Saturday, January 14, 2017

Miksi en tavoittele taloudellista riippumattomuutta?


Useimpien sijoitusbloggaajien pitkän ajan tavoite on taloudellinen riippumattomuus. Tähän joukkoon kuuluvat nopeasti katsottuna ainakin:

Tarina vaurastumisesta
Osinkokuningas
Rikas erakko
Puoli miljoonaa pääomaa
Laiska sijoittaja
Rakas sijoituspäiväkirjani
Rahalla vapaaksi

(Aihepiirin suomalainen esikuva lienee Pasi Havian lopetettu blogi Kohti taloudellista riippumattomuutta )

Bloggaajilla on hieman eri käsityksiä siitä, paljonko pääomaa riittää taloudelliseen riippumattomuuteen. Haarukka näyttäisi olevan noin 400.000 - 600.000 euroa. Ajatus on se, että tämä määrä sijoitettua pääomaa tuottaisi kuukausittain kassavirran, jonka avulla pystyisi elämään mukavasti, ilman pakkoa käydä töissä.

Tämä on sinänsä hieno ja ymmärrettävä tavoite, mutta silti en jaksa syttyä taloudellisesta riippumattomuudesta. Miksi ihmeessä? Eikö ilmainen raha kelpaa? Kun pohdiskelin asiaa, keksin kaksi syytä.

1. En halua luopua työstä


Syöminen, asuminen, vaatteet, liikkuminen ja muut välttämättömyydet vaativat rahaa. Ihmiset haluavat myös nautintoja ja ylellisyyttä, kuten lomamatkoja ulkomaille, uuden älypuhelimen tai auton, herkullisia ravintolaillallisia ja niin edelleen. Nämä kaikki vaativat lisää rahaa. Rahan lähde on useimmille meistä työnteko. Mutta työn tekeminen muuttuuu epämiellyttäväksi pakoksi, jos sen pääasiallinen motiivi on raha. Tunnen ihmisiä, jotka raatavat omasta mielestään tylsässä työssä, jotta pääsisivät pari kuukautta vuodessa tekemään jotain "oikeasti kiinnostavaa", kuten purjehtimaan Itämerelle, joogaamaan Intiaan tai ylipäänsä irti arjen rutiineista.

Taloudellisesti riippumattoman ihmisen ei tarvitse tehdä työtä. Hän voi tehdä vain "kivoja" asioita ja jättää ikävät rutiinit muiden huoleksi. Elämäntapajoogaajille ja -purjehtijoille taloudellinen riippumattomuus lienee unelmien täyttymys.

Silti moni rikas ihminen paiskii kovasti töitä. Miksi herätä vapaaehtoisesti aikaisin aamulla, istua tylsissä kokouksissa, tuskailla epäpätevän pomon kanssa tai ylipäänsä kärsiä kaikista työelämän ikävistä puolista, joista moni oravanpyörässä juoksija niin kovasti haluaisi eroon? Luulisin että vastaus on: koska pelkkä harrastelu, matkustelu, ja leppoisa oleminen on pidemmän päälle tylsää. Koska mielekäs työ antaa yllättävän paljon haasteita ja sisältöä elämään.

Olin vuosia sitten joitakin kuukausia työttömänä. Vaikka minulla ei silloin ollut taloudellisessa mielessä mitään hätää, työttömänä olo oli todella ankeaa. Olisin mennyt töihin vaikka ilmaiseksi siitä ilosta, että voin tehdä jotain hyödyllistä.

En tee työtä pelkästään rahan takia. Työni on parhaimmillaan hauskaa, mielenkiintoista ja saan sitä kautta uusia elämyksiä ja sosiaalisia kontakteja. Huonojakin päiviä on, mutta keskimäärin työ synnyttää enemmän positiivisia tunteita kuin negatiivisia. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta tarve saada rahaa työnteosta jopa lisää työmotivaatiotani, koska minun täytyy jatkuvasti kehittää itseäni ja tehdä työt niin hyvin kuin osaan. En ota sitä ahdistavana pakkona vaan positiivisena haasteena.

2. Kohtuullinen varallisuus tuo riittävän vapauden


Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa olennaista on elää siten, että rahaa jää koko ajan säästöön, jonka jälkeen se sijoitetaan tuottavasti. En halua täysin sitoutua sellaiseen elämäntapaan. Minun mielestä tuntuisi tyhmältä elää askeettisesti ja pihistellen eläkeikään asti ja vasta sitten alkaa nauttia kertyneestä varallisuudesta. En halua luopua tietyistä nautinnoista, vaikka niihin kuluisi paljon rahaa. Se tietysti hidastaa sijoitusvarallisuuden kerryttämistä ja siten siirtää taloudellista riippumattomuutta kauemmaksi tai jopa saavuttamattomiin.

Minulla on jo kohtuullinen määrä varallisuutta. Osakkeet, korkosijoitukset, asunto ja käteisvarat yhteenlaskien ja velat vähentäen nettovarallisuuteni on hieman yli 200.000 euroa. Se ei ole vielä lähelläkään taloudellista riippumattomuutta, enkä pystyisi elämään pelkillä osinkotuloilla. Lähivuosina maksettu asunto-osake ja satatuhatta euroa likvideinä varoina on kuitenkin sellainen määrä varallisuutta, joka antaa mielenrauhan. Vaikka elämässä tulisi yllättäviä vastoinkäymisiä, en joutuisi missään tilanteessa sossun luukulle tai kadulle kerjäämään. Siinäkin tapauksessa, että putoaisin kokonaan työttömäksi, uskoisin kohtuullisessa ajassa löytäväni uuden työn eikä minun tarvitsisi merkittävästi syödä säästöjäni.

