitalisaation ja palvelumuotoilun uusimmista trendeistä.
+ Osakkeen hinnoittelu on toteutuneella tuloksella maltillinen ja yritysjärjestelyoptio huomioiden houkutteleva.
+ Ankkurisijoittajina ovat Taalerin, eQ:n ja FIM:n pienyhtiörahastot, joiden salkunhoitajia pidän täysjärkisinä. Luotan, että he ovat tutkineet Aallon Groupin perin pohjin. Ilmeisesti mitään epäilyttävää ei ole löytynyt, kun mukaan on lähdetty.


Negatiivista:

- Uuden organisaation toimintakyky ja kulukuri on arvoitus.
- Aallon Groupilla ei nähdäkseni ole erityisiä kilpailuetuja teknologiassa tai toimintatavoissa. Tuloskasvu perustuu yritysostoihin.
- Vanhat omistajat ovat päättäneet tyhjentää kassan osingonmaksulla ennen listautumista. Kun yhtiö tarvitsee rahaa kasvuun, olisi ollut tyylikkäämpää käyttää siihen olemassaolevia kassavaroja.
- Osakkeen likviditeetti lienee ensimmäisten päivien jälkeen täysin olematonta. Jos myöhemmin tulee yllättäviä negatiivisia uutisia, osakkeista voi olla vaikea päästä eroon ilman polkumyyntiä.


Mielestäni hyviä puolia on Aallon Groupin tapauksessa enemmän kuin huonoja, joten näillä näkymin osallistun antiin. Täytyy vielä katsoa yhtiöesittely tiistaina 26.3. ja tehdä lopullinen päätös sen jälkeen.

Osto: VMP

Tein tällä viikolla vuoden ensimmäisen osakekaupan, kun ostin lisää vuokratyöfirma VMP:tä hintaan 3,75 euroa. VMP tiedotti torstaina ostavansa Henkilöstöratkaisu Extraajat Oy:n. Aiemmin joulukuussa kerrottiin Enjoyn ostosta ja marraskuussa Henkilöstötalo Voiman ostosta. Kauppahinnat ovat maltillisia eli VMP saa lisää liikevaihtoa ja käyttökatetta omaa pörssiarvostusta halvemmilla kertoimilla. Ostettujen yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on lähes 50 Meur, kun VMP:n vuoden 2018 liikevaihto oli arviolta 120 Meur. Tarkat luvut saadaan 28. helmikuuta, kun VMP julkaisee vuoden 2018 tilinpäätöstiedotteen.

VMP listautui pörssiin viime kesäkuussa (listautumishinta 5,00 euroa/osake). Kurssikehitys on ollut sen jälkeen surullista katsottavaa: ensin Q3-katsaus oli pettymys markkinoille ja sitten loppuvuoden korjausliike sekä veromyynnit pudottivat VMP:n kurssin alimmillaan 3,13 euroon.

VMP:n raportoitu tulos vuodelta 2018 tulee olemaan heikko listautumiskulujen ja liikearvopoistojen takia. Kuitenkin operatiivinen vapaa kassavirta on ollut koko ajan vahva ja sen perusteella osake näyttäisi houkuttelevan hintaiselta. Ylläpitoinvestoinnit ovat vähäisiä ja rahaa on mennyt pääasiassa yrityskauppoihin. Kun tiedotettujen yritysostojen liikevaihdot ja käyttökatteet otetaan huomioon, Excel-taulukkoni väittää, että tämän vuoden oikaistu P/E olisi 7-9 välissä (kurssilla 4,00 euroa). Ei todellakaan paha lukema kasvuyhtiölle. Henkilöstövuokrausta ei tosin arvosteta pörssissä kovin korkeilla kertoimilla muutenkaan, mutta silti arvostus on kannattavalle liiketoiminnalle kovin alhainen.

VMP:n strategiana on kasvaa nopeasti ja tuloksen maksimoinnin aika tulee myöhemmin. VMP:n tilanne muistuttaa jossain määrin muutaman vuoden takaista Restamaxia eli nykyistä NoHo Partnersia. Restamax kasvoi aggressiivisilla yritysostoilla moninkertaistaen liikevaihtonsa. Samalla moninkertaistui Restamaxin pörssikurssi. Restamax/NoHon osakkeen nykyinen arvostus vaatii kasvustrategian täydellistä onnistumista ja huomattavaa kannattavuusparannusta, mutta VMP:n osaketta hinnoitellaan lähinnä nollakasvun mukaan. Molemmat yritykset toimivat osittain samalla markkinalla, sillä NoHon liikevaihdosta 40% tulee henkilöstövuokrauksesta.

