Koronavirus oli musta joutsen
Pakko tunnustaa, että arvioin koronan vaikutukset täydellisesti pieleen. Lohdutukseksi voi sanoa, että en ollut ainoa. Suuri osa maailman sijoittajista ei ymmärtänyt ajoissa, millaisia seurauksia viruksen leviämisellä Eurooppaan ja USA:han olisi. Kaikki data oli kyllä tarjottimella. Aluksi pidin koronaa hieman normaalia ärhäkkäämpänä flunssaviruksena, joka jäisi Aasiaan, kuten vuoden 2003 sars-epidemia. Sitten kun taudin vakavuus alkoi valjeta, Kiina oli hyvää vauhtia saamassa tilanteen hallintaan. Samaan aikaan epidemia vasta alkoi Euroopassa, joten ajattelin lapsellisesti, että homma saadaan täälläkin hoidettua yhtä nopeasti.
Vasta Italian epidemian muuttuminen kansalliseksi katastrofiksi herätti ymmärtämään, että sama voi olla edessä Suomessa ja kaikkialla länsimaissa. Koronaviruksen vaikutukset talouteen ovat valtavat. Eurooppa kohtaa sellaisen tarjonta- ja kysyntäshokin, jota tuskin on koskaan aiemmin nähty. Kun kaikki matkustaminen loppuu, ravintolat, kuntosalit, teatterit ja muut palvelut pistetään kiinni sekä tapahtumat perutaan kuukausiksi, seuraukset taloudelle ovat hirvittävät. Odotettavissa on lomautuksia, työttömyyttä ja konkursseja. Onneksi EU, Ekp ja jäsenmaiden hallitukset ovat nopeasti sorvaamassa pelastuspaketteja yrityksille, jotta pahin tuho voidaan välttää.
If You're Going To Panic, Panic First
Olen vuoden ajan tietoisesti vähentänyt päivittäistä salkun ja pörssin seuraamista. Paniikkiratkaisuista on sijoittamisessa yleensä vain haittaa, mutta tämän romahduksen edellä olisi ollut syytä panikoida. Huonot uutiset menivät minulta aluksi täysin ohi ja lasku oli kestänyt jonkin aikaa, ennen kuin tajusin tilanteen vakavuuden.
Miksi en myynyt salkkua tyhjäksi? Myöhästyin paniikista ja tällä hetkellä kursseihin on paikoin hinnoiteltu lähes maailmanlopun näkymiä. Joillekin toimialoille saattaa käydä todella huonosti (mm. lentoyhtiöiden konkursseja tai pääomituksia tullaan näkemään), mutta toiset selviävät taantumasta entistä vahvempina. Digitaalisessa maailmassa toimivat firmat saattavat pitkällä tähtäimellä hyötyä koronaepidemiasta, kunhan alkushokki on mennyt ohi.
Myin jo tammikuun älyttömässä nousurallissa salkusta pois Talenomin, Match Groupin ja Wärtsilän osakkeet. Nokian Renkaat lähti negarin jälkeen ja Hoivatilat lunastettiin pois salkusta. Osakkeita muuttui rahaksi yli 20.000 euron edestä. Silloin tuntui, että olen aivan liian matalalla osakepainolla ja käteistä oli naurettavan paljon. Ostin vielä helmikuussa Nohoa, Goforea, Vincitiä ja Innofactoria hyvien tulosten ja näkymien takia. Sampoa tankkasin viimeksi 33 eurossa. Rahastojen kuukausisäästöt ovat jatkuneet normaalisti.
Miltä pörssiromahdus tuntuu?
Salkusta on sulanut arviolta 18.000 euroa romahduksen aikana. Normaalisti tällaisen summan katoaminen harmittaisi valtavasti, mutta nyt ei tunnu juuri miltään. Syitä on useampia:
- Terveys on prioriteetti numero yksi. Rahasta ei ole paljon iloa, jos läheinen makaa teho-osastolla keuhkot sökönä tai itse sairastuu vakavasti. Vaikka covid-19 on suurimmalle osalle ihmisistä lievä tauti, se ei ole missään nimessä vaaraton tai harmiton. En kuulu riskiryhmään, mutta yritän silti vältellä tartuntaa kaikin keinoin.
- Työskentelen alalla, joka ottaa pahasti osumaa lähikuukausina. Olen enemmän huolestunut omasta työtilanteesta kuin pörssistä. Töihin liittyvät erikoisjärjestelyt ovat muutenkin vieneet energiaa. Henkilökohtainen elämä on tietysti mullistunut, kun normaalit harrastukset, menot ja tapaamiset loppuivat kuin seinään.
- Ennen romahdusta minulla oli osakkeissa kohtuullisen maltillinen osa rahoitusvarallisuudesta ja vielä pienempi osa nettovarallisuudesta. Ylimääräistä sijoitettavaa käteistä on edelleen yli 100.000 euroa. Arjen menoihin on jemmassa tuhansia euroja käyttörahaa, joten sotakassaa ei tarvitse käyttää vessapaperin ja tonnikalan ostamiseen. Velkaa ei onneksi ole yhtään, ei edes asuntolainaa. Taloudellinen omavaraisuus tuo turvallisuutta, kun moni muu asia on elämässä epävarmaa.
