Tasan kaksi viikkoa sitten
juhlin 100.000 euron rajan rikkoutumista osakesalkussa. Tällä viikolla maaginen raja meni taas rikki, mutta suunta oli vastakkainen. Salkku kutistui viime päivien pulkkamäen ansiosta noin 6000 euroa, joten nyt ollaan vaihteeksi hieman alle sadassa tuhannessa.
Pienimuotoiseen paniikkiin huipentuneen laskuputken syyksi on epäilty ainakin USA:n korkojen nousua, Kiinan kasvun hyytymistä, kauppasotaa, Italian velkaongelmia, IMF:n alhaisempaa kasvuennustetta maailmantaloudelle ja trendejä haistelevaa algoritmikauppaa. Luultavasti nämä kaikki asiat yhdessä saivat aikaan sen, että osakemarkkinoilla koettiin laaja korjausliike.
Monet näkivät laskun ostopaikkana, mutta itse päädyin vähentämään osakeriskiä. Yritän selittää miksi tein näin.
Osakemarkkinoiden suunnan määrää Yhdysvallat ja siellä korot ovat nousussa. USA:ssa valtion velkakirjojen tuotto eli riskitön korko on kohonnut jo kolmeen prosenttiin. Yhden vuoden velkakirjasta saa 2,6% ja 10 vuoden bondista noin 3,2% nimellisen tuoton. Fed aikoo edelleen jatkaa koronnostojen tiellä, mikä nostaa myös USA:n uusien valtionlainojen korkoja.
Korkojen nousu vaikuttaa osakkeisiin kolmella tavalla. Ensinnäkin tuottoa etsivä pääoma ohjautuu yhä enemmän korkoihin osakkeiden asemesta. Toiseksi, jos riskitön korko nousee, yrityksen tulevien kassavirtojen nykyarvo alenee. Kolmanneksi korkojen nousu nostaa yritysten rahoituskustannuksia, mikä vähentää investointeja ja pienentää tuloksia varsinkin velkarahalla toimivissa yrityksissä. Jos muut tekijät pysyvät samana, korkojen nousu tekee osakkeista samanaikaisesti vähemmän mielenkiintoisia sijoituskohteita ja alentaa niiden laskennallista arvoa.
Kun tähän lisätään vielä maailmantalouden kasvun hidastuminen, varsinkin kasvuosakkeiden arvostukset alkavat olla todella haastavia. USA:ssa talous pyörii täydellä teholla, työttömyys on ennätyksellisen alhainen ja veroale on parantanut yritysten tuloksia. On vaikea kuvitella, miten taloudessa voisi mennä enää paremmmin. Sen sijaan on helppo keksiä syitä, miksi taloudessa voisi mennä huonommin. Tähän asti monet kasvuosakkeet on hinnoiteltu ikuisesti jatkuvan kasvun mukaisesti. Nyt alkaa olla viitteitä siitä, että sijoittajat eivät enää hyväksy epärealistisen korkeita arvostuskertoimia.
Tietysti tämä kaikki on jo markkinoiden tiedossa ja sen pitäisi olla hinnoiteltuna osakkeisiin. Epävarmassa markkinatilanteessa sijoitan mieluummin sellaisiin osakkeisiin, joiden hinnoittelussa näen enemmän nousuvaraa kuin laskuvaraa. Jos osakkeeseen on hinnoiteltu pelkästään hyviä asioita, on pettymyksen vaara suuri (tämä realisoitui hiljattain mm. Restamaxin kohdalla). Jos osakkeeseen ei ole hinnoiteltu juuri mitään positiivista, pienikin hyvä uutinen voi nostaa osaketta reilusti. Tässä kategoriassa näen vaikkapa Nordean houkuttelevana 8,4 euron hinnalla ja 8% osinkotuotolla. Lisäksi korkojen maltillinen nousu tukee pankkeja.
Painotan nyt omassa osakesalkussa mieluummin tylsiä ja edullisia arvo-osakkeita, jotka tarjoavat vakaata osinkotuottoa. Päädyin laskupäivinä ostamaan lisää Sampoa ja otin uutena tulokkaana salkkuun Tokmannia. Myyntiin menivät Gofore (kallis 10 euron hinnalla), Facebook (stop-loss laukesi) ja sykliset metsäyhtiöt UPM ja Metsä Board (en ymmärrä metsäteollisuudesta mitään). Lisäksi myin verosuunnittelun nimissä kaksi emämunausta eli Global X Nigeria -etf:n ja perjantaina tulosvaroittaneen Martelan. Näistä realisoin reippaat tappiot. Käteisen osuus salkussa kasvoi, sillä myyntejä oli enemmän kuin ostoja.
Voi olla, että olen näkemykseni kanssa täysin väärässä ja kohta mennään taas kohti uusia huippuja. Sekään ei harmita, sillä osakkeissa on edelleen merkittävä määrä varallisuuttani. Nukun kuitenkin yöni paremmin defensiivisen osakesalkkuni ja reilun käteiskassan kanssa.