Luotan siihen, että VMP:n suurin omistaja, pääomasijoittaja Sentica, hallitsee yrityskauppavetoisen kasvun ja saa luotua omistaja-arvoa. Jos VMP pystyy jatkamaan voimakasta kasvua eikä Suomi ajaudu taantumaan, osakkeessa on huomattava nousupotentiaali. Vaikka kasvu hyytyisi, osake ei ole tolkuttoman kalliisti hinnoiteltu. Tuotto/riski-suhde on mielestäni sijoittajalle suotuisa.


P.S. Tämä ei ole sijoitussuositus. Analyysini osumatarkkuus on historiallisesti ollut kolikonheiton tasoa. Olen ennenkin kuvitellut tekeväni hyviä kauppoja, mutta myöhemmin katunut katkerasti.

LeadDesk on kiinnostava yritys, mutta osakkeen hintalappu on liian kova

Ohjelmistoyhtiö LeadDeskin listautumisanti alkoi eilen. Yhtiö toimii SaaS-mallilla, joka on sijoittajan näkökulmasta erittäin houkutteleva liiketoimintamalli. Toimintansa vakiinnuttaneissa SaaS-yhtiöissä yhdistyy usein ennustettava vakaa kassavirta, korkea kannattavuus ja pitkät asiakassuhteet. En kirjoita tässä enempää LeadDeskin liiketoiminnasta, sillä Inderes on laatinut sijoitustutkimuksen, jossa kerrotaan kattavasti kaikki olennainen taustatieto. Sen sijaan keskityn arvioimaan annin hinnoittelua.

Seuraavat laskelmat perustuvat siihen, että anti onnistuu ja osakemäärä nousee 4,54 miljoonaan. Osakkeen merkintähinta annissa on 7,50 euroa.

LeadDesk teki viime vuonna 11 M liikevaihdon, 0,8 M liikevoiton ja 0,3 M nettotuloksen. Näistä laskettuna saadaan p/s 3 ja p/e 113.

Luvut näyttävät pahalta, mutta LeadDesk on puhdas kasvuyhtiö ja olisi väärin arvioida sen hintaa pelkästään menneillä tuloksilla. Sijoittajan tulisi katsoa ainakin parin vuoden päähän, jolloin oletettavasti sekä liikevaihto että kannattavuus ovat nousseet merkittävästi nykytasolta. Lisäksi annin myötä omavaraisuusasteen pitäisi kasvaa ja rahoituskustannusten pienentyä, kun lainoja maksetaan pois.

Inderes ennustaa/arvaa, että vuonna 2020 liikevaihto olisi 15,8 M ja nettotulos 1,7 M. Jos nämä toteutuvat, se tarkoittaisi p/e-lukua 20. Se on neutraali taso yhtiölle, joka kasvaa noin 20% vuodessa.

Voi siis ajatella, että 7,50 euron listautumishinta sisältää jo voimakkaan tuloskasvun. Mikäli markkina toimisi rationaalisesti, positiivisessa skenaariossa LeadDeskin osakkeen ei pitäisi juuri nousta antihinnasta ellei kasvuvauhti ylitä odotuksia selvästi.

Voimakkaisiin kasvutavoitteisiin liittyy aina riskejä. Kasvun hakeminen ulkomailta, varsinkin Pohjoismaiden ulkopuolelta, on osoittautunut perinteisesti vaikeaksi suomalaisyhtiöille. Toinen SaaS-ohjelmistoyhtiö Efecte on tästä hyvä muistutus. Jos LeadDesk ei onnistu kasvamaan nopeasti lähivuosina, osake tulee rumasti alas.

Mielestäni tässä listautumisessa tarjotaan sijoittajalle epäsymmetristä riskiä, ja vieläpä väärinpäin. Positiivinen tulevaisuus on jo hinnassa, vaikka negatiivinen skenaario on yhtälailla mahdollinen. Siksi en näe LeadDeskin listautumista houkuttelevana annetulla hintalapulla. Mikäli yhtiö myöhemmin antaa näyttöjä onnistumisista, riskitaso pienenee ja silloin voi hypätä kyytiin vaikka vähän korkeammalla hinnalla.