Loppupäätelmä


Näillä perusteilla en tavoittele taloudellista riippumattomuutta. Pyrin tietysti kasvattamaan varallisuuttani ja tekemään onnistuneita sijoituksia, mutta tärkeämpää on nauttia elämästä nyt eikä vuosikymmenien päästä. Vaikka rahaa palaisi matkusteluun, harrastuksiin, ravintoloihin tai muihin "turhuuksiin", en koe siitä huonoa omaatuntoa. Kuten vanha sananlasku kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja.

Niille, jotka tuskailevat ankean ja tylsän työnsä kanssa, suosittelisin mielummin ammatinvaihtoa kuin täydellistä vetäytymistä työelämästä. Pieni- tai keskituloinen ihminen nimittäin vaurastuu työnteolla paljon nopeammin ja varmemmin kuin sijoittamalla.


9 comments:

  1. Ammatinvaihto ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Muutaman vuoden koulutus ja saatat jäädä lopulta työttömäksi niin kuin moni muukin nykyään. Kaikki ei tällaista riskiä uskalla välttämättä ottaa.

    ReplyDelete
  2. Olet oikeassa, ammatinvaihto ei helppoa monellakaan tavalla. Jos takana on pitkä työura, voi olla suuri henkinen kynnys lähteä opettelemaan uutta ammattia nollasta. Mitä vanhempana tämä tapahtuu, sen vaikeampaa se yleensä on. Jos pitää elättää perhettä ja maksaa asuntolainaa, tulojen tippumiseen ei ole varaa opiskelujen ajaksi (mikäli ei ole säästöjä).

    Työhön menee kuitenkin niin suuri osa elämästä, että olisi hölmöä tuhlata aikansa johonkin, mikä ei kiinnosta yhtään tai aiheuttaa jopa ahdistusta. Minun mielestäni silloin kannattaa vaikka vähän kärsiäkin, jotta pääsee myöhemmin nauttimaan. Mutta jokainen saa elää miten parhaaksi näkee.

    ReplyDelete
  3. Hienoa, että olet löytänyt työn, jossa on hauskaa! Olen aidosti iloinen aina kun joku puhuu näin omasta työstään. Sen vain kuulee valitettavan harvoin.

    Itse halusin pienestä pitäen "liikemieheksi", mutta en ole vielä ollut kovinkaan tyytyväinen työssäni ja eri tehtävissä. Työ on kuluttavaa niin työn luonteen kuin työmäärän vuoksi. Oma introvertin tyyppinen luonteeni ei ehkä lopulta oikein sovi niihin tehtäviin, joihin olen yliopistosta ajautunut.

    Jos satun löytämään mielekästä työtä, palkkatyötä tai yrittäjänä, saatan työntekoa jatkaa. Enkä vapaa-ajallakaan ole useinkaan jouten. Lisäksi pääoman hoitaminen on myös melko työllistävää (niin valitessaan)! :)

    ReplyDelete
  4. Itsekään en tavoittele eläkkeelle jäämistä aikaiseen tai taloudellista riippumattomuutta. Oma tavoite on vaatimaton 100 000€ minkä jälkeen nautin todennäköisesti enemmän tuhlailusta ja annan rauhassa kasvaa 200 000€ mikä mielestäni ihan okei "turva" loppuelämäksi ja eläkkeelle. Tykkään töistäni ja työssäkäynti on mukavaa. Toisaalta en tiedä mikä tilanne on 20 vuoden päästä.

    ReplyDelete
  5. Minulle taloudellinen riippumattomuus mahdollistaisi enemmän valinnanvaraa töille. Kun ei olisi pakko tehdä töitä niin voisin tehdä esim 20h viikossa vaikka ilmaista vapaaehtoistyötä. Nyt jos tekisin tuota vielä normityön lisäksi niin uupuisin...

    ReplyDelete
  6. Täydellinen taloudellinen riippumattomuus tuntuu välillä ahdistavan kaukaiselta tavoitteelta. Itse kuitenkin myönnän, että se on optimipäämäärä, vaikka en sitä välttämättä pystykään koskaan tavoittamaan. Taloudellinen riippumattomuus ei nimittäin pakota luopumaan töistä, ja se mikä tuntuu "riittävältä osittaiselta vapaudelta" tänään ei välttämättä ole sitä enää huomisen muuttuneissa elämäntilanteissa.

    ReplyDelete
  7. Itselleni taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa lähinnä huolettomuutta. Tarkoituksenani ei ole säästää kaikkea mitä vain voin karsimalla elämänlaadusta, mutta haluan tilanteen, milloin yllättävät taloudelliset tilanteet eivät haittaa. Todennäköisesti saavuttaisin sellaisen tilanteen tulevaisuudessa, vaikka säästäisin vain pankkitililleni, mutta sijoittamalla varmuus kasvaa. Minkä lisäksi vaihtoehdot tulevaisuuden kannalta kasvavat, koska olenhan vielä nuori.

    ReplyDelete
  8. Aika samanlaisia ajatuksia minullakin on. En halua lopettaa työntekoa ja olen viimein löytänyt työn, joka on niin mielenkiintoista etten edes oikein koe sitä työksi. Avain onneen on minusta hyvät vaikutusmahdollisuudet työn tekemiseen eli tavallaan vapaus. Saan suunnitella itse aikatauluni ja voin myös vaikuttaa siihen, mihin työtehtäviin haluan keskittyä. Monella varakkaalla työelämässä jatkavalla lienee samantyyppinen tilanne.

    ReplyDelete
  9. Vähän erilainen kulma kuin valtaosalla muista ja valideja tekstejä. Lisään blogisi seurantaan :)

    ReplyDelete