Psykologiaa
Pörssiromahdus paljastaa mielenkiintoisia asioita omista ajatusmalleista. Kun kaikki on hyvin ja kurssit nousevat, on mukava katsella salkkua ja tutkia uusia ostokohteita. Kun pökäle on lentänyt tuulettimeen, salkun avaaminen on todella vastenmielistä. Mikäli olisin ennen romahdusta älynnyt myydä kaiken pois, olisin varmasti innoissani jo ostamassa alennusmyynnistä hyviä yhtiöitä. Nyt kun salkusta paljastuu pitkä rivi tappiolla kyntäviä sijoituksia, on uusien ostojen tekeminen on vaikeaa. Tulee fiilis, että heitän hyvää rahaa huonon perään, jos lasku jatkuu.
Vaikka yrittäisi suhtautua sijoittamiseen rationaalisesti, tunteita on vaikea piilottaa.
On myös huvittavaa huomata, kuinka omaa suoritustaan vertaa muihin. Jos salkkuni olisi romahtanut 20% samalla kun indeksitasolla nousu olisi jatkunut, ketutus olisi hirvittävä. Nyt romahdus on iskenyt kaikkiin toimialoihin, maihin ja maanosiin, suuriin ja pieniin yhtiöihin, joten kaikki longina olleet osakesijoittajat ovat menettäneet varallisuutta. Lasku ei tunnu niin pahalta, kun se on yhteinen kokemus. Minun pitäisi jopa vähän iloita, sillä olenhan voittanut indeksin salkkuni suuren käteispainon ansiosta.
Jälkiviisastelu on helpoin viisauden muoto. Olisi pitänyt tajuta sitä ja tätä, myydä salkku tyhjäksi, shortata indeksejä jne. Itsensä syyttely on kuitenkin turhaa. On järkevämpää keskittyä tekemään parempia päätöksiä tulevaisuudessa.
Muutamasta asiasta voi olla jopa vähän tyytyväinen. Olen ollut varovainen sijoittaja enkä heittäytynyt ahneeksi, kun markkina nousi yli ymmärryksen. Kevensin salkkua ajoissa. Sääliksi käy niitä, jotka ovat sijoittaneet velalla tai joutuvat pakkomyymään omistuksia palkkatulojen loppuessa. Kun osakepaino ei ole liian suuri varallisuuteen nähden, voi hurjaa menoa seurata rauhassa ilman pelkoa.
Miten toimin markkinoilla tästä eteenpäin?
En usko maailmanlopun profetioihin enkä edes euron romahtamiseen. Eurooppa on kohdannut historiassa paljon pahempiakin pandemioita ja kaikista on selvitty. Koronaepidemian hoito vaatii rajuja toimia, jotka valitettavasti pysäyttävät talouden. Pysähdyksen kestosta ja valtioiden tukitoimista riippuu, miten ja mitkä yritykset selviävät shokista. Aikanaan elämä taas normalisoituu. Tässä vaiheessa on tietysti täysin mahdoton sanoa, milloin käänne parempaan tapahtuu. Se voi kestää viikkoja, kuukausia tai vuosia.
Pörssikursseja en osaa ennustaa. En nähnyt romahdusta enkä osaa nähdä milloin alkaa uusi nousu. Juuri nyt en ole myymässä mitään. Kaikkien salkun yhtiöiden pitäisi kestää taantuman läpi, vaikka tämän vuoden tulokset ovat tietysti pilalla. Osakevalinnat on tehty järkiperustein ja yhtiöiden pitkän aikavälin potentiaaliin luottaen.
Suorat osakeostot pidän luultavasti jäissä, kunnes tilanne vähän selkiytyy. Markkina voi jatkaa pulkkamäkeä vielä pitkään. Ostan mielummin nouseviin kursseihin, kunhan näkymä tulevaisuuteen aikanaan kirkastuu. Sotakassa on valmiina odottamassa. Kuukausisäästöjä indeksirahastoihin jatkan kuten ennenkin. Silloin ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mitkä yritykset ovat voittajia ja mitkä häviäjiä.
Kyllä tuli melkoisena yllätyksenä kun on noin vaikuttava asia talouteenkin. Jos nyt käyttäisi sanaa "oli shokki".
ReplyDeleteKiitos erinomaisen rehellisestä reflektiosta, jonka moniin havaintoihin on helppo yhtyä. Blogiasi on kiva seurata, koska siitä puuttuu monille sijoitusfoorumeille tyypillinen elvistely ja pörhentely.
ReplyDeleteItsellä sama tunnelma: heräsin kriisiin aivan liian myöhään eikä silloin ollut järkevää myydä enää mitään. Sotakassaa on onneksi jäljellä, mutta todella isosti on tullut osumaakin. Onneksi ei nähtävissä pakkorakoa myydä, nyt istutaan omistusten päällä pitkällä tähtäimellä, halusin tai en.
Tuosta psykologiapuolesta olen todella kiinnostunut. Oliko se Buffett vai Suomen Buffett Saario, joka kehoitti aloittamaan ostot siinä vaiheessa, kun pahatkaan uutiset eivät enää romahduta kursseja entisestään. Tuo haluttomuus katsoa omaa vahvasti punaisella olevaa salkkua (tunnistan tunteen) voisi liittyä samaan ilmiöön.