Inderes on laskenut LeadDeskin osakkeen arvoksi 8,90 euroa, mutta se ei vakuuta minua. Listautumishintaa korkeampi arvonmääritys on itsestäänselvyys, kun listautuva yhtiö maksaa analyysin. Reilu vuosi sitten Inderes sai Efecten ipossa osakkeen arvoksi 7,00 euroa (suositus: osta) ja nyt ollaan pudottu 4,50 euroon. Samoin Enersensen ipossa Inderes sai huolellisen analyysin jälkeen osakkeen arvoksi 6,70 euroa (suositus: osta). Nyt Enersenseä saa pörssistä 2,10 eurolla. Tämä kertoo siitä, miten vaikeaa on ennustaa pienten kasvuyhtiöiden tulevaisuutta.


Lopuksi vielä plussia ja miinuksia LeadDeskin listautumisesta:

+Puhdas SaaS-ohjelmistoyhtiö, jolla mahdollisuus kansainväliseen menestykseen
+Yhtiöllä on näyttöjä kasvusta muissa Pohjoismaissa
+Kohdemarkkina kokonaisuutena kasvaa

-Ulkopuolisen on vaikea arvioida tuotteen kilpailukykyä
-Yhtiön pieni koko voi rajoittaa kasvumahdollisuuksia
-7,50 euron merkintähinnalla osake sisältää jo ison tuloskasvuodotuksen
-Osakkeen vaihto lienee olematonta, joten osakkeessa on huomattava likviditeettiriski
-Ipo-pikavoittojen aika on ohi

Kaupaton tammikuu - uudenvuodenlupaus pitää

Lupasin vuodenvaihteessa rauhoittaa sijoitustyyliäni ja välttää turhaa kaupankäyntiä. Lupaus on toistaiseksi pitänyt: en tehnyt tammikuussa yhtään osakekauppaa. Jätin myös pörssin seuraamisen vähemmälle. Se oli alkuun vaikeaa, sillä nousumarkkinassa salkun seuraaminen on todella addiktoivaa puuhaa ja tammikuussa nousupäiviä riitti. On kieltämättä mukava katsella, kun varallisuus kasvaa sadoilla euroilla joka päivä.

Käteisen määrä lisääntyi tammikuussa edelleen, kun Kotipizzan osakkeet lunastettiin pois salkusta. Käteispaino on kasvanut turhankin suureksi ja nyt tekisi mieli palata ostolaidalle. Valitettavasti houkuttelevia ostokohteita ei oikein ole näköpiirissä nykyisellä kurssitasolla. Onneksi tuloskausi tarjoaa perinteisesti rajuja kurssiliikkeitä. Olen seurannut pidempään noin kymmentä yhtiötä ostomielessä ja jos näissä nähdään isoja pudotuksia, olen valmis toimimaan. En kuitenkaan osta mitään vain ostamisen ilosta, vaan edellytän kaikissa osakepoiminnoissa houkuttelevaa riskin ja tuoton suhdetta.

Lähiviikkoina saadaan Q4-raportit useimmilta salkkuni yhtiöiltä. Suurimmalla mielenkiinnolla odotan Talenomin ja Nordean katsauksia. Aion myös perehtyä syvällisemmin ohjelmistoyhtiö LeadDeskin listautumisantiin.

2019: Sekoilujen aika on ohi, vaihdan rauhallisempaan sijoitustyyliin

Kirjoitin edellisessä blogitekstissä vuoden 2018 virheistä. Kävin liikaa kauppaa, tein tyhmiä heräteostoksia ja jätin salkkuun huonoja yhtiöitä, jotka olisi pitänyt myydä heti pois (tai joita ei olisi alunperinkään pitänyt ostaa). Käytin vuoden aikana arviolta satoja tunteja salkun seuraamiseen, pörssikurssien tuijotteluun ja yhtiöiden analysointiin. Sijoitusharrastus vei paljon aikaa ja energiaa, mutta ei tuottanut rahallisesti juuri mitään. Eihän sellaisessa ole järkeä. Sijoittaminen ei edes lisännyt onnellisuuttani, joten ajankäyttöä ei voi perustella silläkään.

Vuoden 2019 tärkein ohje olkoon tämä: rauhoitu hyvä miäs!

Aion muuttaa sijoitustyyliäni rauhallisemmaksi kolmesta syystä:

1. Varsinainen päivätyöni ei liity sijoittamiseen tai finanssimaailmaan mitenkään. Aktiivinen salkunhoito vaatisi markkinoiden jatkuvaa seurantaa, mihin minulla ei ole mahdollisuutta. En voi aamusta iltaan vahtia milloin joku yhtiö mahdollisesti antaa tulosvaroituksen tai mitä analyytikot käskevät tänään ostamaan ja myymään.
   
   
2. Aktiivisuus ei ole minun tapauksessa johtanut ylituottoon. Salkun tuotto on pitkällä aikavälillä suunnilleen passiivisen indeksirahaston tasolla. Kaikki analyysi, ajoittaminen ja runsas kaupankäynti on ollut siinä mielessä turhaa - varsinkin kun laskee miten paljon aikaa niihin on kulunut.
   
   
3. Sijoittaminen on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta päivittäinen pörssin ja talouden seuraaminen ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Käytän vapaa-aikani mieluummin sellaisiin harrastuksiin, jotka lisäävät hyvinvointiani. 

Uusi rauhallisempi sijoitustyyli tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

• Kasvatan säännöllisesti indeksisijoituksia riippumatta siitä, mihin suuntaan pörssi tai talous menee. Pitkällä tähtäimellä indeksirahastojen tulisi muodostaa salkkuni runko. Indeksirahastot ovat laiskalle sijoittajalle täydellinen valinta, sillä indeksiin valikoituvat aina pörssin parhaat yhtiöt. Jos jokin yhtiö joutuu vakaviin ongelmiin, se poistuu ajan myötä indeksistä ja tilalle tulee uusia menestyjiä.
  
  
• Pidän osakepoimintasalkussa pienen määrän laadukkaita yhtiöitä, jotka tunnen hyvin. Näitä omistan pitkäjänteisesti enkä hötkyile vaikka kurssit heiluvat. Jos yhtiössä tapahtuu odottamaton muutos tai osakkeen hinta nousee/laskee aivan älyttömyyksiin, on aina sallittua ostaa lisää tai myydä osakkeet pois. Lähtökohta on kuitenkin välttää kaupankäyntiä.
  
  Ennen uusien yhtiöiden ostamista täytyy aina itse tehdä perusteellinen selvitystyö, eikä uskoa pelkästään analyytikkoja, talousmediaa tai netin sijoitusguruja.
  
  
• Koska varallisuuden menettäminen tuottaa minulle enemmän huonoa oloa kuin vastaava varallisuuden lisäys hyvää oloa, pidän salkun koon melko pienenä suhteessa nettovarallisuuteeni. Osakkeissa saisi olla kiinni vain sen verran rahaa, etteivät yöunet mene rajussakaan pörssiromahduksessa. Nykyinen noin 50.000 euroa osakkeissa on tällä hetkellä sopiva koko salkulle.
  
  
• En aseta euromääräisiä tavoitteita osinkojen suhteen. Isojen osinkojen itsetarkoituksellinen tavoittelu ei ole järkevää, sillä verottaja vie jokaisen osingonmaksun yhteydessä neljänneksen pois. Korkoa korolle -efekti toteutuu paljon paremmin indeksirahastojen kasvuosuuksissa. (Tuleva osakesäästötili muuttaisi tämän, mutta katsotaan nyt ensin tuleeko tili edes käyttöön ja millaisilla ehdoilla.)

Tarkoitus oli pohtia tässä tekstissä myös vuoden 2019 näkymiä osakemarkkinoilla. Ollaanko nyt menossa kohti taantumaa vai lähdetäänkö vielä uuteen nousuun? Mitä tekee Trump, Kiina, Fed, Ekp, Italia tai Iso-Britannia? Lyhyt vastaus: en tiedä. En osaa tai yritä ennustaa markkinoita. Eikä sillä ole väliäkään. Uusi rauhallinen sijoitustyyli tarkoittaa sitä, ettei salkkuun tehdä muutoksia päivittäisen uutisvirran takia. Talouden indikaattorit, ennusteet ja pörssikurssit heiluvat milloin minnekin, mutta pitkällä tähtäimellä ne pyörivät keskiarvojensa ympärillä.

Viime kvartaalin myyntien jälkeen salkkuun jäivät ne yhtiöt, joihin olen perehtynyt hyvin ja jotka näen omistamisen arvoiseksi. Lisäksi seurailen sivusilmällä muutamia yhtiötä, joiden omistajaksi voin palata, jos hinta laskee yleisen markkinahermoilun myötä houkuttelevaksi.

Tällä filosofialla aion mennä vuoteen 2019. Suurin riski suunnitelmassa on luultavasti se, mikä yleensäkin tapahtuu uudenvuodenlupauksille. Parin kuukauden päästä olen unohtanut kaiken ja ostelen taas innoissani näennäisesti aliarvostettuja osakkeita nopean nousun toivossa.

Onneksi ajatusten kirjoittaminen julkisesti koko maailman nähtäville antaa hieman enemmän motivaatiota pitää lupaukset. Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille!